Siirry pääsisältöön

Harper Lee: Kaikki taivaan linnut (Elina)


Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
Gummerus 2015
286 sivua
Suom: Kristiina Drews
Alkuteos: Go Set a Watchman. 2015

Syyskuuhun asti on ehditty ja työkiireet ovat vieneet lukuaikaani. Sain kuitenkin juuri luettua erään uutuuden, nimittäin Harper Leen Kaikki taivaan linnut. Hanna lukikin vastikään Kuin surmaisi satakielen ja oma postaukseni tuosta romaanista löytyy maaliskuulta.

Kuten aiemmin on tullut jo esille, Harper Leen Pulitzer-palkittu romaani Kuin surmaisi satakielen on säilynyt hänen ainoana teoksenaan, kunnes viime vuoden puolella löytyi kassakaapista muiden papereiden välistä luonnos toiseen romaaniin - selvisi että kyseessä on aiemmin kirjoitettu romaani, jossa samat henkilöhahmot ovat vanhempia. Uutuusromaani ei siis suinkaan ole uusi eikä se ole jatko-osa edelliselle, vaikka tapahtumat myöhempään ajankohtaan sijoittuvatkin.

Kaikki taivaan linnut lähtee asetelmasta, jossa Scout eli Jean Louise on 26-vuotias ja asunut joitakin vuosia jo New Yorkissa. Hän tulee vierailulle kotikaupunkiinsa Maycombiin, jossa häntä odottavat edelleen lakimiehen töitä tekevä isä Atticus sekä tämän nuori kollega Henry (Hank), joka on myös kiinnostunut Jean Louisesta ja jopa kosinut tätä. Jean Louise ei ole kiinnostunut kotikaupunkinsa verkkaisesta menosta, mutta erityisesti häntä järkyttää se, kun hän kuulee isänsä ja mielitiettynsä osallistuneen kokoukseen, jossa valkoisia ja mustia ei pidetäkään samalla viivalla. Jean Louise on sokeasti kuvitellut Atticuksen pitävän mustia ja valkoisia tasavertaisina, joten hänen koko maailmankuvansa järkkyy. Jean Louise joutuu pohtimaan omaa suhdettaan isäänsä, koko Maycombin kaupungin ilmapiiriä sekä poliittisia kysymyksiä.

Joistakin seikoista huomaa selvästi, että romaani on kirjoitettu aiemmin kuin Leen menestysteos, sillä siinäkin palataan välillä hyvin seikkaperäisesti lapsuudenajan tunnelmiin. Voisi kuvitella, että osaa näistä kohdista olisi tiivistetty tai kirjoitettu vähintäänkin erilailla. Toisekseen henkilövalinnat olisivat varmasti olleet erilaiset, ehkä Dill ja Jem olisivat saaneet tässä romaanissa enemmän tilaa ja Henry vähemmän. Varmastikin amerikkalaiselle yleisölle on ollut suuri kohahdus, kun oikeudentajuinen Atticus paljastuukin romaanissa täysin erilaiseksi, millaiseksi Scout hänet on lapsuudessaan kuvannut. Viimeistään tässä kohtaa lukijan on pakko myöntää Scoutin vajavaisuus kertojana Kuin surmaisi satakielessä.

Jostakin taisin lukea pohdintaa myös teoksen suomennoksesta Kaikki taivaan linnut. Alkuperäinen Go Set a Watchman kun viittaa Raamatun katkelmaan ja liittää romaanin laajempaan kontekstiin. Kaikki taivaan linnut jatkaa tietenkin sopivasti lintuteemaa, mutta ei mielestäni muuten kuvaa romaania millään tavalla. Samoin suomentaja Kristiina Drews on ymmärtääkseni siistinyt hieman Leen kieltä (esimerkiksi vähentänyt neekeri-sanojen osuutta tekstissä). Jenni Noposen suunnittelema lintuaiheinen kansikuvitus on sen sijaan kyllä mielestäni oikein kaunis, melkein olisi tehnyt mieli ostaa kirjakaupasta myös Leen ensimmäinen romaani samantyylisellä kuvituksella, olisivat näyttäneet niin hienoilta kirjahyllyssä. Kuin surmaisi satakielen kuitenkin löytyy jo pokkaripainoksena kirjahyllystä.

Teoksen lopetus ei ole mielestäni erityisen onnistunut, joskaan en osaa edes kuvitella mitä olisin odottanut. Koska luin satakielen vasta tänä vuonna en ollut ehtinyt kehittää hahmoihin mitään sen kummempia tunnesiteitä eikä tämän romaanin tapahtumat siten järkyttäneet erityisesti. Nautin kyllä tämänkin romaanin lukemisesta ja se johdatti takaisin samoihin tunnelmiin mitä koin lukiessani Kuin surmaisi satakieltä. Tarkemmin en loppuratkaisuun tässä pureudu, jotten vie keneltäkään lukuiloa siltä osin. Mielenkiinnolla kyllä odotan mitä mieltä Hanna on tästä romaanista. Vuoden kirjahaasteessa tämä romaani saa paikan kohdasta 3. vuonna 2015 julkaistu kirja.

Lisää aiheesta mm. Helsingin Sanomien artikkeleissa täällä ja täällä.

Kommentit