Hyvää itsenäisyyspäivää! Sen kunniaksi kirjoittelen Finlandia-voittajasta vaikkakin tosi viime vuodelta. Ja sopiihan kirjan nimi tietyllä tavalla itsenäisyyteen. 😊 En varmastikaan tee oikeutta Vaivan arvoiselle (kirjan nimi on Vaivan arvoista, mutta helpotan elämääni nyt taivuttamalla sen näin), joka voitti tietokirjallisuuden Finlandian 2022. Syy, miksi en tee sille oikeutta, on kaksitahoinen: luin (tai kuuntelin) sen yli puoli vuotta sitten ja sen kuuntelussakin oli pitkiä taukoja.
Vaivan arvoista ei nimittäin ole kirja, jota kuuntelee tai lukee vauhdilla. Se ottaa aikansa, kuten myös kirjat, joita se kuvaa. Vaivan arvoisessa Sutinen nimittäin kuvaa useampaa kirjaa – klassikkoa tai muuta kirjaa – jotka on määritelty haastaviksi ja vaikeiksi lukea joko rakenteensa, kielensä tai pituutensa (ellei jopa näiden kaikkien) vuoksi.
Esseitä on yhteensä kolmetoista, ja niihin lukeutuu sellaisia tunnettuja klassikoita kuin Rikos ja rangaistus sekä tuntemattomampaa matkakirjallisuutta ja vähemmän tunnettu teos Black Lamb and Grey Falcon (kirjailija Rebecca West). Monista teoksista en ollut kuullutkaan, ja niistä muutamat kyllä kutkuttivat sen verran, että niihin tekisi mieli tutustua, kuten Alan Mooren Jerusalem.
Luvut ovat esseitä kustakin teoksesta, joiden merkitys yleensä laajenee suuremmaksi kuin osiensa summa. Jokaisen kirjan käsittelemän teeman kautta Sutinen liippaa myös laajempia ongelmakohtia yhteiskunnassamme. Esseissä on muun muassa nähtävissä ja aistittavissa koronaeristys, jota Sutinen itsekin korostaa tämän kirjakokeensa lähtöpisteeksi.
Hän ottaa kiinnostavasti kantaa siihen, miten huonosti vaikeisiin kirjoihin jaksetaan paneutua nykyaikana – aivan kuin kirjallisuuden pitäisi aina olla helppoa. Paras kirjallisuus vähän haastaa ja herättää ajatuksia. Sutinen nostaa myös esiin ajatuksen, jota olen joskus miettinyt itsekin: voimmeko lukea kirjallisuutta, joka lähihistorian valossa on muuttunut jollain tapaa paheksuttavaksi vai pitääkö meidän paheksua kirjaa, joka kuvaa sittemmin ”vääränlaiseksi” osoittautunutta maailmankuvaa? Itse tuppaan taipumaan sille kannalle, että jokainen kirja on aina aikansa kuva ja meidän pitää tuoda siihen kyseisen kontekstin arvolataus – vaikka nykykulma tuo myöskin analyysiin kiinnostavia lisäkulmia.
Kiinnostavista huomioistaan huolimatta itsessäni heräsi kysymys, oliko Vaivan arvoista vaivan arvoista? Pidemmällä aikavälillä varmastikin, mutta Sutinen ei todellakaan päästä lukijaansa helpolla. Analyysit polveilevat pitkällisiksi, miltei kirjallisuustieteellisiksi tutkimuksiksi. Eli voin sanoa, että äänikirja on tälle aivan väärä formaatti – kuten itse sain huomata, ja se vaikuttaa valitettavasti kokemukseeni kirjasta. Ehkä tähän pitää tarttua joskus uudelleen ihan oikeana kirjana, jolloin analyyseihin voi paneutua oikeasti syvällisemmin.
Ville-Juhani Sutinen: Vaivan arvoista. Esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Avain 2022. 320 sivua / 9h 25 min. Lukija: Juha Haanperä.
Lukuhaasteessa Vaivan arvoista sopii kohtiin 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja; 22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon; 26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä; 30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi; 42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa; 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä ja 45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan.
Kommentit
Lähetä kommentti