tiistai 22. syyskuuta 2015

Agatha Christie: Salomonin tuomio (Elina)


Agatha Christie: Salomonin tuomio
WSOY 1988/2015
245 sivua
suom. Irmeli Ruuska
Alkuteos: N or M? 1941.

Vaihteeksi taas Agatha Christietä, mutta onhan nyt sentään Christien juhlavuosi (125 vuotta hänen syntymästään) meneillään, joten hyvä syy postailla usein Christien kirjoista! Jälleen löysin tämän dekkarin uutuutena kirjakaupan hyllystä enkä ollut sitä lukenut, joten nappasin tietenkin mukaan. Jälleen kerran tämä osoittautui myös Tommy & Tuppence -seikkailuiksi, joita olen lukenut viimeisen vuoden sisällä useita. Ne nyt sattuvat olemaankin juuri niitä, joita olen vähemmän lukenut, sillä melkeinpä kaikki Poirot'n ja Marplen tarinat on jo luettu.

Tässä romaanissa etsiväpariskunta Tommy ja Tuppence  Beresford ovat jo ehtineet hyvään keski-ikään asti ja on vuosi 1940 eli toinen maailmansota on päällä. Tommy ja Tuppence ovat kyllästyneet siihen, ettei heidän apuaan tarvita missään ja heidän jälkikasvunsa sen sijaan on mukana sotatehtävissä. Tommyn apua kuitenkin tarvitaan yllättäen ja hän saa ohjeet lähteä salaiseen tehtävään Sans Souciin, pieneen majataloon Britannian etelärannikolle Learhamptonin kaupunkiin. Kaupunki on tunnettu leppoisasta ilmapiiristä etenkin vanhemmalle väelle, mutta Sans Soucin majatalon joukkoon mahtuu yhtä sun toista asukasta - ja joukossa pitäisi olla myös saksalainen vihollisagentti, salaperäinen N tai M, joka Tommyn tulisi löytää. Tuppence suljetaan juonittelun ja suunnitelman ulkopuolelle, mutta hänpä osaa olla hyvin neuvokas ja fiksu. Oikeastaan Tuppence on paikalla jo ennen Tommya ja saa siten luvan nuuskia myös ympäriinsä.

Tommy esiintyy Sans Soucissa salanimellä herra Meadowes. Tuppence taas kertoo olevansa leskirouva Blenkensop, jonka kolme poikaa ovat kaikki sodassa erilaisissa tehtävissä. Kommelluksilta ei vältytä kun Tommyn ja Tuppencen ei oleteta tuntevan toisiaan. Kysymykseksi jää kuka asukkaista onkaan vihollisjoukoissa? Vai onko kukaan? Tommyn ja Tuppencen epäilykset keskittyvät sekä saksalaiseen nuorukaiseen Carliin että majatalon pitäjään, salaperäiseen rouva Perennaan, jonka sukunimi viittaa ulkomaisiin sukujuuriin. Varmaa on, että ennen kuin mitään paljastuu, on juonessa niin muutama kidnappaus, yhden henkilön kuolema kuin väärä henkilöllisyyskin.

Romaanin englanninkielinen nimi onkin N or M?, joka viittaa juuri saksalaisiin agentteihin, joista ei tiedetä muuta kuin että toinen on nainen ja toinen mies, heitä kutsutaan nimillä N ja M ja että he ovat kenties Sans Soucissa. Suomenkielisessä versiossa nimeksi on valikoitunut Salomonin tuomio, joka kyllä sekin liittyy romaanin ratkaisuun varsin merkittävästi ja selitetään tarkemmin romaanin loppupuolella.

Tämä Tommy & Tuppence oli enemmän mieleeni kuin aikaisemmat, oikeastaan paras mitä niitä olen tähän mennessä lukenut. Se johtui kenties Christielle tyypillisemmästä suljetusta ilmapiiristä. Aiemmissa Tommy & Tuppence -kirjoissa ollaan seikkailtu aika laajaltikin erilaisissa miljöissä ja monesti kaupungeissa. Nyt oltiin pääasiassa suljettujen seinien sisäpuolella rannikkokaupungin kartanohenkisessä majoituksessa - kuulostaa jo enemmän Christieltä. Tietenkin Christien romaanien keskipisteenä on usein rikoksena murha. Tässä romaanissa taas etsittiin vihollisagentteja, mutta asetelma on silti samanlainen, kun pitäisi päätellä kuka on kukin pienestä joukosta ja kuka valehtelee.

Toisaalta olen huomannut, että näissä Tommy & Tuppence -romaaneissa viitataan enemmän ulkopuoliseen maailmaan noin yleensä kuten sotaan ja maailman poliittiseen tilanteeseen. Esimerkiksi toisesta maailmansodasta ja Englannin ja Saksan tilanteesta keskustellaan romaanissa yllättävän paljon. Lisäksi minusta tuntui, että Tommy ja Tuppence henkilöhahmoina ovat tässä syvempiä ja kehittyneet hieman. Tai ehkä se johtuu vaan siitä, että olen lukenut useamman Tommy & Tuppence -tarinan ja hahmot ovat jo tutumpia. Niin tai näin, tämän avioparin romaaniin mukanaan tuoma huumori on varsin tervetullutta.

Aloittaessa tämän romaanin lukemisen en ollut päättänyt mihin kohtaan sen kirjahaasteessa laittaisin. Kirjan luettuani huomasin kuitenkin, että suomenkielinen ensimmäinen painos on ilmestynyt vuonna 1988 eli syntymävuonnani. Niinpä tämä romaani sijoittuu kirjahaasteessa kohtaan 25. syntymävuonnasi julkaistu kirja, vaikka eihän tietenkään tämä kyseinen lukemani painos ole siltä vuodelta ja alkukielinenkin teos on jo vuodelta 1941. Ei kuitenkaan anneta pikkuseikkojen häiritä ;)

maanantai 7. syyskuuta 2015

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut (Elina)


Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
Gummerus 2015
286 sivua
Suom: Kristiina Drews
Alkuteos: Go Set a Watchman. 2015

Syyskuuhun asti on ehditty ja työkiireet ovat vieneet lukuaikaani. Sain kuitenkin juuri luettua erään uutuuden, nimittäin Harper Leen Kaikki taivaan linnut. Hanna lukikin vastikään Kuin surmaisi satakielen ja oma postaukseni tuosta romaanista löytyy maaliskuulta.

Kuten aiemmin on tullut jo esille, Harper Leen Pulitzer-palkittu romaani Kuin surmaisi satakielen on säilynyt hänen ainoana teoksenaan, kunnes viime vuoden puolella löytyi kassakaapista muiden papereiden välistä luonnos toiseen romaaniin - selvisi että kyseessä on aiemmin kirjoitettu romaani, jossa samat henkilöhahmot ovat vanhempia. Uutuusromaani ei siis suinkaan ole uusi eikä se ole jatko-osa edelliselle, vaikka tapahtumat myöhempään ajankohtaan sijoittuvatkin.

Kaikki taivaan linnut lähtee asetelmasta, jossa Scout eli Jean Louise on 26-vuotias ja asunut joitakin vuosia jo New Yorkissa. Hän tulee vierailulle kotikaupunkiinsa Maycombiin, jossa häntä odottavat edelleen lakimiehen töitä tekevä isä Atticus sekä tämän nuori kollega Henry (Hank), joka on myös kiinnostunut Jean Louisesta ja jopa kosinut tätä. Jean Louise ei ole kiinnostunut kotikaupunkinsa verkkaisesta menosta, mutta erityisesti häntä järkyttää se, kun hän kuulee isänsä ja mielitiettynsä osallistuneen kokoukseen, jossa valkoisia ja mustia ei pidetäkään samalla viivalla. Jean Louise on sokeasti kuvitellut Atticuksen pitävän mustia ja valkoisia tasavertaisina, joten hänen koko maailmankuvansa järkkyy. Jean Louise joutuu pohtimaan omaa suhdettaan isäänsä, koko Maycombin kaupungin ilmapiiriä sekä poliittisia kysymyksiä.

Joistakin seikoista huomaa selvästi, että romaani on kirjoitettu aiemmin kuin Leen menestysteos, sillä siinäkin palataan välillä hyvin seikkaperäisesti lapsuudenajan tunnelmiin. Voisi kuvitella, että osaa näistä kohdista olisi tiivistetty tai kirjoitettu vähintäänkin erilailla. Toisekseen henkilövalinnat olisivat varmasti olleet erilaiset, ehkä Dill ja Jem olisivat saaneet tässä romaanissa enemmän tilaa ja Henry vähemmän. Varmastikin amerikkalaiselle yleisölle on ollut suuri kohahdus, kun oikeudentajuinen Atticus paljastuukin romaanissa täysin erilaiseksi, millaiseksi Scout hänet on lapsuudessaan kuvannut. Viimeistään tässä kohtaa lukijan on pakko myöntää Scoutin vajavaisuus kertojana Kuin surmaisi satakielessä.

Jostakin taisin lukea pohdintaa myös teoksen suomennoksesta Kaikki taivaan linnut. Alkuperäinen Go Set a Watchman kun viittaa Raamatun katkelmaan ja liittää romaanin laajempaan kontekstiin. Kaikki taivaan linnut jatkaa tietenkin sopivasti lintuteemaa, mutta ei mielestäni muuten kuvaa romaania millään tavalla. Samoin suomentaja Kristiina Drews on ymmärtääkseni siistinyt hieman Leen kieltä (esimerkiksi vähentänyt neekeri-sanojen osuutta tekstissä). Jenni Noposen suunnittelema lintuaiheinen kansikuvitus on sen sijaan kyllä mielestäni oikein kaunis, melkein olisi tehnyt mieli ostaa kirjakaupasta myös Leen ensimmäinen romaani samantyylisellä kuvituksella, olisivat näyttäneet niin hienoilta kirjahyllyssä. Kuin surmaisi satakielen kuitenkin löytyy jo pokkaripainoksena kirjahyllystä.

Teoksen lopetus ei ole mielestäni erityisen onnistunut, joskaan en osaa edes kuvitella mitä olisin odottanut. Koska luin satakielen vasta tänä vuonna en ollut ehtinyt kehittää hahmoihin mitään sen kummempia tunnesiteitä eikä tämän romaanin tapahtumat siten järkyttäneet erityisesti. Nautin kyllä tämänkin romaanin lukemisesta ja se johdatti takaisin samoihin tunnelmiin mitä koin lukiessani Kuin surmaisi satakieltä. Tarkemmin en loppuratkaisuun tässä pureudu, jotten vie keneltäkään lukuiloa siltä osin. Mielenkiinnolla kyllä odotan mitä mieltä Hanna on tästä romaanista. Vuoden kirjahaasteessa tämä romaani saa paikan kohdasta 3. vuonna 2015 julkaistu kirja.

Lisää aiheesta mm. Helsingin Sanomien artikkeleissa täällä ja täällä.