Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Helmikuun saldo

Kuukausittaisessa artikkelisarjassamme luomme katsauksen siihen, mitä onkaan edeltävän kuun aikana tullut luettua, mistä olemme innostuneet ja mitkä ovat fiilikset kuluneesta kuukaudesta. Kerromme myös, mikäli omaan hyllyyn on ilmestynyt kirjaostoksia tai kauppakasseihin on päätynyt muuta kirja-aiheista. Tässä siis helmikuun kirjasaldomme.
HANNA Heti alkuun minun on myönnettävä, että kaikista yrityksistäni huolimatta helmikuu oli suhteellisen hiljainen lukukuukausi, enkä saanut kiihdytettyä tahtiani tammikuusta. Helmikuu oli töissä erityisen hektinen, ja yli pääsäntöisesti 40-tuntisiksi venyneet viikot yhdessä muiden menojen kanssa eivät lopulta jättäneet liikaa aikaa lukemiselle. :( Maaliskuulta odotan jo enemmän lukuaikaa!
Helmikuussa sain luettua yhden kirjan sekä kuunneltua toisen. Aloitin tammikuun lopussa Aaron Thierin romaania Mr. Eternity, joka päätyi itse asiassa omaan sähkökirjastooni (unohtui tosiaan mainita tämä ostos tammikuun saldossa). Ainoa mahdollisuuteni oli lukea k…

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Shaun Bythellin omaelämäkerrallinen Elämäni kirjakauppiaana kuvaa pienen skotlantilaisen kirjakaupan arkea. Kaunis sinisävyinen kansi kutsuvan näköisine kirjakauppoineen herätti huomioni Helsingin kirjamessuilla ja kaikeksi onneksi myös sisältö oli tässä kirjassa kirjoja rakastavalle mitä mainiointa luettavaa.
Bythell pyörittää kirjakauppaansa pääosin yksin ja asuu sen yläkerrassa seuranaan kissansa ja ajoittain myös puolisonsa Anna, silloin kun tämä ei ole Lontoossa. Shaunin lisäksi kaupalla pyörivät myös satunnaiset apulaiset ja syksyisten kirjafestivaalien aikaan myös jokunen kirjailija ja muu vieras. Lisäksi arkea ilahduttavat (ja vihastuttavat) kaupan vakioasiakkaat, joiden toilailuista kirjakauppias kertoo hyvin avoimesti. Asiakkaat esitetään lakoniseen tapaan ja yleensä suht hölmöinä otuksina:

Yhdeltätoista joku soitti ja kysyi: "Miten teillä hoidetaan kirjanlukutilaisuudet?" Tarkemmin puhuttaessa kävi ilmi, että soittajan genre oli fantasia ja että hän halusi lukea o…

John Lanchester: The Wall

John Lanchesterin The Wall on suorastaan pelottavat dystooppinen mutta kuitenkin jossain määrin realistinen kuvaus maailman lähitulevaisuudesta. Romaani sijoittuu Britanniaan, jossa saarivaltion ympärille on rakennettu muuri. Muurin tarkoitus on pitää loitolla kaikki muut (the Others), jotka eivät ole syntyperäisiä brittejä ja jotka yrittävät paeta ulkomaailman karuja oloja turvalliseen ja stabiiliin maahan.
Muuria värvätään vartioimaan paikallisia nuoria sukupuoleen katsomatta: jokaisen nuoren velvollisuus on palvella kaksi vuotta muurilla – vähän kuin Suomessa nuorilla miehillä on asevelvollisuus. Erotuksena tässä on, että nuoret joutuvat koulutusjakson jälkeen puolustamaan maataan oikeilta ”vihollisilta”, jotka yön ja huonon sään varjolla pyrkivät varkain livahtamaan muurin yli – aseistettuina tietenkin. Ainoat, jotka saavat velvollisuudesta armahduksen, ovat ne, jotka kertovat haluavansa lisääntyä: muuri tarvitsee lisää vartijoita, eikä epäreilu yhteiskunta varsinaisesti ole lisänn…

