Paljon melua kirjoista

Haluaisin, että minulla olisi tällaisesta klassikosta enemmän sanottavaa, mutta valitettavasti tämän lukeminen sijoittui vuoden kiireisimpään aikaan. Kuten marraskuun lukuhaasteen tiimoilta kirjoitin, Saatanalliset säkeet oli melko haastava ja raskas luettava työkiireiden jälkeen iltapuhteiksi. Lukuhaaste osui kyllä sikäli hyvään saumaan, että ilman sitä en olisi ehkä saanut tätä luettua edes tähän tahtiin. Osasin odottaa, että Saatanalliset säkeet on absurdi ja kulkee todellisuuden ja kuvitellun rajaa, mutta en aavistanut sen tekevän sitä tässä määrin. Teos alkaa, kun kuuluisa näyttelijä Gibreel Farishta ja ääninäyttelijä Saladin Chamcha tippuvat koneesta ilman halki kohti Lontoon reunamia terroristi-iskun jälkeen. Putoamisen jälkeen Gibreelin päätä koristaa sädekehä, mutta Saladin saa riesakseen pirunsarvet ja alkaa muutenkin vauhdilla omaksua pukin olomuotoa. Seurauksena Saladin joutuu monien vastoinkäymisten ja rasismin kohteeksi, kunnes hänet pelastetaan ahdingos

Luin  Toisen tuntemattoman  loppuun jo marraskuun alkupuolella  marraskuun lukuhaasteen  tiimoilta, mutta siitä kirjoittaminen on syystä jos toisestakin jäänyt vuoden viimemetreille.  Toinen tuntematon  on siis novellikokoelma, jossa on monen aikamme tunnetun kirjailijan tekstejä. Tekstit käsittelevät  Tuntematonta sotilasta  uudesta näkökulmasta: romaanissa vilahtavien naisten sekä hahmojen äitien, sisarten, ihastusten, ystävien, vaimojen tai luvattujen silmin. Jokaista naisista ei suoraan mainita  Tuntemattoman sotilaan  sivuilla, mutta heidän olemassaolonsa on pääteltävissä. Teoksen novellit ovat eri pituisia: osa lyhyempiä, osa pidempiä. Pituus vaihtelee osittain sen mukaan, kuinka tärkeä  Tuntemattoman  hahmo on taustalla; sillä monen novellin taustalla on joku  Tuntemattoman  miehistä. En lähde tässä kohdin sen suuremmin avaamaan sitä, miksi on ongelmallista, että naiskuvaus lähtee siitä, että naisten olemassaolon taustalla on mies. On itsestään selvää, että tässä tapau

Jojo Moeysilta tänä syksynä suomennettu Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia on yhdentoista novellin kokoelma, joka kuljettaa lukijaa niin Pariisin kujilla kuin Lontoon jouluvilinässä. Sen novelleissa käsitellään rakkautta ja rakastumista, eroja ja uusia alkuja. Kirjamessuilta ostamani teos on visuaalisesti kovin kaunis ja novellit ovat nopealukuisia, luinkin kirjan jo syksyllä heti messujen jälkeen. Jälkikäteen ajatellen novellit olivat lämpimiä ja mukavia luettavia, helppoa ja hyvää viihdettä, mutta kovin syvälliseksi kertomukset eivät menneet eikä niistä lopulta jäänyt käteen kovinkaan paljoa. Tämä on sellainen teos, jonka ottaisi mielellään mukaan lomalle, koska sitä ei tarvitse juurikaan pureskella ja lyhyet novellit ovat muutenkin sopivaa luettavaa matkustaessa. Pisin novelli on teoksen nimi- ja avausnovelli Pariisi yhdelle , joka on reilun sadan sivunsa turvin myös kokoelman mielenkiintoisin ja juonellisin. Novelli kertoo Nellistä, joka on lähtenyt Lontoosta junalla ro

Kirjamessulippuarvonnan tiimellyksessä saimme huimasti ehdotuksia ja ajatuksia blogikirjoitusten aiheista. Yksi ajankohtainen aihe näistä oli, mitä kirjoja kannattaisi ostaa lahjaksi - nyt talven valojen tuikkiessa luonnollisestikin joululahjaksi. Koska lahjakirjan valitseminen riippuu aina lahjan saajasta, päätimme, ettemme anna suoria vinkkejä kirjoista, joita ostaa vaan vinkkejä siitä, miten lahjakirjaa kannattaa lähteä valitsemaan. Lopussa kuitenkin myös kootut täsmävinkit Mitä ostaa? Lahjansaajan ikä vaikuttaa toki kirjan valintaan. Lapsille voi valita kuvakirjan, nuorille sopivia romaaneja voi kysellä nuorelta itseltään ja aikuisten kirjoja valitessaan voi miettiä vaikkapa millaisista asioista lahjan saaja on kiinnostunut. Lukeeko hän elämäkertoja, dekkareita, romanttisia opuksia, runoutta, tietokirjallisuutta? Sen lisäksi, että seuraa, mitä kyseinen henkilö lukee, kannattaa seurata myös mistä hän puhuu. Mainitseeko hän sivulauseessa haluavansa tutustua venäläisiin klassiko

Marraskuussa haastoimme itsemme lukemaan joka päivä 30 sivua kirjallisuutta. Seuraavassa hieman tarkemmin siitä, miten onnistuimme haasteessa, kuinka paljon luettuja sivuja lopulta kuun aikana kertyi ja mitä kirjoja lukupinoihimme eksyi. ELINA: Haasteen loppupuolella lukeminen tuntui monena iltana raskaalta pitkän päivän jälkeen. Sain kuin sainkin silti jokaisena iltana luettua 30 sivua. Muutamana iltana jouduin kyllä ottamaan käyttöön tehokeinoksi runojen lukemisen, jotta sain vaaditun sivumäärän täytettyä. Runoja lukemalla kun 30 sivua tulee pikaisesti luettua ja näin pääsin ajoissa vielä yöpuulle. Haasteen loppupuolella sain luettua loppuun keskeneräiset Jenni Sarraksen Tavarataidot ja Sophie Hannahin Suljetun arkun . Lisäksi tosiaan luin Aila Meriluodon runokirjoja sekä Khaled Hosseinin Meren rukouksen . Useamman lyhyen kirjan vuoksi lopullinen lukusaldo olikin peräti seitsemän kirjaa. Helmet-lukuhaaste tosin ei edennyt ihan niin vauhdikkaasti kuin olisin toivonut, sillä

Nuorena nukkunut on Nobel-voittaja Sillanpään kenties kuuluisin teos, joka oli ilmestymisaikanaan pohjoismainen ilmiö. Luin teoksen jo elokuussa, mutta syksyn edetessä muut teokset ovat ehtineet kirjoituslistalle syystä ja toisesta ensin: onneksi olin kirjoittanut muistiinpanot valmiiksi. 😊 Luin juuri tätä ennen Maailmankirkkaalle laidalle , joka oli niin suuri innoittaja, että tartuin tähän teokseen sen jälkeen hieman epäillen. Alku oli hidas, mutta erityisesti elokuun lukumaratonin aikana pääsin romaaniin, sen maailmaan ja tuntoihin todella sisään. Nuorena nukkunut on häviävän suvun kuvaus, joka jaksottuu kahteen osaan. Ensimmäisessä kuvataan maalaiskartanon pojan Kustaa Salmeluksen elämän kuvauksella. Nuorena miehenä Salmelus rakastuu kartanon keittiöpiikaan, jonka hän vie ensin aviottomana sänkyynsä ja lopulta avioon. Nuoruuden huuman ja rakkauden odotukset kääntyvät kuitenkin alamäkeen, kun kevyeen hullaantumiseen pohjautuva suhde käykin todelliseksi kaikessa latteud

Jessica Townsendin nuorten fantasiasarjan toinen osa Meinioseppä - Morriganin kutsumus jatkaa Morriganin koetusten tarinaa. Luin ensimmäisen osan  loppukesästä ja halusin heti jatkaa tähän toiseen osaan. Tarina on aikuisellekin lukijalle koukuttava ja tuore, vaikka kuten Morriganin koetuksista kirjoittaessani totesin - yhtymäkohtia Harry Potter -sarjaan löytyy runsaasti. Morriganin kutsumus oli jopa hitusen parempi kuin ensimmäinen osa. Johtuiko sitten kenties siitä, että tuttuun maailmaan oli helppoa ja mukavaa palata. Niin tai näin, nautin kirjan reippaasti etenevästä juonesta ja kutkuttavista käänteistä. Morrigan on saanut tietää olevansa itse meinioseppä ja nyt hän aloittaa koulutyönsä tunnetussa Meineikkaassa Seurassa. Kaikki ei kuitenkaan suju kuten pitäisi. Morrigan laitetaan arkisten asioiden osastolle ja hän saa suoritettavakseen vain kaksi kurssia, joista toista pitää ikivanha ja tylsä professori, jonka mielestä Morrigan ja kaikki meiniosepät ovat pahuuden ilmen

Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa on inspiroiva teos, jos haaveilee tekevänsä harrastuksesta työn itselleen. Mikäli unelmanasi on luopua palkkatyöstä, irrota oravanpyörästä ja perustaa oma kivijalkakauppa tai alkaa tienata blogiteksteillä, niin tämä kirja sopii sinulle. Kaikille unelmaduuni ei varmasti ole luovan alan yrittäjänä toimiminen kuten kirjan kirjoittajille, mutta minuun tämä kirja upposi hyvin. Kirjan kirjoittajista Satu Rämö on toimittaja, bloggaaja, matkailuyrittäjä ja designkaupan omistaja. Hän pyörittää yrityksiään Islannista käsin, missä hän asuu puolisonsa ja lastensa kanssa. Hän on kirjoittanut useampia esimerkiksi äitiyteen liittyviä kirjoja ja kommentoi Islannin matkailua erilaisissa artikkeleissa. Hän kirjoittaa myös  Salamatkustaja -nimistä blogia. Hanne Valtari taas on niittänyt mainetta tunnetulla Lähiömutsi -blogillaan, jossa hän kertoo perheensä elämästä ja arjesta Helsingissä. Valtari on siis ammattibloggaaja, mutta tehnyt töitä myös toimittaja

Marraskuun lukuhaasteemme on edennyt jo hieman yli puolivälin, joten on aika kartoittaa missä mennään. Marraskuussa haastoimme siis itsemme lukemaan päivittäin vähintään 30 sivua kirjallisuutta. Päätimme kuitenkin olla itsellemme armollisia ja jos jonakin päivänä ei 30 sivua tule täyteen, voi lukea toisena päivänä hieman enemmän. Seuraavassa mietteitämme haasteen etenemisestä, luetuista kirjoista ja siitä, mitä aiomme lukea vielä haasteen toisella puoliskolla. ELINA: Ensinnäkin on pakko sanoa, että onpas marraskuu mennyt nopeasti tänä vuonna! Yleensä vuoden pimein kuukausi tuntuu todella pitkältä, mutta nyt puolet kuukaudesta on vilahtanut ohi vallan pikaista vauhtia. Hyvä niin, ollaan taas askel lähempänä joulua. ;) Lukuhaaste on sujunut osaltani hyvin. Olen saanut joka päivä luettua vähintään 30 sivua. Useina päivinä kylläkin juuri tasan sen 30 enkä yhtään enempää, mutta sehän riittää vallan hyvin. Olen taas huomannut haasteen myötä, että 30 sivua on lopulta vähän ja sen lu

Aino Kallaksen Katinka Rabe lienee aika yllättävä, tuntematon ja yhtäkkinen valinta blogitekstille kirjamessuhumun jälkeen. Luin Katinka Raben jo ennen kirjamessuja, ja suoraan sanottuna se tuli valittua lukuhaasteen vuoksi: tarkoituksena oli valita omasta hyllystä satunnaisesti jokin kirja. Ja minä kun satun rakastamaan listoja, otin haasteesta sananmukaisesti vaarin ja listasin kaikki hyllyni lukemattomat (pun intended) kirjat: erittelin myös kokoelmaniteissä olevat yksittäiset teokset. Numeroin listan ja netin randomizer-työkalulla arvoin satunnaisen luvun: arpa osui Katinka Rabeen . Myönnän, etten ollut kuullut kirjasta aiemmin. Kuten mahdollisesti moni muukin, olen lukenut Kallakselta ainoastaan Sudenmorsiamen , jonka salaperäisyys ja myyttisyys lumoaa ja vetoaa. Katinka Rabe on tyyliltään hyvinkin erilainen, ja sitä sanotaan Kallaksen omaelämäkerralliseksi teokseksi. Käytännössä pienoisromaanissa kuvataan Hoviksi kutsutussa kartanossa asustavan suvun tarina: t

