maanantai 28. maaliskuuta 2016

Agatha Christie: He tulivat Bagdadiin (Elina)


Agatha Christie: He tulivat Bagdadiin
Wsoy 1987/2016
288 sivua
Suom. Hilkka Pekkanen
Alkuteos: They Came to Baghdad. 1951.

Myönnetään, blogissa on ollut hiljaisempaa. Jostain syystä nyt alkuvuodesta ei ole löytynyt hetkiä lukemiselle. Ehkä kevättä ja kesää kohden taas lukeminenkin innostaisi. Toisaalta syyllinen on voinut olla yöpöydällä lojunut uusin Robert Galbraithin dekkari, joka ei vain jostain syystä ole innostanut lainkaan yhtä paljon kuin sarjan aiemmat osat. Onneksi nappasin edellisenä viikonloppuna luettavaksi välillä tuttua Christietä, se upposi aivan parissa päivässä! Hyvän lukukokemuksen saattelemana sain tässä pääsiäisen aikaan melkein jo seuraavankin kirjan luettua - siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Victoria Jones on tuiki tavallinen lontoolainen tyttö, joka on taas saanut potkut työstään pikakirjoittajana. Hän ei ole kuitenkaan asiasta lannistunut, päinvastoin. Hän on syömässä lounastaan lontoolaisessa puistossa, kun hän kohtaa Edwardin, mukavan nuoren miehen, johon hän rakastuu ensisilmäyksellä ja aivan päätä pahkaa. Edward on kuitenkin lähdössä seuraavana päivänä Bagdadiin työnantajansa kanssa. Onneksi Victoria ei pelkää haasteita vaan alkaa samantien etsiä keinoa päästä täysin rahattomana Bagdadiin ja onnistuu kuin onnistuukin siinä. Eipä aikaakaan kun tyttö on jo Bagdadissa etsimässä Edwardia, josta hän ei tietenkään tiedä kuin etunimen.

Romaanin juonikuvio on monissa kohdin hieman epäuskottava - tai siis kuka nyt lähtisi etsimään kerran tapaamaansa miestä vieraaseen kaupunkiin ilman mitään hyviä johtolankoja? Toisaalta romaanin juoni on muuten hyvin vetävä ja Christielle epätyypillisesti se on myös jonkin verran poliittinen, sillä Yhdysvaltojen presidentti on myös tulossa Bagdadiin ja salainen järjestö on liikkeellä kaupungissa. Juoni on sidoksissa 50-lukuun, jolloin romaani on kirjoitettu, mutta toisaalta teemat ovat myös ajattomia.

Victoria tietenkin sekaantuu Bagdadissa salaisten agenttien toimiin. Hänen hotellihuoneeseensa ryntää keskellä yötä haavoittunut mies joka kuolee ja yhtäkkiä Victoria itsekin on hengenvaarassa. Seikkailu on siis valmis. Toisin kuin yleensä, tämä romaani ei ole perinteinen brittiläinen arvoitusdekkari, jossa olisi suljetun huoneen mysteeri. Juoni kulkee eteenpäin enemmänkin Victorian etsiessä Edwardia ja salaista järjestöä. Victoria itse on naiivi ja lapsellinen ja sortuu tuon tuostakin valkoisiin valheisiin. Toisaalta hän on tämän vuoksi myös inhimillinen ja hänestä tulevat mieleen perinteiset tyttökirjojen tai chick litien päähenkilöt, kenties juuri tämän teoksen romanttisen vireen takia.

Bagdadin kuvaus tuntuu kovin aidolta ja mielenkiintoiselta. Lisäksi Victoria on erehtynyt huijaamaan olevansa kuuluisan arkeologin veljentytär ja päätyy sen vuoksi arkeologisille kaivauksille keskelle erämaata. Agatha Christie onkin todennäköisesti kirjoittanut tätä romaania Bagdadissa. Seutu oli hänelle tuttua, olihan hän vieraillut kaupungissa arkeologimiehensä Max Mallowanin kanssa varmasti lukuisia kertoja. Etenkin joissakin Christien 40-50 -luvun romaaneissa näkyvät Lähi-Idässä kaivauksilla vietetyt vuodet. Tämä on noista romaaneista varsin mainio esimerkki. Mieleeni tulevat myös esimerkiksi romaanit Kuolema Niilillä ja Hänet täytyy tappaa.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa (Hanna)




Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa
Karisto 2010
338 sivua
Suom. Kirsi Ohrankämmen
Alkuteos: The Earth Hums in B Flat (2009)


Mari Strachanin Hiljaisuus soi h-mollissa oli muutamia vuosia kirjahyllyssäni, ennen kuin lopulta päätin lukea sen. Aikoinaan teoksen ajautuessa kirjahyllyyni en ollut edes kuullut siitä, ja siispä nyt, kun viimein tartuin siihen, odotukseni sen suhteen eivät olleet kovin korkealla. Sain kuitenkin jälleen huomata, miten petollisia odotukset ovatkaan: jos niitä on liikaa, sitä pettyy, mutta jos niitä ei ole juurikaan, yllätys voi paljastua hyvinkin positiiviseksi.

Hiljaisuus soi h-mollissa on joko kepeä salapoliisiromani lapsuuden romantiikalla höystettynä tai salapoliisiromaaniksi naamioitu kasvukertomus. En osaa päättää, kumpaan kategoriaan teoksen loppupeleissä niputtaisin, eikä sille oikeastaan ole tarvettakaan. Romaanin päähenkilö on 12-vuotias Gwenni, joka elää kirjoista ja mielikuvituksen voimasta mutta onnettomuudekseen asuu pienessä kylässä, jossa hänen älykkyyttään ja erityislaatuisuuttaan ei osata arvostaa.

Kylän pinnan alla alkaa kuohua, kun eräs kylän miehistä katoaa. Monet moittivat miehen äreää ja äkkivihaista käytöstä, kun taas osa – Gwennin äiti etunenässä – ihailee miestä sokeasti. Kukaan kyläläisistä ei kaihda mielipiteensä lausumista – kunhan vain pääsee kuiskuttelemaan siitä edes näennäisesti muiden selkien takana, joten kun lopulta paljastuu, että kyseessä olikin murha, lähtevät juorumyllyn kivet pyörimään aivan uudenlaisella jytinällä.

Gwennin lentävää mielikuvitusta ei puolestaan arvosteta edes hänen omassa perheessään – isää lukuun ottamatta – joten äidin järkytys onkin suuri, kun Gwenni alkaa oma-aloitteisesti tutkia murhaa. Lopulta pikkukylän salaisuudet kumpuavat sen nurkkien kätköistä, ja myös Gwennin äidin menneisyydestä kaivautuu esiin hämmästyttäviä paljastuksia. Nuo paljastukset ovat kuitenkin tärkeitä, jotta Gwenni voi oppia ymmärtämään äitiään, perhettään ja itseään.

Hiljaisuus soi h-mollissa on kauniisti koostettu kertomus, jossa kuulee historian lehtien havinaa. Sen kieli hivelee mieltä, ja lukijan eteen loihditaan elävästi nuoren tytön mielenmaisema kaikkine pienine viihdykkeineen ja ilahduttavine oivalluksineen. Gwenni tasapainoilee lapsuuden viattomuuden ja aikuisuuteen johdattelevan teini-iän kynnyksellä. Gwennin oma jalka on vielä kuitenkin vankemmin lapsuuden puolella, mutta myös uudet tuulevat puhaltavat jo.

Ennen kaikkea lapsuuden kauneus ja viattomuus kuultaa Gwennin kertojaäänestä. Hänen aatteissaan ja oivalluksissaan on mukana aimo annos piristävää mielikuvitusta: Arki on pikkiriikkisten ja taianomaisten elementtien sävyttämää. Öisin Gwenni jopa tuntee lentävänsä kylän yläpuolella, sen tähtikirkkaalla taivaalla. Lentäminen tavallaan nostaa Gwennin myös konkreettisesti muiden hahmojen yläpuolelle – onhan hän tarinan kertoja.

