Ilmastokvartetissa Lunde kuvaa ympäristökriisin seurauksia ihmiskunnalle itsenäisissä teoksissa, jotka kaikki sijoittuvat kuitenkin samaan kriisien riuduttamaan maailmaan. Sarjan aloittavassa Mehiläisten historiassa mehiläiset ovat kadonneet, mikä tiettävästi on eräs pahimmista kuoliniskuista ihmiskunnalle ja yhteiskunnille sellaisina kuin ne tunnemme. Toisessa osassa Sininen Etelä- ja Keski-Eurooppa ovat pahan kuivuuden riivaamia ja ihmiset pyrkivät pakolaisleireiltä pohjoiseen, jossa sataa senkin edestä. Kolmannessa osassa Viimeiset pelastetaan puolestaan sukupuuton partaalla käynyt mongolianvillihevonen. Kaikki kolme kirjaa kulkevat useammassa aikatasossa: nykyisyydessä ja tulevaisuudessa, minkä lisäksi Mehiläisten historia ja Viimeiset valottavat myös menneisyyttä.
Lankoja yhteen
Unelma puusta poikkeaa edeltäjistään parillakin tapaa. Ensinnäkin se kuvaa vain tulevaisuutta: periaatteessa juonessa on kaksi aikajännettä, mutta niidenkin välillä on vain noin vuoden ero ja loppua kohden jänteet lähenevät toisiaan ja lopulta yhdistyvät. Kirjan ”tässä hetkessä” toinen päähenkilöistä Tommy on yksin Huippuvuorilla ja jonkinlaisella radiopuhelimella yhteydessä Taoon, joka on vienyt Tommyn veljet mukanaan. Kyllästyttyään maanittelemaan Taoa palaamaan Tommy tekee arkisia puuhia: lukee, kasvattaa vihanneksia kasvihuoneessa ja tekee ruokaa. Hän on aivan yksin ja lukijalle jää avoimeksi, miten hän on tilanteeseen päätynyt.
Tätä mysteeriä punoo auki kirjan toinen aikajänne, joka sijoittuu noin vuotta aiemmaksi. Huippuvuoret on asutettu ja muodostaa jokusen sadan ihmisen yhteisön, joka on irrottautunut tarkoituksella muusta maailmasta. Eletään Romahduksen jälkeistä aikaa (eli ilmastonmuutoksen aiheuttaman katastrofin jälkeistä aikaa): elämä Huippuvuorilla on yksinkertaista ja resursseista uhkaa olla pulaa, kun vanhoja vaatteita ei voi parsia ikuisesti uudelleen kasaan. Tommy asuu isänsä, veljiensä ja isoäitinsä kanssa.
Isoäiti nimittää Tommyn siementen vartijaksi: Huippuvuorten uumenissa on kylmävarastossa historiallinen siemenvarasto eri maiden eri kasveista – myös viljakasveista – joita maapallolla on aikanaan kasvanut mutta jotka ovat ilmaston- ja ympäristönmuutoksen seurauksena hävinneet. Isoäidillä on avain tähän varastoon ja hän haluaa Tommyn seuraajakseen. Tommylla onkin erityisesti suhde kasveihin, sillä lapsena hän löysi rannalta Huippuvuorille harvinaisen näyn: aaltojen mukana huuhtoutuneen puun.
Huippuvuoria koettelee kuitenkin muuttolintujen mukana kulkeutunut vaarallinen kulkutauti, eikä muusta maailmasta irtaantuneella yhteisöllä ole resursseja pistää taudille kampoihin. Näiden olosuhteiden seurauksena Tao (toinen päähenkilöistä) miehistöineen saapuu hakemaan siemenvarastoa, josta hän on kuullut – mutta jota ei enää löydykään…
Unelma puusta vetää kvartetin aiempia osia yhteen kahdella tapaa. Ensinnäkin viitteitä edellisiin osiin on useampia, erityisesti hahmokaartissa. Itsestäänselvin näistä on Tao, joka on yksi päähenkilöistä myös Mehiläisten historian tulevaisuuskuvauksessa. Tommyn isoäiti puolestaan on mitä ilmeisimmin Sinisessä ja Viimeisissä tavatun Louisen lapsi eli Tommy on heidän jälkeläisensä. Myös mongolianvillihevoset, joiden kanta on saatu elvyettyä, tekevät kirjassa lauseen mittaisen paluun. Puhumattakaan siitä, että katastrofin runtelema maailma on sama: mehiläiset katosivat mutta ovat antaneet merkkejä paluusta, ja ilmastonmuutos on kuihduttanut ja hukuttanut osan tuntemistamme maa-alueista.
Toinen tapa, jolla kirja vetää aiempia osia yhteen, on yksinkertaisesti se, että se nimenomaan keskittyy antamaan maailmalle jonkinlaisen tulevaisuudennäkymän. Toisin kuin kolmessa aiemmassa osassa, Unelmassa puusta ei siis ole varsinaista omaa suurta teemaa (kuten mehiläiset, vedenpuute tai eläinten sukupuutto). Sen sijaan viimeinen osa keskittyy kuvaamaan meille, miten aiemmissa osissa näytetyn maailman käy, vaikka tämäkin jätetään tulkinnanvaraisen avoimeksi ja kevyeksi.
Kasvikato ja kulkutaudit ympäristöteemoina
Pieni ilmastoteema Unelmasta puustakin kuitenkin löytyy, ja se liittyy nimenomaan siemeniin ja asettaa lukijalle epäsuoran kysymyksen: Ansaitsevatko Tao ja muu ihmiskunta saada käsiinsä nämä siemenet, kun sama ihmislaji on jo kertaalleen lajit tuhonnut? Ainakin Tao on hyvin vihainen menneille polville, jotka jättivät jälkeensä raadoksi kuihtuneen maailman.