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivän kunniaksi haluamme muistaa toisiamme. Kaikki lukijamme eivät ehkä tiedäkään, että tapasimme ensimmäistä kertaa Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen fukseina heti ensimmäisenä päivänä, ja olemme tunteneet nyt peräti 13 vuotta. Yhteistä blogimatkaa on takana puolestaan jo kuusi vuotta (siitä itse asiassa enemmän maanantaisessa synttäripostauksessamme), ja tehtävänjako on onnistunut mainiosti. Bloggaaminen on osoittautunut myös piristäväksi tavaksi pitää ystävään yhteyttä näin arjen keskellä: on mukavaa jakaa harrastus ja haaveet yhdessä toisen kanssa.Emme voisi kuvitella parempia blogikavereita!

Ystävänpäivän kunniaksi aiommekin muistaa toisiamme vastaamalla kysymyksiin toisistamme – kirjahyllyjemme nimikkeillä. Olemme blogimatkan varrella vastanneet  itseämme koskeviin kysymyksiin pariin otteeseen, mutta nyt vastaamme toinen toisiamme koskeviin kysymyksiin: eli Hanna vastaa Elinaa koskeviin kysymyksiin oman kirjahyllynsä antimilla ja Elina tekee samoin Hannalle…

Bill McKibben: Radio Free Vermont

Bill McKibbenin Radio Free Vermont on itse asiassa romaani, jota ei ole suomennettu, mutta törmäsin siihen Goodreadsissa, ja se kiinnosti minua, joten lainasin sen yliopiston kirjastosta. Se, ettei romaania ei ole suomennettu, ei itse asiassa ole mikään ihme, sillä Radio Free Vermont käsittelee melko painokkaasti Yhdysvaltain politiikkaa – joka tietenkin aiheena koskettaa lopulta meitä kaikkia tässä globaalissa maailmassa mutta joka ei lopulta ole lähellä suomalaisten arkea.
Romaanin päähenkilö on vanha radiotähti Vern, joka on mennyt maan alle ja aloittanut kapinallisen salaisen radiokanavan nuoren IT-kätyrinsä ja -neron Perryn kanssa. Radiokanavallaan he levittävät sanomaa siitä, että haluaisivat Vermontin osavaltion itsenäistyvän Yhdysvalloista, ja siitähän eivät osavaltion eivätkä koko liittovaltion poliitikot ja viranomaiset pidä. Vern on kuitenkin symppis tyyppi, joka perustelee asiansa hyvin, ja hän saa aatteensa taaksen lopulta myös muita liittolaisia sekä kannattajia. Pääsiass…

Paljon melua kirjoista kuusivuotias! - Miksi aloitimme bloggaamisen?

Tänään 10.2.2020 blogimme täyttää jo kuusi vuotta eli blogimme on nyt eskari-ikäinen. Kuten jo ensimmäisessä blogitekstissämme tulemme maininneeksi, löysimme yhteisen sävelen yleisen kirjallisuustieteen opinnoissa Helsingin yliopistossa, ja siksipä yhteinen blogi tuntui hyvältä ajatukselta opintojen jälkeen. Hauska sattuma myös, että heti ensimmäisessä tekstissämme mainitaan yhteisenä suosikkikirjanamme Humiseva harju, jonka näytelmäversiosta bloggasimme juuri viime perjantaina.

Kuusivuotissynttäreiden kunniaksi haluamme palata näihin kuuden vuoden takaisiin aatoksiin ja vähän kertoa siitä, miksi alun perin aloitimmekaan kirjabloggaamisen. Blogi-idea syttyi itse asiassa joulukuisena iltana vuonna 2013, kun istuimme Bakersissa pohtimassa valmistumisen jälkeistä elämäämme. Kumpikaan meistä ei ollut kirja-alalla töissä, mutta vakaa usko alan tulevaisuuteen kyti meissä sisällä ja halusimme blogimme kautta osaltamme pitää alaa elävänä.

