perjantai 29. elokuuta 2014

Rosa Liksom: Hytti nro 6 (Elina)


Rosa Liksom: Hytti nro 6
Wsoy 2011
187 sivua


Blogissa on alkusyksystä ollut hiljaista. Minun osaltani se on johtunut työkiireistä, mutta eiköhän tässä pimeinä ja sateisina syysiltoina ole taas aikaa uppoutua kirjojen ja bloggaamisen maailmaan.

Rosa Liksomin Hytti nro 6 oli oikeastaan parissa illassa luettu, mutta niiden parin illan välillä sattui vain olemaan useampi viikko. Jostakin syystä en jaksanut tarttua puolivälissä olevaan kirjaan lainkaan. Sitten kun lopulta tartuin ja pääsin takaisin tarinan rytmiin niin kirja olikin ihan hetkessä luettu. Alkuun en pitänyt kirjan tyylistä enkä tarinastakaan, mutta viimeisillä sivuilla huomasin, että tarinaan oli tullut joitakin miellyttävämpiä sävyjä. Omituinen lukukokemus siis kaiken kaikkiaan.

Finlandia-palkinnon ilmestymisvuonnaan voittanut teos kertoo suomalaisesta tytöstä, joka matkustaa junalla halki Neuvostoliiton 1980-luvulla. Samassa junahytissä hänen kanssaan matkustaa nelikymppinen elämää nähnyt venäläismies, jonka jutut eivät suinkaan ole sieltä siveimmästä päästä. Teos kuvaa yhtäaikaa tytön ja miehen tarinoita, junamatkaa, Neuvostoliittoa ja satunnaisia kohtaloita matkan varrella.

Hytissä tyttö on jumissa miehen kertomusten ja viinanjuonnin kanssa, mutta asemilla hän pääsee välillä vapauteen. Toisinaan juna saattaa olla parikin päivää yhdellä asemalla ja tyttö ehtii yöpyä hotellissa jossakin keskellä suurta maata. Sivussa kerrotaan huomaamatta tarinaa myös tytön menneisyydestä ja poikaystävästä Mitjasta. Mitja on syy siihen, että tyttö on matkalle lähtenyt, sillä unelma junamatkasta Ula Batoriin on alun perin hänen. Tyttö häilyy koko kertomuksen ajan kuitenkin hieman tavoittamattomissa, suurimmilta osin ehkä sen vuoksi, että hänen vuorosanojaan ei dialogeissa juuri viljellä ja hän vaikuttaa sen vuoksi lähes mykältä. Lisäksi hän on koko tarinan ajan nimetön, pelkkä tyttö.

Olen lukenut joitakin venäläisen kirjallisuuden klassikoita ja aina välillä Liksomin tekstiä lukiessani  kuvittelin tunnistavani viittauksia johonkin suuntaan, mutta pitäisi olla paljon perehtyneempi aiheeseen, jotta romaani aukeaisi uudella tavalla. Romaanin nimi on viittaus Tsehovin tarinaan Sairashuone nro 6, jota en harmikseni ole lukenut. Liksomin Neuvostoliiton kuvaus on toki asiantuntevaa ja tarkkaa. Itse en vain ole siitä niinkään kiinnostunut. Jostakin taisin lukea, että romaani kuvaa myös Suomen ja Venäjän välisiä suhteita kylmän sodan aikana, mutta näitäkään viittauksia en romaanista juuri löytänyt muita kuin itse vastakkaiset henkilöhahmot: suomitytön ja venäläismiehen.

Liksomin realismi on yksi niistä seikoista, joka minua romaanissa samaan aikaan sekä kiehtoo että etoo. Ihan kaikkea melankolista kuvausta en jaksaisi lukea, mutta Liksom kuvaa asioita niin kokonaisvaltaisella tavalla ja mahtavalla sanavarastolla, että eihän sitä voi lopulta kuin ihmetellä. Hän pystyy samaan aikaan kuvaamaan äänimaisemaa, näkymää sekä hajuja. Hengästyttävät luettelonomaiset kuvaukset junan liikkuessa pitkin syrjäseutuja ovat kerrassaan mahtavia. Silti tämä teos ei lopulta tainnut olla ihan minua varten, kun en vain jaksanut siitä innostua.

lauantai 9. elokuuta 2014

Museossa: Tove Jansson Ateneumissa



Monet varmasti tietävätkin, että tänä vuonna on Tove Janssonin juhlavuosi eli on kulunut 100 vuotta Toven syntymästä. Kaikki eivät välttämättä kuitenkaan muista, että juuri tänään on Toven varsinainen syntymäpäivä. Ja mikä olisikaan sen oivallisempi tapa juhlistaa Tovea kuin kynäilemällä blogipäivitys tuon monitaiturin kunniaksi.

Kuluvalla viikolla kävimme Ateneumissa tarkastamassa FT Tuula Karjalaisen kokoaman Tove Jansson -näyttelyn. Tove halusi ennen kaikkea tulla tunnetuksi maalarina, joten siksikin synttäripostaukseksi sopii mainiosti teksti Toven muista teoksista kuin muumeista – paitsi myönnettäköön, että muumeja tuskin voi täysin sivuuttaa tässäkään yhteydessä.


Näyttely kiertää kronologisesti Toven taiteilijanuran 1930-luvulta 1970-luvulle, ja taiteilija-kuvittaja-kirjailijan monet kasvot näkyvät läpi näyttelyn – jopa kirjaimellisesti, sillä teosten joukkoon kuuluu lukuisia Toven omakuvia, jotka eroavat toinen toisistaan, sillä taiteilija on kuvannut itseään monin eri kasvoin monissa eri hetkissä. Tunnetuin näistä kuvista on omakuva 1970-luvulta: kyseistä Tove itse nimitti ”rumaksi omakuvaksi”, mutta kriitikot ovat pitäneet sitä yhtenä Toven parhaista.

