Johanna Catani & Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon

Luin Toisen tuntemattoman loppuun jo marraskuun alkupuolella marraskuun lukuhaasteen tiimoilta, mutta siitä kirjoittaminen on syystä jos toisestakin jäänyt vuoden viimemetreille. Toinen tuntematon on siis novellikokoelma, jossa on monen aikamme tunnetun kirjailijan tekstejä. Tekstit käsittelevät Tuntematonta sotilasta uudesta näkökulmasta: romaanissa vilahtavien naisten sekä hahmojen äitien, sisarten, ihastusten, ystävien, vaimojen tai luvattujen silmin. Jokaista naisista ei suoraan mainita Tuntemattoman sotilaan sivuilla, mutta heidän olemassaolonsa on pääteltävissä.

Teoksen novellit ovat eri pituisia: osa lyhyempiä, osa pidempiä. Pituus vaihtelee osittain sen mukaan, kuinka tärkeä Tuntemattoman hahmo on taustalla; sillä monen novellin taustalla on joku Tuntemattoman miehistä. En lähde tässä kohdin sen suuremmin avaamaan sitä, miksi on ongelmallista, että naiskuvaus lähtee siitä, että naisten olemassaolon taustalla on mies. On itsestään selvää, että tässä tapauksessa ratkaisu johtuu siitä, että naishahmojen kautta lukijat pääsevät vielä uudelleen näiden rakastettujen Tuntemattoman hahmojen seuraan: se on myynnillinen kikka ja linkittää teoksen maamme merkkiteokseen. Siten ne myös solmivat yhteen sellaisia juonen pätkiä, jotka ovat tuntuneet jäävän avoimiksi.

Esimerkiksi Hietasen ”vastinparina” Toisessa tuntemattomassa on Veeruska, jonka kohtalon sekä todelliset tunteet Hietasta kohtaan saamme ”tietää”. Kyseinen novelli on suhteellisen pitkä, sillä ovathan sekä Hietanen että Veeruska näkyvissä rooleissa alkuperäisessä romaanissa. Toisaalta mukana on novelleja, jotka ovat pituudeltaan jopa kivuliaan lyhyitä. Tällä tarkoitan sitä, että osa hahmoista tuntuu vasta lähtevän kotoa rintamalle, kun heidän kaatumisestaan saapuukin perheelle jo ilmoitus. Osan sota jää lyhyeksi, mitä novellit heijastelevat.

Novelleille yhteistä onkin juuri kuolema, ja motiivina läpi novellikokoelma toimii tummiin pukeutunut pappismies. Papista tulee novellikokoelmassa on kuoleman symboli, jonka sanoma ei voi ikinä olla hyvä: pitäjän pappi on aina kuolinviestin tuoja. Toisaalta muutamassa novellissa käsitellään myös henkiin jääviä hahmoja ja heidän tuskaansa: sota on jättänyt heihin leimansa.

Novelleja leimaa täten myös paitsi suru myös odotus: odotetaan pahinta mutta samalla myös odotetaan ja toivotaan rakasta miestä kotiin. Romaanin viimeinen novelli kuvaa Rokan sinnikästä vaimoa: se on puhdistava lopetus koko novellikokoelmalle ja jättää mieleen toiveikkaan elämän jatkumisen vireen

Novellien kautta luodaan uutta kuvaa Tuntemattomassa sotilaassa esiintyvistä naisista. Tuodaan esille, kuinka naisetkin ovat voineet joutua huhujen ja ilkeilyjen kautta väärinymmärryksien uhreiksi. Esimerkki tästä on lotta Kotilainen, joka alkuperäisessä Tuntemattomassa kuvataan melkoisen kevytkenkäiseksi heitukaksi. Toinen tuntematon puolestaan kuvaa niitä mekanismeja, joilla tällainen maine voi olla perätön.

Jokaista novellia edeltää lyhyt sitaatti Tuntemattomasta sotilaasta: sitaatti paljastaa, ketä naista tuleva novelli kuvaa tai kehen hahmoon novelli pohjautuu. Rakenteellisesti tämä on mainio ratkaisu. Se ohjaa lukijaa ja suuntaa lukemista antaen sille taustan ja kontekstin. Toisaalta osa novelleista vaikutti hieman väkisin kirjoitetuilta.

Kirjan nimi Toinen tuntematon on monimerkityksisyydessään mieleeni. Naiset ovat tuntemattomina, itse asiassa vielä tuntemattomampina kuin sodan sotilaat, sillä heidän osallisuutensa ja merkityksensä jää usein muistamatta (suinkaan vähättelemättä sitä panosta ja uhrausta, jonka niin kaatuneet kuin veteraanit ovat sodassa antaneet).  Naishahmojen kautta myös rakastetut hahmot näyttäytyvät erilaisina, sillä naisten seurassa miehet ovat usein pehmeämpiä ja haavoittuvaisempia kuin miesporukassa: naiset avaavat siis ikkunan hahmojen tuntemattomampaan puoleen. Kolmanneksi ja selvimmin Toisen tuntemattoman nimi on viittaus siihen, että se on toinen kerronta Tuntemattomasta sotilaasta.

Kokoelma on ihan mukava mutta ei kuitenkaan mielestäni mitenkään mullistava, eikä näitä kuvauksia tietenkään tule ottaa minään totuuksina Väinö Linnan hahmoista, heidän taustoistaan tai tulevaisuudestaan. Nekin ovat aina yhden ihmisen ja lukijan tulkintoja. Lähtökohtaisesti en myöskään ole novelli-ihmisiä, sillä minusta tuntuu, että teksti ja tarinat loppuvat jo ennen kuin ehtivät alkaakaan – vasta, kun olen itse ehtinyt alkaa saada niistä kiinni. Toinen tuntematon ei ollut tästä poikkeus vaikka avaakin kiinnostavan kulman Väinö Linnan teokseen.

Lukuhaasteessa sijoitan Toisen tuntemattoman kohtaan 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia. Lisäksi se sopisi kohtiin 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue ja 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.

Johanna Catani & Lari Mäkelä (toim.): Toinen tuntematon. WSOY 2017. 376 sivua.