Paljon melua kirjoista

Jenny Hanin Lara Jeanista kertovassa Pojille, joita joskus rakastin -nuortenkirjasarjassa on yhteensä kolme osaa. Lukaisin koko sarjan huhti-toukokuun vaihteessa muutamassa päivässä Bookbeatista. Varsin koukuttavaa ja romanttista hyvän mielen viihdettä nuorille, vaikkakaan kirjat eivät omaan genreensä tuoneet mitenkään kovasti uutta vaan kierrättivät aika pitkälti vanhoja kaavoja. Pojille, joita joskus rakastin Wsoy 2020. 200 sivua. Suomentanut: Antti Hulkkonen. Sarjan ensimmäisessä osassa esitellään 16-vuotias Lara Jean Song Covey, joka asuu yhdessä isänsä ja kahden sisaruksensa kanssa. Isosisko Margot on juuri lähdössä opiskelemaan Skotlantiin, ja on eronnut poikaystävästään Joshista, joka asuu naapurissa. Lara Jean onkin ison muutoksen edessä, kun hänestä aina huolehtinut isosisko on poissa. Perheen äiti on kuollut, ja nyt onkin Lara Jeanin vuoro ottaa enemmän vastuuta pikkusisarestaan Kittystä. Gynekologina työskentelevä isä kun ei aina muista eikä ehdi hoitaa kaikkea. Lara Je...

  Vuoden ensimmäinen luettu kirjani oli jo joulun alla aloittamani Let It Snow . John Greenin, Maureen Johnsonin ja Lauren Myraclen Let It Snow on suloinen nuorille suunnattu kolmen rakkaustarinan kokoelma, joka sijoittuu joulunaikaan, ja jonka tarinat löyhästi nivoutuvat toisiinsa sijoittuen samaan kaupunkiin. Ensimmäinen novelli on Maureen Johnsonin  Jubilee Express , jossa Jubilee-niminen tyttö joutuu jouluaattona lähtemään junalla isovanhempiensa luokse, koska hänen vanhempansa ovat joutuneet vankilaan (eivät siksi, että olisivat paatuneita rikollisia, vaan koska he keräilevät erään joulukylän osia ja shoppailutapahtumassa on syntynyt mellakka, jonka seurauksena heidät on pidätetty). Julieksi itseään kutsuva tyttö ei haluaisi lähteä, koska hän on sopinut menevänsä poikaystävänsä Noahin luokse. Juna kuitenkin pysähtyy lumimyräkän vuoksi jo Gracetownissa eikä liiku enää. Julie päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lähtee junaradan vieressä olevaan Waffle House -kahvilaan (p...

Ennen kuin päästään suuntaamaan katseet vuoden 2021 lukemisiin, niin muutama viime vuoden kirjoista odottaa vielä blogivuoroaan. Ensimmäisenä Toffee , joka makoisasta nimestään huolimatta on pikemminkin koskettava ja vaikuttava kertomus rankkoine aiheineen käärittynä herkkään runomuotoon. Luin reilu vuosi sitten Crossanin ensimmäisen suomennetun säeromaanin Yksi , joka kertoo siamilaisista kaksosista Gracesta ja Tippistä. Pidin tuosta romaanista paljon ja vuoden 2020 lukuhaasteen kohtaan 27. runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani halusin ehdottomasti lukea jotain lisää Crossanilta. Häneltä on suomennettu myös teos Kuunnousu , mutta se ei aihepiiriltään ollut niin kiinnostava kuin tämä Toffee , jonka päädyin siis tilaamaan itselleni ja lukemaan englanniksi, koska sitä ei ole (vielä) suomennettu. Toivon kovasti, että Crossanilta suomennetaan lisää tuotantoa. Toffee kertoo tytöstä nimeltään Allison, joka karkaa kotoa rankkaa perhe-elämää. Hän lähtee isänsä tyttöystävän perässä ...