Jo Toven alkuvuosien töissä on näkyvillä taiteilijan ainutlaatuinen näkemys maailmasta: satujen elementtejä ja muumien yhteydestäkin tuttuja tunnelmia on havaittavissa. Utuiset ja tummat satumaisemat edustavat 1930-luvun teoksia, mutta Tove ammensi teoksiinsa paljon myös omasta elämästään, mikä näkyy matkojen inspiroimista maisemakuvista. Toven avara maailmankuva ilmenee myös maalauksissa, jotka ulottuvat kauemmaksi tuntemastamme maailmasta ja siirtyvät unen ja sadun puolelle.

1940-luvulla Toven kuvat saivat puolestaan tummia sävyjä, mutta sodanaikaiset teokset veivät myös pois ajan kauhuista: syntyiväthän ensimmäiset muumitkin eskapismina pois sodasta. Toisaalta Tove piirsi omalla nimellään Garm-lehteen ajankohtaisia ja uskaliaita pilakuvia: huumorikin toimi eräänlaisena pakokeinona.

Myöhemmällä urallaan Tove sai vaikutteita abstraktista taiteesta, mutta maalausten ilmaisuvoima on yhä läsnä. Seuraavaksi nostamme esille muutamia suosikkejamme näyttelystä.


Satu 1934

ELINA: Sanoin heti, että tämän teoksen ottaisin koska tahansa olohuoneeni seinälle. Haaleat, pastelliset ja unenomaiset värisävyt sulautuvat toisiinsa täydellisesti ja satuhahmot tuovat mieleen Muumilaakson. Yksityiskohdat ovat mielestäni Toven vahvuus ja tässäkin teoksessa niitä on paljon.

HANNA: Komppaan Elinaa täysin, sillä mielelläni katselisin teosta omalla seinälläni. Teoksessa vallitsevat vaaleat värisävyt viehättävät ja sopivat teemaan. Teos on suuri ja sen tunnelma kuljettaa pois maailman murheista. Siinä on myös jo nähtävillä elementtejä, jotka tulevat myöhemmin tutuiksi muumikirjoista.

Mystinen maisema 1930-luku

HANNA: Tässäkin teoksessa minua miellyttää sen tunnelma: tällä kertaa se syntyy tummien värien ja vaaleiden sävyjen kontrastista. Tunnelma on nimenomaan mystinen ilman, että siinä on mitään selkeästi todellisuudesta poikkeavaa: parhaimmillaan arjessakin pilkahtelee maalauksen kuvaamia vangitsevia hetkiä. Toven kyky kuvalliseen tarinankerrontaan näkyy jo näissä varhaisissa teoksissa.

Tyttö ja kaappi 1940-luku

HANNA: Teoksen kasvoton nainen on se elementti, joka kiinnitti huomioni. Hän seisoo selin ikkunaan kuin olisin kääntänyt selkänsä sille kaikelle elämälle, joka ulkomaailmassa vilisee. Tytön vieressä oleva kaappi viittaa kätkettyihin salaisuuksiin. Teos vetoaa salaperäisessä ja yksinäisessä tunnelmassaan.

Jatkot (tai Krapulapäivä) 1941

HANNA: Teoksessa on sananmukaisesti käynnissä jatkot, jotka Tove on ikuistanut. Kyseessä ei välttämättä tietenkään ole tietty tapahtuma, mutta taiteilija on tarkkanäköisesti kuvannut tunnelman ja näkymän, jotka jatkoilla usein vallitsevat: ilo ja hurma mutta myös alakulo ja haikeus koittavasta aamusta.

Juhlat maalla & Juhlat kaupungissa (1947)

ELINA: Teospari on vaikuttava suuren kokonsa takia ja yksityiskohtia on runsaasti. Näissä teoksissa, kuten Sadussa, värisävyt ovat taitavasti valittuja ja elegantteja. Maalaukset voisi mieltää helposti jonkin satukirjan kuvitukseksi, sillä niitä katsoessa mielikuvitus lähtee lentoon ja hahmot alkavat elää. 

HANNA: Teokset todella ovat elinvoimaisia. Ne vangitsevat juhlien ilot, ja vaikka ne nimiltään sijoittuvatkin päinvastaisiin miljöihin, on niissä nähtävissä tiettyä samankaltaisuutta: juhlien riemu ja myös luonnon läsnäolo. Lisäksi pienet muumihahmot oli jännä bongata juhlinnan vilinästä.

Keltainen ikkuna (1962)

ELINA: Toven 60-luvun tuotannosta ihastuin erityisesti tähän teokseen, jonka vahvat värisävyt ja terävät siveltimenvedot vangitsevat katseen. Pidän paljon teoksista, joita täytyy hetki katsoa, että ne avautuvat ja tämä on juuri sellainen. Moni maalaus myös Toven myöhemmästä tuotannosta on katsomisen arvoinen, vaikka näyttelyn pääpaino taitaakin olla varhaisessa tuotannossa ja muumi-aiheissa.

Tove muistetaan parhaiten Muumeista.


Tove Janssonin näyttely on esillä Ateneumissa vielä 7.9.2014 saakka. Avoinna ti / pe 10-18, ke / to 9-20 ja la / su 10-17. Pääsymaksu 12 €.