Vuoden ensimmäinen luettu kirjani oli jo joulun alla aloittamani Let It Snow. John Greenin, Maureen Johnsonin ja Lauren Myraclen Let It Snow on suloinen nuorille suunnattu kolmen rakkaustarinan kokoelma, joka sijoittuu joulunaikaan, ja jonka tarinat löyhästi nivoutuvat toisiinsa sijoittuen samaan kaupunkiin.
Ensimmäinen novelli on Maureen Johnsonin Jubilee Express, jossa Jubilee-niminen tyttö joutuu jouluaattona lähtemään junalla isovanhempiensa luokse, koska hänen vanhempansa ovat joutuneet vankilaan (eivät siksi, että olisivat paatuneita rikollisia, vaan koska he keräilevät erään joulukylän osia ja shoppailutapahtumassa on syntynyt mellakka, jonka seurauksena heidät on pidätetty). Julieksi itseään kutsuva tyttö ei haluaisi lähteä, koska hän on sopinut menevänsä poikaystävänsä Noahin luokse. Juna kuitenkin pysähtyy lumimyräkän vuoksi jo Gracetownissa eikä liiku enää. Julie päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lähtee junaradan vieressä olevaan Waffle House -kahvilaan (perässään junassaan tapaamansa poika Jeb sekä neljätoista cheerleaderia, jotka ovat matkalla Floridaan), ja kahvilasta edelleen siellä tapaamansa tuntemattoman pojan Stuartin matkassa tämän kotiin. Tarinan juoni on välillä aivan sekopäinen eikä kovin uskottava, mutta lopulta tarina on kuitenkin aika suloinen.
Minulle kirjan kirjoittajista vain John Green oli aiemmin tuttu. Häneltä olen lukenut Tähtiin kirjoitetun virheen, joka ei valitettavasti oikein iskenyt ja myös tässä kokoelmassa Greenin novelli oli mielestäni sen heikoin lenkki. Lumienkeli-ilmiössä kertojana on Tobin, joka on katsomassa jouluaattona Bond-elokuvia parhaiden ystäviensä JP:n ja Herttuan (oikealta nimeltään Angie) kanssa, kun yhtäkkiä heidän kaverinsa Keun soittaa työpaikaltaan Waffle Housesta, jonne on tullut neljätoista cheerleaderia, koska heidän junansa ei kulje lumimyrskyn takia. Alkaa mahtava kilpajuoksu kohti Waffle Housea, jonne ovat tulossa samaan aikaan myös koulusta tutut kaksoset. Se porukka, joka ensimmäisenä ilmestyy paikalle Twisterin kanssa, tuntuu olevan cheerleadereiden mielestä voittaja. Asetelma on aivan kummallinen, varsinkin kun Tobin, JP ja Herttua käyttävät jouluaattoiltana kovasti aikaa siihen, että pääsevät autolla pitkin lumisia teitä kahvilaan, ajavat lopulta auton lumihankeen ja juoksevat loppumatkan. Tämä kaikki vaivannäkö tapahtuu vain, jotta he pääsevät näkemään cheerleadereita. Juoni tuntuu hieman turhan ohuelta, vaikka matkan varrella toki pohjustetaan Tobinin henkilöhahmoa ja hänen kaverisuhteitaan.
Kolmas tarina on Lauren Myraclen Sikojen suojeluspyhimys, joka hämmentävästä nimestään huolimatta on lopulta mielestäni ihan mukava päätös kirjalle ja sitoo tarinalinjat sopivasti yhteen. Viimeisen novellin päähenkilö on Addie, joka on juuri eronnut poikaystävästään Jebistä (sama tyyppi, jonka tapasimme ensimmäisessä novellissa myrskyyn jääneestä junasta), koska on pussaillut toisen pojan kanssa. Addie kuitenkin vielä toivoo, että voisi palata yhteen Jebin kanssa. Hänen ystäviensä Teganin ja Dorrien mielestä hän on vain itsekeskeinen (mitä hän kyllä onkin), joten hän lupaa Teganille hakea tämän uuden minipossun heti samana aamuna, kun se on tullut lemmikkieläinkauppaan. Addie teippaa muistilapun itselleen, mutta hänen työpaikallaan Starbucksissa tapahtuu totta kai vaikka mitä ja asia meinaa unohtua hänen mielestään.
Kaikissa kolmessa tarinassa on hieman hämmentäviä juonenkäänteitä, mutta pidin siitä miten tarinat linkittyivät lopulta toisiinsa. Toisaalta oli virkistävää myös, että kaikilla kolmella tarinalla oli oma kirjoittajansa, mutta se teki tarinoista ehkä turhan erilaiset. Lisäksi kaikilla tarinoilla oli eri kääntäjätkin, joten yhtenäisempi koko kirja olisi toki voinut olla, jolloin ehkä tarinalinjatkin olisivat kohdanneet vielä enemmän. Ennen joulua luettuna (tai miksei näin lumisena tammikuuna) tämä oli kyllä oikein suloinen talvinen kirja luettavaksi.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Let It Snown kohtaan 7. Kirjassa on kaveriporukka.
John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle: Let It Snow. Kolme talvista rakkaustarinaa. Wsoy 2016. 312 sivua. Suomentaneet: Inka Parpola, Helene Bützow ja Kaisa Kattelus. Alkuteos: Let It Snow. 2008.
Kommentit
Lähetä kommentti