Halusimme myös pitää yllä kirjallisuusosa…

Teatterissa: Humiseva harju

Aika ajoin käymme myös teatterissa katsomassa kirjallisia näytelmiä, ja tällä kertaa meillä oli ilo käydä katsomassa Helsingin kaupunginteatterin (HKT) näytelmä Emily Brontën Humisevasta harjusta.* Kun yhdistää kahden fanin kokemukset, saadaan aimo annos pohdintaa, sillä alla on luvassa yksi blogihistoriamme pisimmistä teksteistä –  näytelmä siis todella teki meihin molempiin lähtemättömän vaikutuksen.
Niille, jotka eivät Brontën romaania tunne: vuonna 1847 ilmestynyt Humiseva harju kertoo villistä luonnonlapsi Cathysta, jonka perheeseen tuodaan lapsuudessa orpopoika Heathcliff. Poika on vähintään yhtä villi ja temperamenttinen kuin Cathy, ja nuoret kasvavat yhdessä Englannin tuulisilla ja karuilla nummilla. Heidän myrskyisä suhteensa joutuu kuitenkin monille koetuksille luokkaeron vuoksi, ja tarinasta kehkeytyy lopulta koston vyyhti.  Syvissä vesissä Ensi alkuun haluamme sanoa, että huh huh. Helsingin Kaupunginteatterin Humiseva harju värähtelee mielissämme vielä pari päivää esityksen …

Mistä aikaa lukemiselle? Osa 2

Tammikuussa kerroimme aloittaneemme ajanseurannan katsoaksemme, mihin kaikkeen aikamme päivien ja viikkojen aikana kuluu. Tällä tavoin toivomme saavamme uutta näkökulmaa arjen ajankäyttöön ja kenties keksivämme lisää aikaa lukemiselle ja muillekin harrastuksille. Tässä hieman pohdintojamme tammikuun arjesta ja siitä, miten saisimme lisää aikaa lukemiselle. Ajankäyttö osoittautuikin asiaksi, jota on hyvä seurata pidempään kuin yksi kuukausi, joten palaamme vinkkien kera seuraavassa osassa, mutta alustavia haivaintojamme.
HANNA: Tein tammikuussa meille tosiaan Excelin, jota molemmat ovat voineet muokata omien harrastustensa mukaan ja siten kirjata sinne, paljonko kuhunkin toimeen kuluu aikaa. Tein Exceliin myös sarakkeen, jossa voi tarkastella paljonko päivään jää "selittämätöntä" eli ylimääräistä aikaa - eli paljonko on sellaisia tunteja, joita ei ole merkannut mihinkään. Lähtöoletuksena on ollut se, että saa joka päivä keskimäärin kahdeksan tunnin yöunet, vaikka valitettava…

Tammikuun saldo

Uutena postaussarjana aloitamme kuukausittaisen katsauksen siihen, mitä kaikkea tuli luettua kuukauden aikana, mistä kirjallisuuteen liittyvistä muista aiheista innostuimme tai postasimme ja mitä kirjaostoksia tuli omaan hyllyyn hankittua. Tässä siis ensimmäistä laatuaan tammikuun saldomme.
ELINA: Minulla tammikuu alkoi kirjallisuuden osalta mukavissa merkeissä. Vuoden vaihtuessa kaksi kirjaa oli kesken - Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma ja Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana, jotka molemmat olivatkin mainioita lukuromaaneja. Ensimmäisen niistä sijoitin viime vuoden lukuhaasteeseen ja jälkimmäisen tämän vuoden haasteeseen.

Kirjahyllyni sai täytettä myös heti tammikuun alussa, kun kävin Suomalaisessa kirjakaupassa kuluttamassa joululahjaksi avopuolisoltani saamani lahjakortin. Ostoskoriin päätyivät Finlandia-voittaja Pajtim Statovcin Bolla, Niina Meron Englantilainen romanssi ja Mhairi McFarlanen Hei ethän unohda minua. Lisäksi tammikuun aikana sain vielä museokäynnin yh…