Gwennin maaginen mielikuvitus heijastuu myös teoksen miljöössä. Englannin sumuiset nummet luovat romanttisen kehyksen tapahtumille kuiskien salaisuuksia kuin Humisevassa harjussa konsanaan. Kuten Emily Brontën mestariteoksessakin, myös Strachanin romaanissa nummet kätkevät onkaloihinsa salaisuuksia, joiden paino kumpuaa menneisyydestä ja on musertaa teoksen hahmot alleen. Kepeä Hiljaisuus soi h-mollissa häviää vakavuudessa kuitenkin Humisevalle harjulle mennen tullen, eikä yhteyslankana romaanien välillä väreile juuri muuta kuin nummien sumu ja perhedraaman siemen.

Jäin lisäksi kaipaamaan romaaniin hieman vankempia vertauskuvia Gwennin sisäiselle kasvulle. Gwennin muutos ei vertauskuvineen saavuta täyttä mittaansa, ja myös Gwennin öinen lentämineen jää harmittavan pieneksi kuriositeetiksi, vaikka se edustaakin kaunista mielenmaisemaa.

Mielikuvituksen voima ja kaunis lapsuudesta ammentava kieli ovat puolestaan teoksen parasta antia. Sen sanomakin löytää kosketuspintaa varmasti jokaisen lukijan arjesta: on pysyttävä rehellisenä ja oikeudenmukaisena, ja ennen kaikkea on uskallettava olla oma itsensä ja kulkea omaa polkuaan ennakkoluuloista välittämättä. 

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - kirjakooste vuodelta 2015

Millainen oli kirjavuotemme 2015? Vuodenvaihteesta on kulunut jo tovi, mutta mennyttä vuotta onkin helpompi tarkastella, kun siihen on ehtinyt saada hieman etäisyyttä. Tässä kirjoituksessa luotaamme kumpikin pikaisesti vuotta 2015 ja kirjahaastetta, ja kuten myös viime vuonna, erottelemme nytkin jyvät akanoista vastaamalla pieneen kyselyyn vuoden kirjoista.



HANNA: 
Vuoden 2015 kirjahaasteeseen sain luettua valitettavasti vähemmän kuin aioin. Opinnot, gradun aloittaminen sekä syksyllä alkanut kokopäiväinen harjoittelu imivät sen verran mehuja, että en yltänyt 50 kirjaan, kuten vuoden alussa uhosin, mutta sehän tässä kirjabloggauksessa onkin parasta, että saa päättää itse omat aikataulunsa.

Vuodelle 2016 en aseta nyt minkäänlaisia tavoitteita. Tällä hetkellä minulla on gradu täysillä päällä, ja elämä muutenkin melko kiireistä, joten aion pitää lukuhetket nautinnollisena irtautumisena arjesta sen sijaan, että asettaisin itselleni liian kovia tavoitteita. Tai näillä puhein voisin todeta, että tavoitteeni vuodelle 2016 on nauttia kirjallisuudesta turhia kiirehtimättä. :)



ELINA:
Enpähän minäkään saanut luettua niin paljon kuin oli tarkoitus. Joinakin kuukausina ehti lukea enemmän, joinakin vähemmän. Tärkeintä minullekin oli edetä lukuhaasteessa oman mielen mukaan. Tavoitteena oli lukuhaasteessa lukea monipuolisesti, mutta tarttua myös omassa kirjahyllyssä nököttäviin kirjoihin. Sainkin lukuhaasteen myötä luettua monia sellaisia romaaneja, joita tuskin olisin muuten lukenut.

Tänä vuonna en aio lähteä lukemaan mitään isompaa haastetta vaan samoin kuin Hanna niin tavoitteenani on nauttia kirjallisuudesta! Ja tosissaan omassa hyllyssä on edelleen lukemattomia aarteita odottamassa :)




Pisin luettu kirja vuonna 2015:
Lyhyin luettu kirja vuonna 2015:
Kirja, joka sai nauramaan:
Kirja joka itketti:
ELINA: -

Ilahduttavin kirjaostos tai -lahja:

HANNA: Varmaankin se perinteinen joululahja eli vuoden Finlandia-voittaja, Laura Lindstedtin Oneiron

Paras elokuva-, tv- tai teatteriversio kirjasta:
HANNA: -
ELINA: Oopperan kummitus Suomen Kansallisoopperassa

Huonoin elokuva, tv- tai teatteriversio kirjasta:
HANNA: Elokuvaversio Fifty Shades of Greystä (blogissa ei arvostelua)
ELINA: Sama kuin Hannalla