Kuten näette, olemme kääntäneet blogissamme uuden sivun viemällä ulkoasun ilmettä modernimpaan ja lukijaystävällisempään suuntaan. Motiivina on nimenomaan ollut tehdä ilmeestämme helpommin silmäiltävä ja luettava. Suurimpia muutoksia ovat: Pääsivulla on nyt näkyvissä tekstien esikatselu eli näet useampia tekstejä pääsivulla. Koko teksti ei ole heti näkyvissä eli lukijat voivat selatava helpommin uusimpia tekstejämme ja valita mieluisansa. Katsoimme myös, että tällainen näkymä on käyttäjäystävällisempi myös eri mobiililaitteilla. Lue lisää -painikkeesta näkee koko tekstin. Uusin teksti näkyy sinisellä pohjalla korostettuna sivun ylälaidassa. Siitä näet heti, mitä olemme viimeisimpänä julkaisseet. Kuvat ovat isompia kirjojen kauneuden ja hyvän mielen korostamiseksi. Fontitkin ovat isompia ja siten lukijaystävällisempiä. Tekstin taustaväri on valkoinen ja teksti musta, joten tekstiä on miellyttävää lukea. Väljempi rivien asettelu ja muutenkin ilmavampi ilme luovat my

Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä  oli kirja, jollaista en ollut aiemmin lukenut. En olisi tarttunut kirjaan ilman lukupiiriä, jonka kuukauden kirjaksi se valikoitui.  Helmetin lukuhaaste on ollut todella kiva keino saada luettavakseen kirjoja, joita ei muuten lukisi, mutta samalla tavalla toimii myös hyvä lukupiiri, jossa kaikki vuorollaan saavat päättää luettavista kirjoista. Olin suoraan sanoen kovin ennakkoluuloinen Väärän kissan päivästä , mutta se pääsi yllättämään positiivisella tavalla. Tarina alkaa kun Kaarna, Marrasvirta-nimisen kaupungin arkkitehti, aviomies ja pienen Iines-tyttären isä, saa yllättäen soiton hoitokodista, että hänen äitinsä on kuolemaisillaan ja hänen pitää tulla samantien paikalle. Kaarna lähtee hetimiten kohti hoitokotia läpi kaupungilla olevan syysriehan. Äiti Alice Kaarna on kärsinyt jo pitkään muistisairaudesta ja pian poika huomaa joutuvansa luottamaan omaan muistiinsa, kun alkaa hurja jahti läpi kaupungin karnevaaleja. Samalla hän s

Tänä vuonna aiomme ottaa jälleen osaa marraskuun lukuhaasteeseen. Haasteen tavoitteena on lukea marraskuussa joka päivä vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta. Olemme osallistuneet samaan haasteeseen viimeksi   vuonna 2014 eli blogimme aloitusvuonna. Olikin siis jo korkea aika ottaa tämä sama haaste uudelleen esiin. Tässä postauksessa kerromme hieman tunnelmia haasteen alkumetreiltä ja pohdimme, mitä kirjoja lukupinoon eksyykään marraskuussa. Palaamme lukuhaasteen etenemiseen seuraavan kerran kuun puolivälissä. Emme aio kuitenkaan ottaa haasteen suorittamisesta turhia paineita eli jos 30 sivua ei jonakin päivänä täyty, niin olemme antaneet itsellemme luvan lukea toisena päivänä vastavuoroisesti enemmän. :) ELINA: Vuonna 2014 marraskuun lukuhaasteessa tavoitteenani oli lisätä päivittäistä lukemista ja tuolloin onnistuinkin haasteessa varsin hyvin ja luin lopulta aikamoisen sivumäärän sekä sain useita kirjoja loppuun. Tuon onnistuneen kokemuksen myötä toivon, että tänäkin v

Helsingin kirjamessuja vietettiin viime viikonloppuna. Messut tekivät jälleen kävijäennätyksen , kuten miltei jokaisena viime vuotena, mikä on todistus tarinoiden voimasta ja antaa toivoa lukuharrastuksen tulevaisuudesta. Onnistuneista messuista todistaa myös se, että meillä on tällä kertaa paljon kuulumisia kerrottavanamme. Saimme messuille tänä vuonna bloggaajapassit Messukeskukselta, kiitos niistä. TORSTAI Elina: Torstai-iltana olimme töiden jälkeen Hannan kanssa yhdessä messuilla aina Messukeskuksen sulkemiseen saakka. Ensimmäisen keskustelun suhteen meillä kävi huono tuuri, sillä keskustelu olikin ranskaksi emmekä kumpikaan kieltä osaa. Suuntasimme pienen harhailun jälkeen lopulta kuuntelemaan keskustelua pukeutumisen historiasta. Keskustelemassa olivat  Säädyllistä ja säädytöntä -teoksen (SKS 2019) kirjoittajat Arja Turunen ja Anna Niiranen haastattelijanaan Jani Niipola. Lisäksi seurasimme hetken Niina Meron haastattelua. Meron esikoisromaani  Englantilainen romanssi