Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

Aurinko oli laskenut, mutta nyt kesäkuussa ei pimeästä kannattanut puhua. Yö oli kalpea ja unelmoiva ja täynnä taikuutta.

Mikä sopisikaan paremmin juhannuslukemiseksi kuin Tove Janssonin ihana Muumikirja Vaarallinen juhannus? Muumit ovat joutuneet tulvan takia Muumitalon katolle ja he pelastautuvat ohitse ajelehtivaan  teatteriin. Romaaniin mahtuu niin vauhtia kuin vaarallisia tilanteita sekä ihanaa keskikesän kuvausta unohtamatta tietenkään Janssonin kauniita kuvituksia. Aion lukea tämän kirjan jatkossa aina juhannuksena!

Olen lukenut vain muutaman Muumikirjan (tämä oli varmaan vasta neljäs tai viides), vaikka kaikki kirjat löytyvätkin hyllystäni ja olen niistä myös pitänyt. Olemme myös molemmat bloganneet muista Janssonin kirjoista aiemmin, mutta tämä on myös ensimmäinen esitelty Muumikirja täällä blogissa. Täytyy siis selvästi lukea loputkin Muumiteokset! Muumipappa ja meri tuli luettua tuossa keväällä ja siitäkin on tarkoitus kirjoitella blogiin, mutta ensin tämä ajankohtaan sopivampi teos.

Tulivuori on purkautunut, joka paikassa on tuhkaa ja hyökyaalto uhkaa Muumilaaksoa - aika hurja aloitus romaanille. Vesi nousee laaksossa ja pian koko Muumitalo on tulvan pyörteissä ja perhe on evakossa ullakolla. Ohi ajelehtii hylätty talo. Vähän kummallinen, tuumaavat Muumit - iso ja korkea salonki, jota kehystävät raskaat verhot ja kummalliset paperiset ovet, mutta ehkä tämä sopii uudeksi kodiksi. He raahaavat salin kaluston uuteen olohuoneeseen ja lähtevät matkaan ajelehtien virran mukana. Muumit ovat ihastuttavan sopeutuvaisia tilanteessa, joka monelle muulle olisi kriisi itsessään. Myöhemmin selviää, että heidän uusi kotinsa onkin todellisuudessa vanha teatteri. 

Muumipeikko ja Niiskuneiti nukkuvat eräänä yönä pihlajapuussa ja aamun sarastaessa he huomaavat, että puuhun köydellä kiinnitetty teatteri onkin kadonnut ja he ovat jääneet keskenään. He lähtevät vaeltamaan metsässä ja löytävät juhannusyönä Vilijaanan talolle. Samaan aikaan Muumipappa on alkanut kirjoittaa teatteriin näytelmää, jota teatterirotta Emma yrittää kiivaasti ohjata oikeanlaiseksi. Lopulta löytyvät niin Muumipeikko ja Niiskuneiti kuin myös virran mukana Muumimamman ompelukorissa ajelehtinut Pikku Myy sekä koko kevään kadoksissa ollut Nuuskamuikkunen. 

Olen sitä sukupolvea, että olen katsonut koko lapsuuteni Muumilaakson tarinoita, joten toki tämänkin kirjan tapahtumat olivat ainakin jossakin määrin tuttuja, vaikka pakko myöntää, että on sarjan juonesta aika paljon unohtunutkin. Muumeilla on kuitenkin sarjan myötä aika nostalginen rooli varmasti aina ja sellainen olo tuli tästäkin romaanista, vaikken ole sitä edes aiemmin lukenut! Osaltaan romaanin nostalgia tietenkin tulee myös kesästä - Jansson maalailee ihania keskikesän juhlan kuvia: kokko, kesäiset kukat, ystävät ja luonto. Hän kuvaa kauniisti, omintakeisesti ja osuvasti luontoa. Esimerkiksi tämä seuraava kohta sopi täydellisesti siihen hetkeen ennen juhannusta, kun kirjaa luin ja seuraavana yönä todella oli hurja ukkonen:

Oli todella kuuma. Muumipeikko loikoili yhä suuren lätäkön vieressä ja katseli taivaalle, joka näytti aivan hopeiselta levyltä. Hän kuuli vesilintujen huutelevan toisilleen merellä. Ilmassa on ukkosta, ajatteli Muumipeikko unisena ja nousi sammalista.

