Paljon melua kirjoista

    Kirjassaan Tolkienin tulkkina Kersti Juva avaa muistojaan, kokemuksiaan ja käännöskäytäntöjään Tarun Sormusten herrasta suomentamisesta. Kirja on herkkua kaikille, jotka nauttivat kielten monimutkaisuuksien ja nyanssien analysoinnista – sitäkin enemmän, jos on Tolkien-fani. Sain kirjan lainaksi jo aikaa sitten, mutta olen viivytellyt sen aloittamisessa – ja tänä vuonna tuleekin 50 vuotta Sormusten herran suomentamisesta, joten mikäs sen parempi vuosi sen lukemiseen. Tolkienin tulkkina jakautuu pääasiassa neljään osaan, joista ensimmäisessä ”Moselviiniä kuparipannussa” Juva kertoilee ja muistelee käännöstyötään sekä siihen johtaneita vaiheita. Hän oli vasta opiskelija – vai oliko hän juuri valmistunut yliopiston penkiltä, sitä en nyt muista, kun nautiskelin kirjasta hissukseen ja aloituksesta on jo kulunut jokunen kuukausi. Joka tapauksessa Juva oli nuori ja aloitteleva kääntäjä saadessaan Sormusten herran työpöydälleen, eikä kukaan arvannut, millainen merkitys tä...

  Huh ja wau! Tolkienin Taru sormusten herrasta  -trilogia on Kuninkaan paluun myötä luettu nyt kokonaan! Olisipa teini-ikäinen minäni varsin innoissaan tästä! Ja mikä matka se olikaan, en olisi voinut kuvitella alkutaipaleella, että nautin tämän kirjan lukemisesta näin paljon. Kerrassaan 6/5. Jos et ole vielä lukenut aiempia postauksiani niin kannattaa aloittaa lukemalla kirjoitukseni  Sormuksen ritareista ja Kahdesta tornista . Kuninkaan paluu sarjan kolmantena osana päätti siis tammikuussa alkaneen #kimppakyytimordoriin -lukupiirin, jota saan kyllä kiittää lämpimästi siitä, että tuli äkkiseltään kirjaan tartuttua ja luettua se viimein loppuun asti. Matkani Mordoriin oli monivaiheinen ja kesti lähes 20 vuotta, mutta lopulta kuitenkin päästiin perille asti ja harvemmin olen kirjan luettuani ollut näin tyytyväinen. Kuninkaan paluun ensimmäinen puolisko oli minulle aika takkuavaa lukemista, koska se oli eniten sitä tyypillistä örkki ja miekka -fantasiaa, josta jo aiemmi...

Taru sormusten herrasta -trilogian luku-urakkani on edennyt jo Kahden tornin loppuun. Ihan mahtavaa olla jo yli puolivälissä! Kirja on oikein imaissut minut mukaan Frodon ja kumppanien matkalle kohti Mordoria. Trilogian aloittamisen yleisfiiliksistä kirjoittelin jo Sormuksen ritareiden kohdalla, joten kannattaa lukea ensin postaukseni siitä. Kahden tornin alkupuoliskon (kolmannen kirjan) lukeminen takkusi minulla välillä hieman, joskin lähinnä sen takia, ettei lukuaikaa oikein tahtonut olla. Talvilomallani ehdin kuitenkin lukaista neljännenkin kirjan loppuun ihan parissa päivässä, kun teksti vei taas mennessään. Lisäksi katsoin tietenkin heti perään myös leffaversion Netflixistä.  Kaksi tornia on tosiaan jaettu Sormuksen ritareiden tapaan kahteen kirjaan. Kolmannessa kirjassa seurataan hajonneen seurueen matkaa eli Merriä ja Pippiniä sekä Legolasia, Gimliä ja Aragornia, neljännessä kirjassa sen sijaan Frodoa ja Samia. Kirjassa tämä mielestäni onkin oikein toimiva ratkaisu, kun...

J. R. R. Tolkienin fantasiatrilogia Taru sormusten herrasta on ollut minulle vuosikaudet ikuisuusprojekti. Tammikuun alussa huomasin Instagramissa TSH-lukupiirin #kimppakyytimordoriin, ja päätin ihan hetken mielijohteesta lähteä mukaan, koska ajattelin, että lukupiirin siivittämänä saisin teoksen ehkä luettua. Ainakin ensimmäinen osa tuli luettua vauhdilla, ja voi että se oli hyvä! Onko tämä oikeasti nyt se sama kirja, jota olen aiemmin yrittänyt lukea? Jotta ymmärtää paremmin tämänhetkisiä fiiliksiäni, niin kerron lyhyesti aiemmista lukuyrityksistäni. Ensimmäistä kertaa olen aloittanut TSH:n lukemisen lähes 20 vuotta sitten, ollessani noin 13- tai 14-vuotias. Luin tuolloin Tolkienin Hobitin , ja pidin siitä kovasti. Se oli myös kovin helppolukuinen, joten lähdin ehkä turhan kevyesti ensimmäiselle TSH-lukuyritykselleni. Tuolloin ilmestyivät myös elokuva-adaptaatiot, joten ajattelin, että haluan lukea kirjan ennen kuin katson elokuvat. En tosin jaksa muistaa, katsoinko tuolloin lopulta...