Kirjavuosi 2020

Vuosi 2020 on jo saatu taputeltua päätökseen ja yhdestä asiasta olemme varmoja – eristäytymistä, käsidesiä ja kasvomaskeja ei tule ikävä. Toivottavasti vuosi 2021 tuo kauan kaivattua valoa pandemia-tilanteeseen. Oli vuodessa 2020 kuitenkin hyviäkin hetkiä, ja me molemmat luimme taas paljon ihania kirjoja. Yhteensä meille kertyi tasan sata luettua kirjaa! Tässä siis lyhyt kooste vuoden 2020 kirjasadosta ja lyhyet pohdinnat vuodestamme sekä katsaus vuoden 2021 lukuodotuksiin.

Pisin luettu kirja vuonna 2020:

ELINA: J. K. Rowlingin Harry Potter ja Feeniksin kilta – 1050 sivua.

HANNA: Charles Dickensin  David Copperfield – 1161 sivua

Lyhyin luettu kirja vuonna 2020:

ELINA: Tomi Kontion Ilman nimeä olisit valoa – 60 sivua.

HANNA: P. D. Jamesin Mistelimurha ja muita kertomuksia – 80 sivua

Kirja, joka nauratti:

ELINA: Sophie Kinsellan Himoshoppaajan salaiset unelmat

HANNA: Bill McKibbenin Radio Free Vermont

Kirja, joka itketti:

ELINA: J. K. Rowlingin Harry Potter ja kuoleman varjelukset

HANNA: Libby Pagen Pinnalla pysymisen taito

Ilahduttavin kirjaostos tai -lahja:

ELINA: Omista ostoksista Sarah Crossanin Toffee ja uusi suomennos iki-ihanasta Jane Austenin Järjestä ja tunteista ilahduttivat, lahjoista taas Kevin Kwanin Ökyrikkaat aasialaiset.
HANNA: Itse ostetuista kirjoista Delia Owensin Suon villi laulu tai Erin Morgensternin Starless Sea. Saaduista kirjoista puolestaan vanhat muumikirjat. <3

Vuoden suurin pettymys:

ELINA: Arto Mellerin Kuningatar Hysteria

HANNA: Jessie Burtonin Nukkekaappi

Vuoden suurin yllättäjä:

ELINA: Elif Shafakin Kirottu Istanbul

HANNA: Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina

Vuoden paras kirja:

ELINA: Tänä vuonna oli erityisen vaikeaa päättää suosikkia. Luin monta ikisuosikkia uudelleen (mm. Jane Austenin Järki ja tunteet, Emily Brontën Humiseva harju ja Potterit), mutta jos ne jätetään tämän ulkopuolelle niin puhtaasti viiden tähden romaaneja ei juuri ollut, mutta vahvaa nelosta kyllä paljon, esimerkiksi: Elizabeth Stroutin Olive Kitteridge, Elif Shafakin Kirottu Istanbul, Tove Janssonin Vaarallinen juhannus sekä Muumipappa ja meri, Beth O'Learyn Kimppakämppä, Sarah Crossanin Toffee ja Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys.

HANNA: Tämä kohta on minunkin puolestani erityisen vaikea, mutta mahtava kaksikko oli Delia Owensin Suon villi laulu sekä Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet. Lisäksi antaisin erityismaininnan Maja Luden ilmastokvartetille niiden vaikuttavan ja merkittävän aiheen ja kokonaisuuden puolesta (vaikka viimeistä osaa vielä odotellaankin).

ELINA:

Vuonna 2020 luin 55 kirjaa eli kymmenen vähemmän kuin edellisenä vuonna. Siitä huolimatta olen varsin tyytyväinen tähän koronavuoden lukemaan. Lopputuloksena oli, ettei koronan takia kotona vietetty aika välttämättä kuitenkaan lisännyt lukemistani vaan pandemia lähinnä lisäsi töitä ja stressitasoa. Ehkä vuoteen 2021 sitten suuremman kirjasaaliin kanssa.

Luin kuitenkin vuoden aikana paljon aikaisemmin luettuja suosikkeja. Selvästi epävakaat ajat tarkoittivat sitä, että teki mieli lukea jotain tuttua ja turvallista. Kaikista lukemistani kirjoista peräti 18 oli uudelleen luettuja! Tähän sisältyivät niin keväällä lukemani Harry Potterit, kesällä aloitettu Himoshoppaajien uudelleen lukeminen kuin esimerkiksi Jane Austenin Järki ja tunteet sekä Emily Brontën Humiseva harju.

Muuten viime vuoden lukemiseni olivatkin minulle itselleni varsin tyypillisiä. Luin 13 kotimaista romaania ja 42 ulkomaista romaania, joista 27 oli brittiläisiä eli varsin suuri enemmistö. Brittiromaanit ovatkin aina olleet lemppareitani. Suurin osa lukemisistani oli myös naisten kirjoittamia, peräti 44 kirjaa. Luin viime vuonna myös paljon chick litiä ja muuta hyvän mielen kirjallisuutta. Kirjoista peräti 40 oli omasta hyllystä luettuja, mikä ilahdutti minua, vaikkakin suuri osa niistä oli toki niitä uudelleen luettuja tai uusia ostoksia eikä suinkaan niitä vuosikausia hyllyjä lämmittäneitä opuksia.