Kuvitus on tietenkin myös keskeisessä roolissa Muumikirjoissa ja tähänkin kirjaan mahtui monta suosikkikuvaani kuten ihana Mymmelin tytär rooliasussaan teatterin lavalla tai Pikku Myy nukkumassa ompelukorissa. Moni näistä kuvituksista on arjessa mukana muumimukien kyljessä, mutta löysin myös teoksesta monta uutta ihanaa kuvaa, kuten Niiskuneidin ja Vilijaanan keräämässä kukkia kedolla. 

Vaarallinen juhannus on paitsi kaunis ja nostalginen myös hauska romaani. Juonenkäänteet ovat lopulta aika hulvattomia ja kummallisia. Jos ei olisi ikinä kuullut mitään Muumeista, niin voisi esimerkiksi tuntua hassulta, että yhtäkkiä Nuuskamuikkunen alkaa kasvattaa siemenistä hattivatteja, jotka sähköistyvät ja ajavat pakoon puistonvartijan. (En olisi muuten lainkaan muistanut, että hattivatit kasvavat siemenistä!) Teoksessa on niin mymmeleitä, hemuleita, homssuja kuin muitakin otuksia, joita ei sen kummemmin selitellä. Varsin maagista porukkaa. Puhumattakaan sitten Muumiperheen toilailuista teatterin lavalla. Muumipapan heksametrissä(!) kirjoittama yksinäytöksinen murhenäytelmä kun pitää sisällään kaikenmoista jalopeuroista alkaen. (Miksihän suomennokseen on muuten valittu tuo vanhahtava sana leijonan sijaan?) Ja joutuvatpahan Muumipeikko ja Niiskuneiti vankilaankin, kun Hemuli luulee heidän polttaneen puiston kieltokyltit tahallaan juhannuskokossaan. 

Teatteri on tietenkin yhdessä isossa roolissa romaanissa. Muumit eivät ymmärrä teatterista mitään, mutta onneksi kiukkuinen Emma suostuu lopulta hieman selventämään aihetta heillekin. Hän kertoo rekvisiitasta, garderobista, kuiskaajan kopista, kulisseista, lavasta ja näyttelemisestä. Hän ohjeistaa Muumipappaa näytelmän kirjoittamisessa ja kaikkia teatterin asukkeja kenraaliharjoituksissa ja ensi-iltaan valmistautumisessa. 

Kirjassa on paljon niitä vaarallisia sävyjä: purkautuva tulivuori, tulva, Muumipeikon joutuminen eroon perheestään, Nuuskamuikkunen repimässä kylttejä pois, Muumipeikon vankilaan joutuminen syyttömänä ja Emman rooli näin muutamia mainitakseni. Romaani on väliin hieman synkkäsävyinenkin ja siinä on monia ulottuvuuksia, joten sen sopisi varmasti lukea useampaankin otteeseen ja löytää siitä silti jotakin uutta. Siitä huolimatta se on kuitenkin myös kaunis ja onnellinen kirja, joka tietenkin päättyy hyvin sekä sopii enemmän kuin hyvin luettavaksi juhannuksen aikaan. Reilun sadan sivun mitassaan se on myös nopeasti luettava, mutta silti niin monitahoinen.

Helmetin lukuhaasteessa Vaarallinen juhannus sopii kohtiin 1. kirja on vanhempi kuin sinä, 2. iloinen kirja, 12. kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera, 23. kirja on julkaistu myös selkokielellä, 24. kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa ja 41. kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan.

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus. WSOY 1991. 140 sivua. Suomentanut: Laila Järvinen. Alkuteos: Farlig midsommar. 1957.