Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Shaun Bythellin omaelämäkerrallinen Elämäni kirjakauppiaana kuvaa pienen skotlantilaisen kirjakaupan arkea. Kaunis sinisävyinen kansi kutsuvan näköisine kirjakauppoineen herätti huomioni Helsingin kirjamessuilla ja kaikeksi onneksi myös sisältö oli tässä kirjassa kirjoja rakastavalle mitä mainiointa luettavaa.

Bythell pyörittää kirjakauppaansa pääosin yksin ja asuu sen yläkerrassa seuranaan kissansa ja ajoittain myös puolisonsa Anna, silloin kun tämä ei ole Lontoossa. Shaunin lisäksi kaupalla pyörivät myös satunnaiset apulaiset ja syksyisten kirjafestivaalien aikaan myös jokunen kirjailija ja muu vieras. Lisäksi arkea ilahduttavat (ja vihastuttavat) kaupan vakioasiakkaat, joiden toilailuista kirjakauppias kertoo hyvin avoimesti. Asiakkaat esitetään lakoniseen tapaan ja yleensä suht hölmöinä otuksina:

Yhdeltätoista joku soitti ja kysyi: "Miten teillä hoidetaan kirjanlukutilaisuudet?" Tarkemmin puhuttaessa kävi ilmi, että soittajan genre oli fantasia ja että hän halusi lukea omaa uusinta kirjaansa, joka kertoo merenneidoista - "Se tapahtuu meressä." Vaikea kuvitella, missä muualla se voisi tapahtua. 
(Tiistai 22. huhtikuuta)

Kerronta on rakennettu päiväkirjamaiseksi ja jokaisesta päivästä kerrotaan erikseen, mainitaan asiakasmäärät, ansaitut rahat sekä online-kirjatilausten määrä sekä kuinka paljon tilatuista kirjoista on todellisuudessa löytynyt hyllystä. Minua tämä päiväkirjamainen ote viehätti, se teki romaanista hyvin todentuntuisen, mutta ymmärrän toki etteivät kaikki ehkä tästä välitä sillä kirjassa on sen myötä jonkin verran toisteisuutta. Kirjakauppiaan tyyli on kuiva ja sarkastinen ja hän pilailee lähinnä asiakkaidensa kustannuksella, joten jos sarkasmi ja iva eivät uppoa, ei tämä myöskään sovi sinulle. Itse nautin huumorista täysin siemauksin ja romaania oli ihanaa lukea. Toki mikä tahansa kirjakauppaan sijoittuva ja kirjoihin liittyvä lähtökohtaisesti kiinnostaa.

Kirjakauppiaana Skotlannin syrjäkylällä toimiminen ei ole suoraan sanottuna varmaan kovinkaan kannattavaa bisnestä ainakaan talvikuukausina, ja se tulee kyllä kirjasta esille. Olisi enemmän kuin ihanaa perustaa oma kirjakauppa, mutta vaikka tämä romaani kuinka antaa inspiraatiota ja iloa, niin on se myös muistutus siitä, miten paljon kirja-ala on muuttunut ja koko ajan muuttuu. E-kirjat, Amazonit, äänikirjat ja muut muuttavat koko ajan kirjaharrastajien ja kirjakauppiaiden arkea. Tämä näkyy myös Shaunin elämässä, kun aiemmin kirjansa kaupalta ostaneet käyvätkin nyt vain selailemassa ja ostavat kirjansa sen jälkeen Amazonista. Itse tilaan hyvin vähän mitään tavaraa netistä, koska haluan tukea enemmän kivijalkakauppoja ja yrittäjiä, mutta toki monesti on huomattavasti helpompaa tilata haluamansa kirja (tai jokin muu asia) netistä. Kirja-alan kannalta tärkeintä varmasti olisi ylipäänsä ostaa kirjoja. Mielestäni Suomessa ei edes ole juurikaan vastineita Bythellin kirjakaupalle, siis kirjakauppoja joissa myytäisiin sekä uusia että vanhoja kirjoja. Muutenkin ala pyörii tällä hetkellä lähinnä Suomalaisen kirjakaupan voimin lisänään antikvariaatteja. Mieluiten kävisin juuri tuollaisessa rennossa pienessä kirjakaupassa ostoksilla, jos sellaisia vain jossain olisi.

Romaanin tyyli on verkkainen eikä siinä juonellisesti tapahdu paljonkaan, mutta silti se valottaa niin mielenkiintoisella tavalla kirja-alan yrittäjän elämää, että sen parissa viihtyy kyllä. Vuoden kulkua kuvataan aina kesäkuukausien turisteista talvikuukausien hiljaisuuteen. Huumori kumpuaa pitkälti siitä, että kauppias valottaa hyvin rehellisesti asiakkaidensa tekemisiä ja sanomisia. Kaikille, jotka ovat joskus olleet kaupan kassalla, on tämä varmaan senkin vuoksi hauskaa luettavaa. Aina on se joku hölmö, joka kysyy jotain itsestäänselvää, se joka yrittää saada ostoksensa ilmaiseksi koska niissä ei ole hintaa tai se joka vain tulee juttelemaan myyjän kanssa aikomattakaan ostaa mitään. Itsellenikin myyntityötä opiskeluaikoina tehneenä nämä kaikki asiakastyypit olivat varsin tuttuja. Shaun Bythell on ilmeisesti tullut tunnetuksi laajemmaltikin juuri sen vuoksi, että hän on jakanut näitä asiakkaiden hölmöilyjä kirjakauppansa facebook-sivulla.

Kun kyseessä oli omaelämäkerrallinen teos, niin tottahan toki luettuani kirjan piti aloittaa pieni googlailu. Kävin kurkkaamassa niin kaupan nettisivuja, facebook-sivuja kuin Random Book Clubin sivujakin. Random Book Club on Bythellin keksimä tapa tienata rahaa lähettämällä vuosimaksua vastaan tilaajille kerran kuussa jonkin randomin kirjan. Kuulostaa kieltämättä suht hauskalta. Sekin tuntuu hauskalta, että Shaun Bythell kauppoineen on todella olemassa, koska kirjaa lukiessani se tuntui enemmänkin fiktiiviseltä kertomukselta. Olisi enemmän kuin hauskaa käydä joskus Wigtownin kirjakaupassa, mutta epäilenpä, ettei sinne päin Skotlantia ehkä ole muuta asiaa. Shaun Bythelliltä on ilmestynyt myös jo toinen teos Confessions of a Bookseller, jota katselinkin jo joulukuussa Lontoon reissullani, mutta halusin lukea tämän ensimmäisen kirjan ensin loppuun. Nyt kyllä kiinnostaisi tarttua seuraavaankin, kenties odotan josko sekin suomennettaisiin. Tämän teoksen olikin suomentanut aina niin taitava Jaana Kapari-Jatta.

Lukuhaasteessa kirjakauppias sopii kohtiin 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä, 16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli, 35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa ja 45. Esikoiskirja.

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana. Kirjapaja 2019. 340 sivua. Suom. Jaana-Kapari Jatta. Alkuteos: The Diary of a Bookseller. 2017.