Siirry pääsisältöön

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla

Alaskan taivaan alla on karu mutta kaunis tarina selviytymisestä, ihmismielen pimeydestä mutta myös hyvyydestä, lähimmäisenrakkaudesta ja luonnon kauneudesta. Pidin Hannahin romaanista paljon, mutta en kuitenkaan aivan yhtä paljon kuin Delia Owensin Suon villistä laulusta (lue minun ja Elinan arvostelut), johon sitä on verrattu – ymmärrettävästikin.

Takaisin luontoon ja karkuun karua maailmaa

Alaskan taivaan alla kertoo Albrightien perheestä, joihin kuuluu Vietnamin-sodasta ja sotavankeudesta traumatisoitunut isä Ernt, äiti Cora sekä tytär Leni. Romaani saa alkunsa, kun Erntin sotatoveri testamenttaa Erntille mökkinsä Alaskasta ja Ernt haluaa muuttaa villiin pohjolaan karkuun pilaantuvaa yhteiskuntaa.

Cora ja Leni toivovat, että Alaska toisi perheelle uuden alun ja rauhoittaisi isää, joka purkaa traumojaan ja mielensä synkkyyttä nyrkein vaimoonsa. Pariskuntaa yhdistää toisiinsa yhteisetä menneisyydestä kumpuava side ja vääristynyt, epätoivoinen rakkaus toisiinsa, minkä vuoksi Cora kerta toisensa jälkeen antaa miehelleen anteeksi tämän väkivaltaisuuden. 13-vuotias Leni ei lainkaan ymmärrä vanhempiensa kiihkeän takertuvaista ja ailahtelevaista suhdetta.

Elämä Alaskassa alkaa lupaavasti. Perhe tutustuu muihin kyläläisiin, jotka opastavat heitä valmistautumaan talveen vielä kesän valaessa valoaan ympäristöönsä päivän ympäri. Albrightit ovat nimittäin auttamattoman valmistautumattomia ankaraan talveen syrjäseudulla, jossa kaikki on tehtävä itse, sähköjä ei ole ja tarpeet tehdään ulkohuussissa. Myös luonto on valmis rankaisemaan varomattomia joko ankarien sääolojen tai arvaamattomien petojen merkeissä.

Kesän valossa tätä kaikkea on kuitenkaan vaikea uskoa. Loppukesästä Leni aloittaa koulun ja ystävystyy ikäisensä Matthew’n kanssa, jolla on tytön kanssa paljon yhteistä. Aika kuluu ja elämä sujuu, mutta talven lähestyessä myös isän mieli alkaa synketä, ja Ernt kaveeraa seudun salaliittoteoreetikon kanssa, mikä johtaa toinen toistaan hullumpaan valmistautumiseen maailmanloppua vastaan. Tästä syystä myös Lenin ystävyys Matthew’n kanssa alkaa olla ongelma, sillä Matthew on syrjäkylän ”pohatan” Tom Walkerin poika, ja Ernt vihaa Tomia koko sydämestään.

Vuodet vierivät ja nuoret kohtaavat haasteita ja menetyksiä – he joutuvat jopa eroon toisistaan Matthew’n lähtiessä kouluun toisaalle, mutta heidän tiensä johtavat lopulta taas yhteen. Tällöin he eivät kuitenkaan ole enää lapsia, vaan nuoruuden kukkeimmassa iässä ja ystävyys syvenee joksikin vieläkin kauniimmaksi. Isän mielentila pahenee kuitenkin päivä päivältä, ja Coran, Lenin ja Matthew’n kohtaamat pahimmat haasteet ovat vielä edessäpäin.

Tämän enempää en juonesta kerro, jotta en spoilaa mitään niille, jotka eivät ole kirjaa vielä lukeneet mutta haluavat niin tehdä.

Rakkauden toivo ja ihmismielen pimeys

Alaskan taivaan alla riipaisee kuvauksessaan siitä, millaiset jäljet sota voi toisten mieleen jättää ja miten helppoa on syrjäytyä ja hypätä salaliittojen vietäväksi. Tässä ei voi olla näkemättä yhtäläisyyksiä tähänkin päivään. Toisaalta romaanissa kukoistavat myös lähimmäisenrakkaus ja ystävyys, kun maailman laitamilla elävät asukkaat – kullakin Alaskaan paenneella on takana oma tarinansa – pitävät huolta toisistaan

Romaanissa vallitsee siis rakkaus, jota löytyy monenlaista. On ystävyyttä, on puhdasta nuoruuden ensirakkautta, on vuosien kuluttamaa rakkautta, on toteutumattomaksi jäävä rakkautta ja on epätoivoista, sielua syövää intohimoa. Kaikkein tärkein rakkaus romaanissa vallitsee kuitenkin äidin ja tämän lapsen välillä. Huolimatta Lenin ja Matthew’n rakkaustarinasta, Alaskan taivaan alla on ennen kaikkea kertomus Coran ja Lenin äiti-tytär-suhteesta, joka muokkautuu erityiseksi varsinkin isän tuomien koettelemusten myötä.

Tarinana romaani ei valitettavasti ole mitenkään erityinen, mutta ihmismielen kuvaus on uskottavaa ja hahmot samaistuttavia. Juoni vetää mukaansa, mutta lopetus on turhan siirappinen, vaikka en ehkä surullisempaa lopetusta olisi kestänytkään.

Luonto, luonto ja vielä kerran luonto

Alaskan taivaan alla on pääasiassa myös kertomus selviytymisestä: selviytymisestä luonnon armoilla mutta myös Lenin selviytymisestä murrosikäisestä aikuiseksi. Romaani viistää läpi vuosien ja miltei sukupolvien. Lenin lisäksi toinen päähenkilö romaanissa on Alaskan luonto, johon Leni luo oman siteensä.

Alaskan karun kauniissa luonnossa heijastuvat ihmismielen synkkyys mutta myös sen toivo – tai oikeastaan toisin päin: luonto heijastuu ihmismielessä. Alaska ei armahda ketään, mutta sen villissä luonnossa on kauneutta, jota ei muualta voi löytää. Kesällä valo tuntuu ikuiselta ja maailma utuisen kauniilta, mutta syksyn ja talven tullen armoton pimeys ja armahtamaton luonto piiskaavat henkisesti ja fyysisesti. Luonnonolojen vaihtelut ovat suomalaiselle samaistuttavia, mutta Alaskan luonnon villeys, ankaruus ja kylmyys ovat omaa luokkaansa.

Luontokuvaus onkin romaanin parasta antia, mutta en lumoutunut siitä aivan siten kuin olin toivonut. Pohjoisen luonnon kuvauksessa on jotain äärimmäisen kiehtovaa, vaikka luulisi, että suomalaisena kokisin sen tylsäksi ja liian tutuksi. Alaska-kertomukset kuitenkin kiehtovat, ja Alaskan taivaan alla lisäksi – ja jopa sitä enemmän – suosittelisin Eowyn Iveyn kirjoja Maailman kirkkaalle laidalle ja Lumilapsi (lue minun ja Elinan arvostelut).

Lukuhaasteessa sijoitan Alaskan taivaan alla kohtaan 32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja. Lisäksi se sopisi kohtiin 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija; 28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen; 31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää; 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle (nimi); 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave; 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan ja 46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen.

Kristin Hannah: Alaskan taivaan alla. WSOY 2021. 552 sivua. Suom. Marja Helanen. Alkuteos: The Great Alone (2018).

Kommentit