Haluaisi siis ajatella, että ihminen oppii virheistään. Toisaalta nykyajankin valossa on kivuliaan selvää, että ihmiskunnan muisti on lyhyt. Onko siemenistä kuitenkaan mitään iloa hautautuneina kylmäkammioon, jossa ne eivät ikinä pääse täyteen potentiaaliinsa? Eli säilyisivät tietymättömissä vain muistoina lajeistaan. Nämä ovat kysymyksiä, joita ainakin itse esitin kirjaa lukiessani itselleni – Lunde ei suinkaan näin suoria kysymyksiä aseta eikä päästä lukijaa niin helpolla.
Muita teemoja ovat kulkutaudit (mikä ei yllätä ottaen huomioon että Lunde on todennäköisesti viimeistellyt kirjaa koronan aikana) ja eristäytyminen (jonka tulkitsen viittaavan nationalismiin). Lunde ei tuomitse Huippuvuorten päätöstä eristäytyä muusta maailmasta suojellakseen itseään vaan tarjoaa asetelman lukijalle arvioitavaksi. Mitä hyötyjä ja haittoja on, jos valtio päättää pärjätä omillaan?
Kulkutautiteema kuitenkin kytkeytyy ympäristönmuutokseen. Ihmiskunta on jo ennen kirjan tappavaa tautia selättänyt useita muita pandemioita Romahduksen jälkeen. Yksi näistä on muun muassa ikiroudassa uinuva pernarutto, joka pääsee ilmaston lämmetessä valloilleen – aivan oikea skenaario, sillä Lunden kirjat pohjaavat todellisille faktoille vaikka rakentavatkin fiktiota.
Kaikki nämä teemat ovat tärkeitä ja kiinnostavia, mutta lopulta Unelmassa puusta ei tapahdu paljon. Se on rauhallinen mutta samalla jännittävä ja taidokkaasti kirjoitettu lopetus erikoislaatuiselle sarjalle. Jäin kuitenkin kaipaamaan sitä, että Unelma puusta olisi ottanut enemmän kantaa myös johonkin yksittäiseen teemaan aiempien osien tapaan. Nyt mukana ovat siemenet, lajikato ja kultaudit, mutta mihinkään niistä ei oikein pureuduta. Suurin osa kirjasta on selviytymistä, mikä toki sopii ilmastokatastrofiin ja pandemioihin, mutta olisin toivonut tarkemmin pohjustettua, yhtenäisempää tematiikkaa.
Sen sijaan olen kahden vaiheilla mielipiteestäni koskien sitä, että Unelma puusta ei noudata samaa rakenteellista kaavaa kuin aiemmat teokset (menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus) vaan keskittyy vain tulevaisuuteen. Osa minusta toivoo, että tämä sama kaava olisi kantanut koko sarjan läpi. Toisaalta koska kyseessä on päätösosa, on perusteltua, että monen tason sijaan keskitytään vetämään lankoja yhteen. Vaikkakin osa langoista jääkin uupumaan: mongolianvillihevosilla ei esimerkiksi ole viimeisessä osassa juurikaan roolia.
Kelpo päätös kunnianhimoiselle teossarjalle
Koska tematiikka ei kanna koko sarjan läpi eikä sitä vedetä yhteen yhtenäisesti, pieni osa minusta olisi toivonut, että viimeinenkin osa olisi ollut itsenäinen teos eikä hahmojen tarinoita olisi edes yritetty lopettaa. Tällöin sarjan yhtenäisyys olisi syntynyt niiden ilmastoteemasta. Tai ympäristöteemasta, sillä Lunde ei käsittele ainoastaan ilmastonmuutosta vaan myös lajikatoa. Ehkä osuvampi nimi olisikin ympäristökvartetti, mutta myönnettäköön, että se ei ole ihan yhtä raflaava nimi.
Näin ollen koen, että ilmastokvartetti on kokonaisuudessaan rakenteellisesti ja temaattisesti epätasainen. Siitä huolimatta se on vaikuttava teossarja eikä vähiten juuri siitä syystä, että se on ainoa tiedossani oleva kokonaisuus, joka on useamman kirjan kautta pyrkinyt yhtenäisesti ja faktapohjaisesti käsittelemään ilmaston- ja ympäristönmuutosta fiktion keinoin – sekä laajassa mittakaavassa että pureutumalla yksityiskohtaisempiin esimerkkitapauksiin, kuten mongolianvillihevosiin. Lisäksi Lunde osaa kirjoittaa ja pohjustaa hahmoja, eikä hän selittele lukijalle turhia. Kokonaisuus on kunnianhimoinen ilmastopaketti, ja aiheen monimutkaisuudesta huolimatta Lunde pitää langat ihailtavasti käsissään.
Suosikkini sarjasta ovat Mehiläisten historia sen merkittävän, kauaskantoisen teeman vuoksi (ja koska mehiläiset on symppiksiä) ja Sininen josta en haluaisi pitää karmaisevuudessaan mutta jonka läheltä liippaava kuvaus jätti juuri sen takia jäljen.
Lukuhaasteessa Unelma puusta sopii kohtiin 2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta; 3. Kirjan nimessä on kasvi; 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin; 45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan ja 49. Kirja on julkaistu vuonna 2023.
Maja Lunde: Unelma puusta. Tammi 2023. 464 sivua. Suom. Katriina Huttunen. Alkuteos: Drømmen om et tre (2022).
* Kirja saatu arvostelukappaleena. Kiitos siitä Tammelle!
Kommentit
Lähetä kommentti