Maaliskuussa kirjastojen ollessa kiinni otin myös hetkeksi Bookbeatin, jotta pääsin käsiksi lukupiirikirjoihin ja toisen jakson otin syksyllä, jolloin kuuntelin myös yhden äänikirjan. Nyt kuitenkin irtisanoin tilaukseni, jotta voisin palata tämän vuoden alussa jälleen lukemaan oman kirjahyllyni aarteita. Lisäksi vain mielestäni paperinen kirja on paras kirja.

Sellainen lukuvuosi oli siis 2020, ja innolla lähden vuoteen 2021! Helmetin lukuhaastetta teemme jälleen tulevana vuonna yhdessä. Omia lukemisiani ohjaavat kuitenkin enemmän nuo kirjapinot yöpöytäni vieressä ja sieltä löytyvä luettava. Vuoden alusta lähdin noin kahden sekunnin harkinta-ajalla mukaan lukupiiriin lukemaan J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa, ja sen lukeminen onkin nyt alkuvuoteni suurimpana tavoitteena. Mahtavaa, jos pääsisin nyt viimeinkin selättämään tuon pitkään keskeneräisenä olleen ikuisuusprojektini. Projektin etenemisestä kuitenkin lisää myöhemmin. 

HANNA:

Yleensä kirjavuoden koosteet alkavat osaltani harmittelulla, kuinka vähän olenkaan ehtinyt lukea. Vuoden 2020 kohdalta en sitä vaihteeksi tee. En lukenut niin paljon kuin jotkut toiset lukijat, mutta luin kuitenkin aiempiin vuosiin nähden paljon: yhteensä 45 kirjaa. Tämä on seurausta pääasiassa kahdesta asiasta: 1) ääni- ja e-kirjoista ja 2) ahkerammasta lukemisesta (kuinka ollakaan!).

Kuuntelin viime vuonna paljon kirjoja Bookbeatin kautta, ja 2020 olikin pääasiassa ensimmäinen vuosi, jolloin minulla oli striimauspalvelu jatkuvassa käytössä. (Luin toisaalta Bookbeatin kautta myös e-kirjoja, joita en löytänyt kätevästi kirjastosta halutessani.) Kärsin aika ajoin migreeneistä tai muuten kovista päänsäryistä, jolloin (riittävän kevyen ja helposti soljuvan) äänikirjan kuunteleminen on käytännössä ainoa asia, mitä voin tehdä. Lisäksi äänikirjat ovat käteviä siivouksen, ruuanlaiton ja leivonnan lomassa. Toisaalta huomasin vuoden aikana muutaman asian, joiden takia äänikirjojen kuluttaminen saattaa hiipua osaltani tänä vuonna (tai sitten ei, jää nähtäväksi).

 

Ensinnäkin haluaisin kuunnella enemmän podcasteja, ja äänikirjat taistelevat samasta ajasta podcastien kanssa. Toisekseen: kun äänikirjoja kuuntelee, käytännössä täyttää aiemman "tyhjiön" äänillä. Eli sekin aika, jonka on ennen käyttänyt vain aivojen nollaamiseen ja omien ajatusten läpikäymiseen, kuluu informaation imemiseen. Se uuvuttaa aivoja loppupeleissä ja vaikuttaa hyvinvointiin. Kolmanneksi: äänikirjoissa on haittansa enkä kannata alustatalouden kehityskulkua, jossa taiteilijat saavat yhä vähemmän tuloja, kun kuluttajat saavat sisältöjä vain roposilla. Tästä syystä pyrinkin siihen, että kuuntelen vain kirjoja, jotka eivät ole uutuuksia tai joita en tulisi muuten lukeneeksi, koska ne eivät kiinnosta minua niin paljon. Toisaalta lipsuin tästä kyllä ajoittain.

 

Vuonna 2020 pistin myös tietoisesti enemmän aikaa lukemiseen, sillä Helmetin lukuhaaste kiritti lukemista. Kuten aiemminkin, luimme Elinan kanssa haasteen puoliksi, mutta sen lisäksi tulin itse päättäneeksi loppuvuodesta, että pyrin itse lukemaan jokaiseen lukuhaasteen kohtaan jotain: ei haittaa vaikka sama kirja toistuisi eri kohdissa, kunhan mikään kohta ei jäisi tyhjäksi.

 

Yhtäältä suorittaminen samaan aikaan muistuttaa lukemisen ilosta ja toisaalta se vie iloa pois. Minulla on paljon harrastuksia, joille haluaisin omistaa aikaani, joista lukeminen ja blogi ovat se ykkösjuttu, mutta vuonna 2020 muut asiat kärsivät niiden vuoksi. Pitää siis harkita, miten saisi pidettyä hyvän lukutahdin ja -ilon yllä mutta silti löydettyä aikaa myös niille muille tärkeille asioille elämässäni.

 

Jää tosiaan nähtäväksi, miten kulutan äänikirjoja tänä vuonna ja miten jaan aikaani harrastusten välillä sekä millainen vaikutus sillä on lukumääriini. Minulla on tosin tällä hetkellä monta kirjaa lukujonossa, ja niiden lisäksi monia, joita sormet syyhyävät jo lukemaan. Helmetin lukuhaaste tuo inspiraatiota lukemiseen tänäkin vuonna: siinä on monta jännää kohtaa, joihin minulla pulppuaa jo ideoita. Taitaa olla taasen se sama ongelma kuin ennenkin: So many books, so little time. :P