Paljon melua kirjoista

  Ihan hämmennyin siitä, miten hyvä kirja tämä oli. Olin kyllä lukenut Kiekkokaupungista hyvää ja suunnittelin sen lukemista pari vuotta sitten yhteen kirjahaasteeseen, mutta se jäikin pois ja sopikin itse asiassa hyvin tähän tämänvuotiseen Helmetin lukuhaasteeseen. Silti tartuin tähän vähän skeptisesti, koska Kiekkokaupunki kertoo pienen kaupungin juoniorijääkiekkojoukkueesta, ja vaikka MM-lätkää seuraankin, myönnän että aiheena tämä kuulosti siltä, etten voinut ymmärtää, miten jääkiekkokirja on saanut niin paljon kehuja. Ja myönnän senkin, että ensimmäiset 70 sivua jatkoin saman miettimistä. Hahmoja on paljon, näkökulmat vaihtuvat usein enkä meinannut saada kenestäkään otetta. Puhumattakaan siitä, että jääkiekkoa hehkutettiin koko kaupungin henkireikänä – varsinkin juoniorijoukkuetta, jossa pari lupaavaa tulevaisuuden NHL-tähteä näyttää jo kynsiään. Kiekkokaupunki kertoo nimittäin ruotsalaisesta pikkukylästä nimeltä Björnstad, jonka ainoa elinkeino tuntuu olevan lähein...

Unelma puusta lopettaa Maja Lunde ilmastokvartetin ja osoittaa, ettei sarjan huipennukseen tarvita kiihtyvää tahtia tai suuria taisteluita. Sen sijaan vauhti suorastaan hiipuu tässä romaanissa, jossa lopulta ei tapahdu paljon mutta joka antaa lukijalle ajattelemisen aihetta. Aivan kaikkinensa en kuitenkaan ollut lopetukseen tyytyväinen, vaan joitain elementtejä jäin kaipaamaan. Ilmastokvartetissa Lunde kuvaa ympäristökriisin seurauksia ihmiskunnalle itsenäisissä teoksissa, jotka kaikki sijoittuvat kuitenkin samaan kriisien riuduttamaan maailmaan. Sarjan aloittavassa Mehiläisten historiassa mehiläiset ovat kadonneet, mikä tiettävästi on eräs pahimmista kuoliniskuista ihmiskunnalle ja yhteiskunnille sellaisina kuin ne tunnemme. Toisessa osassa Sininen Etelä- ja Keski-Eurooppa ovat pahan kuivuuden riivaamia ja ihmiset pyrkivät pakolaisleireiltä pohjoiseen, jossa sataa senkin edestä. Kolmannessa osassa Viimeiset pelastetaan puolestaan sukupuuton partaalla käynyt mongolianvillihevon...

  Chris Pavonen esikoisromaani The Expats on jännäri, jossa sekoittuvat eurooppalainen expat-elämä, agenttitoiminta, pankkimaailma ja perinteinen petos. Kahdessa, kolmessa aikatasossa kulkeva kirja on lopulta aika sekava ja kaiken kaikkiaan keskinkertainen lukukokemus. Romaanin päähenkilö Kate Moore on entinen CIA-agentti, joka muuttaa perheineen miehensä työn perässä expatiksi eli toiseen maahan muuttavaksi ulkomaiseksi työvoimaksi. Katen aviomies saa huippupestin tietoturva-asiantuntijana luxemburgilaisessa pankissa, joten tämä aikataso kuvaa sitä, miten Kate elää Luxemburgissa perheenäitinä lastensa kanssa ja tutustuu muihin expat-vaimoihin. Uusi tuttavapariskunta herättää kuitenkin Katen epäilykset: vanhana agenttina hän on herkkä arvioimaan, milloin ihmiset ovat aitoja ja puhuvat totta. Ja Kate ottaakin tehtäväkseen selvittää, mitkä jauhot tällä parilla on pussissaan – ja löydöksiään hän ei edes osaa aavistaa. Toinen aikatasoista liikkuu menneisyydessä eli ajassa, j...

Lastenkirjallisuuden ja satujen klassikoissa on jotain kertakaikkisen lumoavaa. Uskokaa tai älkää, en ole lukenut Mio, poikani Mioa ikinä ennen, vaikka se on niin monille tuttu lapsuudesta. Se on tarina rohkeudesta, ystävyydestä ja oman paikkansa löytämisestä – ja varmasti monesta muustakin, mutta tämän minä itse kirjassa näin. Tarina alkaa pojasta, joka on kadonnut tavalliselta tukholmalaiselta kadulta. Tämä poika, Bo nimeltään, oli yksinäinen ja kiusattu ottolapsi kodissaan, ja hänellä oli vain yksi ystävä Bengt. Eräänä tavallisena iltana hän kuitenkin päätyy upeaan seikkailuun, kun hän osaa seurata merkkejä kohti todellista kotiaan: Kaukaisuuden Maata, jossa hänen isänsä on kuningas – ja kuningas kaipaa poikaansa. Kaukaisuuden Maa on niin taianomainen ja satumainen linnunlauluineen ja ruusutarhoineen, että toivoisin itsekin asuvani siellä. Siellä Bon nimi on Mio, ja hänen kuningasisänsä on juurikin sitä sanan monessa merkityksessä: kuningas mutta myös huippuisä. Kaikki ei k...