Alaskan taivaan alla on karu mutta kaunis tarina selviytymisestä, ihmismielen pimeydestä mutta myös hyvyydestä, lähimmäisenrakkaudesta ja luonnon kauneudesta. Pidin Hannahin romaanista paljon, mutta en kuitenkaan aivan yhtä paljon kuin Delia Owensin Suon villistä laulusta (lue minun ja Elinan arvostelut), johon sitä on verrattu – ymmärrettävästikin. Takaisin luontoon ja karkuun karua maailmaa Alaskan taivaan alla kertoo Albrightien perheestä, joihin kuuluu Vietnamin-sodasta ja sotavankeudesta traumatisoitunut isä Ernt, äiti Cora sekä tytär Leni. Romaani saa alkunsa, kun Erntin sotatoveri testamenttaa Erntille mökkinsä Alaskasta ja Ernt haluaa muuttaa villiin pohjolaan karkuun pilaantuvaa yhteiskuntaa. Cora ja Leni toivovat, että Alaska toisi perheelle uuden alun ja rauhoittaisi isää, joka purkaa traumojaan ja mielensä synkkyyttä nyrkein vaimoonsa. Pariskuntaa yhdistää toisiinsa yhteisetä menneisyydestä kumpuava side ja vääristynyt, epätoivoinen rakkaus toisiinsa, minkä