Paljon melua kirjoista

Delia Owensin esikoisteos Suon villi laulu on aika huikea elämys – se on samaan aikaan rakkaustarina, suurten teemojen kasvukertomus ja dekkari sekä ylistys suon monimuotoiselle luonn olle. Suuren hypen saanut romaani on nopealukuinen ja lumoava, mutta olisin silti odottanut siltä hieman enemmän.  Suon villi laulu alkoi kiinnostaa minua ensisijaisesti, koska sitä rummutettiin niin sosiaalisessa mediassa kuin Hesarissakin, joten syyskuun alussa marssin kirjakauppaan ostoksille. Ainakin syyskuun alussa vaivannut lukujumi lähti tämän romaanin myötä, sillä uppouduin heti tarinan maailmaan ja iltaisin oikein odotin, että pääsen vihdoin tarttumaan Suon villiin lauluun . Romaanin alussa jo näytti, että tästä tulisi vuoden paras lukukokemus, mutta ihan siihen romaani ei lopulta yltänyt, vaikka hyvä olikin. Suon villi laulu kertoo pohjoiscarolinalaisen kylän Barkley Coven liepeillä marskimaan reunalla asuvasta Kyasta. Kyan isä pakenee sotatraumojaan juomalla ja lyömällä, äiti päättää eräänä päi

  Ben Lernerin romaani 10:04 oli haastavampaa luettavaa kuin odotin. Romaani ei ole Suomessa mitenkään tunnettu eikä sitä ole suomennettu – kuten ei kaikkia muitakaan niistä romaaneista, joita olen tänä vuonna lukenut – enkä itsekään ollut kuullut siitä kuin vuosi sitten. Romaani kertoo New Yorksissa asustavasta kirjailijasta, joka alkaa kirjoittaa uutta romaania ja puntaroi samalla isyyttä muuttuvassa maailmassa. Hänen ystävättärensä haluaa nimittäin hänen kanssaan platonisesti lapsen, mutta keskenkasvuisen oloisena ja epävakaana persoonana kirjailija ei ole varma, pitäisikö hänen hankkia lasta maailmassa, joka on sekin varsin epävakaa. Jatkuvat megamyrskyt tai vähintään niiden uhka nimittäin vaivaa nykypäivän New Yorkia. Romaanin tarina limittyy kuitenkin myös kirjailijan kirjoittaman romaanin kanssa, ja ajoittain ne menevät sekaisin. Tällä tavoin kirjailija – sekä romaanin kirjailija että Ben Lerner itse – käsittelee eräällä tapaa ajan rakennetta ja tapahtumien limittymistä toisi

  En aivan osaa päättää, mitä meiltä olen Sarah Winmanin Merenneidon vuodesta . Yhtäältä se oli maaginen sekä elämänmyönteinen ja -tuoksuinen romaani, mutta toisaalta myös täynnä ikävää ja surua, joihin en ollut kuvauksen perusteella varustautunut. Minulla on itse asiassa kirjoitusjonossa kirjoja, jotka olen lukenut kesällä paljon ennen Merenneidon vuotta , mutta haluan kirjoittaa Winmanin kirjasta nyt heti loppukesän tunnelman ja sitä huokuvan kuvan vuoksi. 😊 Merenneidon vuoden keskiössä on Marvellous Ways, jonka äiti oli ainakin Marvellousin oman kuvauksen mukaan merenneito. Marvellous itse on 90 ja rapiat ja palaa nuoruutensa joen poukamaan vankkurilla. Marvellous on melkoinen nainen ikäisekseen, sillä hän käy pulahtelemassa joessa kuin merenneitoäitinsä konsanaan. Hän on kohdannut elämässään rakkauksia ja sydänsurua, ja nyt hän odottaa vielä jotain tapahtuvaksi, ennen kuin hänen aikansa koittaa. Tämä jokin on entinen sotilas Drake, joka 40-luvun loppupuolella toisen maailm

Heinäkuu oli täynnä lokoisaa nojatuolimatkailua ja tämän romaanin parissa pääsin taas Italian Venetsiaan oppaanani ihana Guido Brunetti. Donna Leonin dekkarit ovat juuri sopivaa kesäluettavaa ja aina jokunen tulee kesän aikana luettua, nyt siis tämä Nuoruuden lähde , jonka löysin alkukesästä Suomalaisen kirjakaupan alesta.  Nuoruuden lähteessä Leonin päähenkilö komisario Guido Brunetti on puolisonsa Paolan ja tämän äidin pyynnöstä hienoilla illalliskutsuilla, joita emännöi kreivitär Lando-Continui. Tällä on asiaa Brunettille - hän tahtoisi tämän tutkivan pojantyttärensä Manuelan viisitoista vuotta aiemmin tapahtunutta onnettomuutta, sillä hän on alkanut pohtia oliko kyseessä onnettomuus. Tuolloin teini-ikäinen Manuela on tönäisty kanavaan ja pelastettu täpärästi hukkumiselta, vaikkakin tuo onnettomuus aiheutti hänelle vakavia vaurioita eikä hän pysty muistamaan siitä mitään. Brunetti alkaa tutkia tapausta ja saa onnekseen avukseen hevosista kiinnostuneen komisario Claudia Griffonin,

Hannan koko kesän kirjoja.   Kuten hidas kirjoitustahtimme osoittaa, elokuu on ollut meille töihin paluun jälkeen suhteellisen hidas lukukuukausi. Tämä on kummallinen ilmiö, sillä viime vuonna elokuu oli varsin tehokas lukukuukausi - myös lukumaratonin ansiosta. Tänä vuonna emme ehtineet valitettavasti maratoniin mukaan. Kenties poikkeuksellinen vuosi kääntää lukuvauhdinkin päälaelleen. HANNA Olin puolet elokuusta lomalla, mutta loppuloma meni - kuten heinäkuussakin - lomakiireissä, ja töihin paluu on vetänyt yllättäen voimat aika nollille. En ole saanut juuri mitään järkevää aikaiseksi: vähän olen lueskellut, vähän katsonut televisiota ja vähän pelaillut, mutta aika on vain hujahtanut jonnenkin. Elokuussa luin kaksi kirjaa, joka ei ole valtavasti vähemmän kuin keväällä välillä kolme kirjaa kuussa, mutta henkisesti ero tuntuu suurelta. Syyskuun alkuun mennessä olen jo miltei ehtinyt unohtaa senkin vähän, mitä luin, joten piti luntata listoistani (koska kyllä, rakastan kirjalistoja - m