Sophie Kinsella: Muistatko minut?

Sophie Kinsellan Muistatko minut on peruskevyttä chicklit-luettavaa, josta on oikeastaan aika vaikea keksiä mitään erityisempää sanottava. Valitsin kirjan kuunneltavaksi, kun kaipasin jotain äärettömän helppoa ja kevyttä kuunneltavaa: yritin aloittaa miltei klassikoksi muodostuneen Himoshoppaajan ensimmäistä osaa, mutta raivostuin päähenkilön holtittomaan rahankäyttöön heti alkuunsa. Päädyin siis valitsemaan Muistatko minut, ja se tarjosi juuri sitä, mitä odotinkin.

Romaanin päähenkilö on Lexie Smart, joka eräänä päivänä herää sairaalasta ja saa huomata unohtaneensa viimeiset kolme vuotta. Noissa kolmessa vuodessa hänen elämässään on kuitenkin tapahtunut radikaali täyskäännös: isohampaisesta nyhveröstä on sukeutunut upea ja piinkova bisnesnainen, jolla on uskomattoman komea aviomies Eric ja luksusasunto Lontoossa. Kaikki vaikuttaa aivan täydelliseltä… kunnes kuvioon ilmestyy rikkaan Ericin kollega, arkkitehti John, joka on rento kuin mikä verrattuna kontrollifriikki Ericiin. Mitä vielä – John väittää, että hänellä ja Lexiellä on ollut salasuhde, ja Lexie on kuulemma suunnitellut jättävänsä Ericin.

Lexie ei tietenkään tiedä, mitä ajatella, kun John yrittää jututtaa häntä joka käänteessä vakuuttaakseen heidän kuolemattomasta rakkaudestaan. Lexiellä on nimittäin täysi työ yrittää ymmärtää, miksi hänestä on tullut niin tiukka ja kuivakka ökyrouva, miksi hänestä on tullut oikea petopomo töissä ja miksi hän on erkaantunut ystävistään (nyt alaisistaan). Lisäksi Lexiellä on vaikeita tunteita välttelevä äiti ja rötösteleväksi teiniksi kasvanut pikkusisko.

Ei vaadi suurtakaan päättelykykyä tajuta jo alkumetreillä, että Eric on hirveä jäykkis ja että Lexie tietenkin lemppaa hänet lopulta päätyen boheemin Johnin käsivarsille. Romaanin kiinnostavuus pysyykin yllä sen vuoksi, että lukija haluaa selvittää, mitä Lexielle on tapahtunut ja miksi hän on muuttunut niin valtavasti kolmen vuoden aikana.

No, pysyihän se kiinnostavuus yllä ihan hyvin, vaikka tarina ja teemat eivät tajuntaa räjäyttäneetkään.

Romaanista oppii, ettei parisuhteesta tai elämästä ylipäätään voi tehdä prosessia ja että on tärkeää voida olla oma itsensä kumppanin kanssa. Toisaalta Lexie tuo esille hämmästyttävän pinnallisia näkemyksiä parisuhteeseen: hän useaan otteeseen pohtii, että pakkohan Ericin on oltava täydellinen aviomies, koska hän on osaa ajaa pikavenettä. Siis mitä? Kuinka tuollainen triviaali asia voi nousta niin tärkeään rooliin, jos henkilö on yli 20-vuotias?

Toinen asia, mikä häiritsi, oli se, että Lexie soimaa mielessään muutamassakin kohdin Ericiä raha-asioista: muun muassa sen takia, että Eric laskuttaa häntä siitä, kun Lexie rikkoo hänen kalliin tavaransa, sekä sen takia, ettei Eric maksa Lexien perheen velkoja. Mikä opetus se oikein on, että miehen tulisi maksaa kaikki vaimolleen, vaikka vaimo on itsekin korkeapalkkaisessa johtotehtävässä työpaikallaan? Kenties tämä pistää erityisesti suomalaisen lukijan silmään, kun meillä ei ole samanlaista mies maksaa -kulttuuria.

Hahmona Lexie on ylipäätään kuin kuka tahansa chicklit-romaanien sankaritar: vähän hömelö ja kömpelö tavis, joka jää ystäviensä varjoon mutta joka löytää lopulta upean miehen (kaksikin) ja joka on kaikesta hömelyydestään huolimatta todella älykäs ja taitava. Miksiköhän kömpelyys on muuten niin usein näiden päähenkilöiden piirre? Kenties sen ajatellaan tekevän hahmosta lähestyttävämmän useimmille naisille?

Osa kirjassa esiteltävistä asioista jää myös roikkumaan ilman, että niihin saadaan mitään selvyyttä: Lexie löytää esimerkiksi laatikostaan Ericin luota seksilelun, jonka olemassaoloa hän jostain syystä kauhistelee.  Asiaan ei ikinä oikein palata, vaikka Kinsella ihan itse rakentaa tarinaan kohtia, joissa siihen olisi mahdollisuus. Romaaniin jää muutamia muitakin tällaisia häntiä

Huolimatta tästä kaikesta Muistatko minut on ihan viihdyttävää kuunneltavaa. Sen pelastaa lähinnä se, etten odottanutkaan siltä mitään muuta, ja se täytti siten odotukseni täysin.

Lukuhaasteessa sijoitan Muistatko minut kohtaan 2. Iloinen kirja. Lisäksi se sopisi kohtaan 24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa sekä tavallaan kohtaan 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos.

Sophie Kinsella: Muistatko minut? WSOY 2009. 267 sivua / 11h 19 min (äänikirja). Lukija: Leena Pöysti. Suom. Kaisa Kattelus. Alkuteos: Remember Me? (2008).