Jessica Townsendin nuorten fantasiasarjan toinen osa Meinioseppä - Morriganin kutsumus jatkaa Morriganin koetusten tarinaa. Luin ensimmäisen osan loppukesästä ja halusin heti jatkaa tähän toiseen osaan. Tarina on aikuisellekin lukijalle koukuttava ja tuore, vaikka kuten Morriganin koetuksista kirjoittaessani totesin - yhtymäkohtia Harry Potter -sarjaan löytyy runsaasti.
Morriganin kutsumus oli jopa hitusen parempi kuin ensimmäinen osa. Johtuiko sitten kenties siitä, että tuttuun maailmaan oli helppoa ja mukavaa palata. Niin tai näin, nautin kirjan reippaasti etenevästä juonesta ja kutkuttavista käänteistä. Morrigan on saanut tietää olevansa itse meinioseppä ja nyt hän aloittaa koulutyönsä tunnetussa Meineikkaassa Seurassa. Kaikki ei kuitenkaan suju kuten pitäisi. Morrigan laitetaan arkisten asioiden osastolle ja hän saa suoritettavakseen vain kaksi kurssia, joista toista pitää ikivanha ja tylsä professori, jonka mielestä Morrigan ja kaikki meiniosepät ovat pahuuden ilmentymiä. Muut oppilaat saavat suorittaa kiinnostavalta kuulostavia kursseja, mistä Morrigan on pahoillaan kun ei itse pääse mukaan. Lisäksi Morriganin ja Pihlajan yksikköä aletaan kiristää omituisilla kirjeillä ja Morriganista tuntuu kuin hänen uudet ystävänsä alkaisivat karttaa häntä. Jupiter on kiinni omituisissa katoamistapauksissa ja matkustaa minkä ehtii, joten Morrigan jää huolineen aivan yksin.
Sarjan toinen osa keskittyy Meineikkaaseen Seuraan ja opintoihin, vaikka Morriganin opinnot jäävätkin aika vähäisiksi. Silti mukaan tulee paljon uutta ja mielenkiintoista. Townsendin maalailema maisema on kaikkine yksityiskohtineen kiinnostava ja omanlaisensa. Väliin kuitenkin palataan tuttuun hotelli Deukalioniin ja sen asukkaisiin, joita kuvaillessaan Townsend on parhaimmillaan. Tutuista hahmoista luodut kuvat ja heidän sanailunsa ovat romaanin parasta antia ja on hauskaa kuvitella Pihlajan, Jackin, Jupiterin ja Fenin ilmeitä, eleitä ja tapoja, kun nämä hahmot ovat jo valmiiksi lukijalle esiteltyjä. Uusiakin hahmoja toki marssitetaan näyttämölle kiitettävä määrä. Edellisestä osasta tuttu Sointu saa nyt enemmän sivutilaa, junailija neiti Hilpiä on ihastuttava hahmo ja kummallisuuksista puhuttaessa täytynee mainita oppilasemännät Peurapuro ja Nurkkanummi. Osa laajasta hahmokaartista jää kyllä hieman pienemmälle huomiolle, mitä lukija toivoisi.
Nuorille ja fantasiasta kiinnostuneille sarja on siis aivan meinio tuttavuus, lämmin suositus. Toki sarja vetoaa myös aikuislukijaan, sillä romaanien tematiikka on kuitenkin fantasiakirjallisuudesta tuttua hyvän ja pahan välistä taistoa sekä päähenkilön kuohuntaa ja ihmettelyä omasta asemastaan, kyvyistään, taidoistaan ja paikastaan maailmassa. Jään siis odottelemaan sarjan seuraavaa osaa.
Lukuhaasteessa romaani sopii kohtiin 2. kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä, 30. kirjan kannessa on kaupunkimaisema, 31. kirjassa kuljetaan metrolla (vaikkakin Nevermoorissa metro on tietysti meitro), 32. kirjan nimessä on ammatti (meiniosepän voinee lukea ammatiksi) ja 49. vuonna 2019 julkaistu kirja.
Jessica Townsend: Meinioseppä. Morriganin kutsumus.
Otava 2019. 399 sivua.
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Alkuteos: Wundersmith - The Calling of Morrigan Crow. 2018.
Kommentit
Lähetä kommentti