maanantai 28. maaliskuuta 2016

Agatha Christie: He tulivat Bagdadiin (Elina)


Agatha Christie: He tulivat Bagdadiin
Wsoy 1987/2016
288 sivua
Suom. Hilkka Pekkanen
Alkuteos: They Came to Baghdad. 1951.

Myönnetään, blogissa on ollut hiljaisempaa. Jostain syystä nyt alkuvuodesta ei ole löytynyt hetkiä lukemiselle. Ehkä kevättä ja kesää kohden taas lukeminenkin innostaisi. Toisaalta syyllinen on voinut olla yöpöydällä lojunut uusin Robert Galbraithin dekkari, joka ei vain jostain syystä ole innostanut lainkaan yhtä paljon kuin sarjan aiemmat osat. Onneksi nappasin edellisenä viikonloppuna luettavaksi välillä tuttua Christietä, se upposi aivan parissa päivässä! Hyvän lukukokemuksen saattelemana sain tässä pääsiäisen aikaan melkein jo seuraavankin kirjan luettua - siitä kuitenkin lisää myöhemmin.

Victoria Jones on tuiki tavallinen lontoolainen tyttö, joka on taas saanut potkut työstään pikakirjoittajana. Hän ei ole kuitenkaan asiasta lannistunut, päinvastoin. Hän on syömässä lounastaan lontoolaisessa puistossa, kun hän kohtaa Edwardin, mukavan nuoren miehen, johon hän rakastuu ensisilmäyksellä ja aivan päätä pahkaa. Edward on kuitenkin lähdössä seuraavana päivänä Bagdadiin työnantajansa kanssa. Onneksi Victoria ei pelkää haasteita vaan alkaa samantien etsiä keinoa päästä täysin rahattomana Bagdadiin ja onnistuu kuin onnistuukin siinä. Eipä aikaakaan kun tyttö on jo Bagdadissa etsimässä Edwardia, josta hän ei tietenkään tiedä kuin etunimen.

Romaanin juonikuvio on monissa kohdin hieman epäuskottava - tai siis kuka nyt lähtisi etsimään kerran tapaamaansa miestä vieraaseen kaupunkiin ilman mitään hyviä johtolankoja? Toisaalta romaanin juoni on muuten hyvin vetävä ja Christielle epätyypillisesti se on myös jonkin verran poliittinen, sillä Yhdysvaltojen presidentti on myös tulossa Bagdadiin ja salainen järjestö on liikkeellä kaupungissa. Juoni on sidoksissa 50-lukuun, jolloin romaani on kirjoitettu, mutta toisaalta teemat ovat myös ajattomia.

Victoria tietenkin sekaantuu Bagdadissa salaisten agenttien toimiin. Hänen hotellihuoneeseensa ryntää keskellä yötä haavoittunut mies joka kuolee ja yhtäkkiä Victoria itsekin on hengenvaarassa. Seikkailu on siis valmis. Toisin kuin yleensä, tämä romaani ei ole perinteinen brittiläinen arvoitusdekkari, jossa olisi suljetun huoneen mysteeri. Juoni kulkee eteenpäin enemmänkin Victorian etsiessä Edwardia ja salaista järjestöä. Victoria itse on naiivi ja lapsellinen ja sortuu tuon tuostakin valkoisiin valheisiin. Toisaalta hän on tämän vuoksi myös inhimillinen ja hänestä tulevat mieleen perinteiset tyttökirjojen tai chick litien päähenkilöt, kenties juuri tämän teoksen romanttisen vireen takia.

Bagdadin kuvaus tuntuu kovin aidolta ja mielenkiintoiselta. Lisäksi Victoria on erehtynyt huijaamaan olevansa kuuluisan arkeologin veljentytär ja päätyy sen vuoksi arkeologisille kaivauksille keskelle erämaata. Agatha Christie onkin todennäköisesti kirjoittanut tätä romaania Bagdadissa. Seutu oli hänelle tuttua, olihan hän vieraillut kaupungissa arkeologimiehensä Max Mallowanin kanssa varmasti lukuisia kertoja. Etenkin joissakin Christien 40-50 -luvun romaaneissa näkyvät Lähi-Idässä kaivauksilla vietetyt vuodet. Tämä on noista romaaneista varsin mainio esimerkki. Mieleeni tulevat myös esimerkiksi romaanit Kuolema Niilillä ja Hänet täytyy tappaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti