Pelattu elämä on ensimmäinen kirja, jonka luen Mazosilta, vaikka hänen monet aiemmatkin kirjansa ovat kutkuttaneet. En aivan täysin edes tiennyt mihin tartun, sillä tuli pienenä yllätyksenä, että Pelattu elämä onkin niin omakohtainen teos, vaikka Manzos kuljettaakin hyvin mukana myös yleistä analyysia. Mutta tietyssä mielessä koen, että aloitin väärästä kirjasta: lukemalla henkilökohtaisiakin asioita kirjoittajasta, jonka aiemmat teoksetkaan eivät ole vielä tuttua muuten kuin Pelit-lehden sivuilta. Manzos on Pelit-lehden pitkäaikainen avustaja ja kirjoittanut monta kirjaa, jotka käsittelevät pelejä. Manzosilla on tietämykseni mukaan – vaikka en hänen muita kirjojaan ole lukenutkaan – tavallista syväluotaavampi ja filosofisempi ote peleihin kuin toisilla. Mitä muuta voisikaan ajatella, joka on kirjoittanut kirjan siitä, miten pelit heijastelevat maailman suuria kysymyksiä ( Pelien äärettömät maailmat ). Ja sehän iskee suoraan tällaiseen pohdiskelijaan, joka näkee peleissä ki...