Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin

Jhumpa Lahirin Missä milloinkin on tunnelmallinen lyhyt romaani italialaisen naisen elämästä. Se kuvaa  elämän pieniä hetkiä arjessa – milloin kotona, trattoriassa, odotushuoneessa tai junassa. Jokainen luku on oma pieni maailmansa, jossa liikutaan italialaisessa kaupungissa ja sen kaduilla juuri siinä hetkessä. Romaani on nopealukuinen ja hurmaava.

Romaanin jujuna on, että kaikki luvut sijoittuvat eri paikkoihin, ollaan missä milloinkin. Enimmäkseen ihan tavallisissa paikoissa: uimahallissa, junassa, kadulla tai supermarketissa. Ja vaikka nimettömäksi jäävä päähenkilö kokee asioita suurimmaksi osaksi yksin, on hänen ympärillään yleensä ihmisiä: muita asukkaita, ohikulkijoita, myyjiä, ystäviä, tuttuja tai tuntemattomia. Romaani rakentuu tavallaan myös kohtaamisista, siitä millaista noiden muiden ihmisten elämä on tai miltä se näyttäytyy tai miksi päähenkilö sen mielessään kuvittelee. Hän saattaa lähteä kadulla jonkun perään tai pohtia millainen joku tuntematon henkilö on. 

Romaani kuvaa kuitenkin mielestäni ennen kaikkea yksinäisyyttä ja toisaalta yksin oloa. Kaikkea sitä kuvataan todella monimuotoisella tavalla. Välillä nainen on yksin, välillä seurassa, mutta yksinäisyys on ennen kaikkea hänelle jonkinlainen mielentila, joka ei aina välttämättä ole huono asia. Nainen tuntee olevansa etäällä äidistään, joka asuu kauempana. Hänellä on ystäviäkin, mutta heidän elämänsä on erilaista. Läheiseltä tuntuva ystävä, mies jonka kanssa hänellä voisi olla romanssi, on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. He kohtaavat välillä ruokakaupassa, välillä sillalla tai jossakin kaupungilla.

Lopulta yksinäisyys on naiselle ehkä myös sitä, että hänen elämänsä kulkee ohitse kuten kaikkien muidenkin. Elämässä ollaan ja elämästä lähdetään kuitenkin lopulta yksin. Romaani on kuin pienoiskuva elämästä, joka tapahtuu koko ajan ja kaikkialla, saman taivaan alla. Preesensissä kirjoitetut tuokiokuvat elämästä ovat arkisia, mutta silti tai juuri siksi, ne tuntuvat kovin todellisilta. Päähenkilö on muuttamassa tutusta kaupungista vuodeksi ulkomaille työn perässä, ja hän pohtii, millaista on jättää kaupunki taakseen, mutta kuten baarinpitäjä osuvasti toteaa, kaupunki ei siitä lähde tai katoa, vaikka nainen lähtisikin. Romaani pohtii myös suhdetta tavaraan ja materiaan, koska eihän sitäkään voi lopulta elämästään ottaa mukaansa. 

En ollut aiemmin lukenut mitään Lahirilta, joten en osaa ottaa kantaa siihen, miten tämä romaani vertautuu hänen muuhun tuotantoonsa. Aiemmin englanniksi kirjoittanut Lahiri on tässä romaanissa siirtynyt kirjoittamaan italiaksi, joten kenties hänen sanojensa rytmi lienee erilainen. Käännöstyö on joka tapauksessa varmastikin laadukasta, siitä on vastannut Helinä Kangas, joka on kääntänyt mm. Ferranten Napoli-sarjan.

Pidin kovasti tästä pienestä romaanista tuokiokuvineen elämästä. Sen avulla pääsi pienelle nojatuolimatkalle Italiaan. Helmet-lukuhaasteessa Missä milloinkin sopii mm. kohtiin 41. kirjassa matkustetaan junalla ja 43. kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä.

Jhumpa Lahiri: Missä milloinkin. Tammi 2020. 148 sivua. Suomentanut: Helinä Kangas. Alkuteos: Dove mi trovo. 2018.