T. Coraghessan Boyle: When the Killing's Done

Boylen When the Killing’s Done värittää kattavan kuvan eläintensuojelun ja luonnonsäilyttämisen vastakkainasettelusta. Romaani tarjoaa kaksi näkökulmaa, joista kumpikaan ei ole oikeassa, mutta lukija asettuu vaistomaisesti toisen puolelle

Tarina sijoittuu Kalifornian liepeille, missä Alma Boyd Takesue – Yhdysvaltain National Park Servicessä työskentelevä biologian tohtori – pyrkii pelastamaan läheisen Channel Islands -saariston alkuperäislajit. Saarelle on nimittäin vuosikymmenien aikana muuttanut ihmisen mukana useita vieraslajeja, kuten rottia ja kotkia, jotka uhkaavat alkuperäislajistoa

Alman arkkivihollinen on Dave Lajoy, joka vastustaa National Park Servicen taktiikkaa myrkyttää tai metsästää rotat ja villisiat alkuperäiskasvuston säilyttämiseksi. Toisin kuin biodiversiteetin säilymisestä huolehtiva Alma, Dave ei ymmärrä suojelun näkökulmaa vaan näkee, että kaikilla eläimillä on oikeus elämään ja niiden tappaminen on epäinhimillistä. Vaikka aihetta kuvataan näin kattavasti molemmilta näkökanteilta, Dave on hahmona kirjoitettu niin aggressiivinen vastenmieliseksi, ettei lukija voi kuin asettua Alman puolelle. Toisaalta Dave on vastoinkäymistensä keskellä kuitenkin tavallaan sympaattinen, mikä kertoo Boylen kertojantaidoista. Molemmat puolet – arvatenkin – päätyvät lopulta myös vastatusten toisen puolen näkökannan kanssa, kun se osuu omaan nilkkaan – mutta vain osittain.

Mukana on myös historiallisia kuvauksia saariston menneisyydestä, joka linkittyy mutkien kautta sekä Almaan että Daveen. Tätä taustoittavaa kuvausta olisi voinut olla enemmänkin. Oli kuitenkin kiinnostavaa havaita, miten ihminen toisaalta on tuonut osan vieraslajeista tahtomattaan – esimerkiksi rotat laivojen mukana – ja osan halutessaan hyödyntää maata esimerkiksi lampaita paimentamalla.

Myös Alma ottaa tämän näkökulman huomioon. Ihmisen tahallaan tai tahattomasti tuoma vieraslaji on vaaraksi ja ”luonnoton”, mutta mikäli jokin saaristoon kuulumaton laji päätyy sinne esimerkiksi itse kelluvalla puunrungolla ajelehtien, se on osa luonnon kiertokulkua eikä siihen kuulu puuttua. Tämä onkin mielestäni varsin aiheellinen viesti: ihmisen tehtävä ei ole ohjailla luontoa – ei hyvässä eikä pahassa. Ihminen on oppinut kulkemaan ja ylittämään laajoja etäisyyksiä, jolloin muutkin lajit kulkeutuvat mukanamme paikkoihin, minne ne eivät kuulu, ja voivat olla vaaraksi alkuperäislajeille. Mutta luontoa ja sen kehitystä ei voi myöskään pysäyttää kuin museossa.

Boyle tuo kiinnostavalla ilmi kaksi puolta, jotka ovat molemmat halukkaita suojelemaan luontoa mutta molemmat omalla tavallaan. Nämä kaksi puolta, joiden voisi ajatella olevan jatkumon samassa päässä, asettuvat toisiaan vastaan. Tämä kahden eri näkökulman valottaminen kattavasti ja uskottavasti on romaanin rikkaus.

Kerronta oli loppupeleissä kuitenkin hieman turhan viipyilevää, ja olisin kaivannut historiallisilta kuvauksilta vielä enemmän. Nyt ne jäävät hieman irrallisiksi, vaikka kartoittavatkin maailmaa ja hahmojen taustoja. Lukemiseen oli ajoittain hieman vaikea keskittyä myös valtavien aikahyppäysten vuoksi: romaani ulottuu useiden vuosien ajalle, ja välillä ajassa hypättiin vuosia eteenpäin. Tällainen lähestyminen asettaa kuitenkin tavallaan hahmot sivuosaan ja nostaa romaanin päähenkilöksi Channel Islands -saariston ja sen kiistellyn kohtalon: romaanin hahmoja seuraa kyllä mielenkiinnolla, mutta heidän henkilökohtaiset draamansa ja kehittymisensä jäävät lopulta sivuseikaksi, joka tukee romaanin kantavaa ympäristönsuojelun teemaa. Mainittakoon toki, että vaikealukuisuuteen vaikutti harmillisen huono ekirjasovellus, josta kerroin Mr. Eternityn kohdalla.

Lukuhaasteessa sijoitan When the Killing’s Donen kohtaan 24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa. Lisäksi se sopii kohtiin 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä; 7. Kirjassa rikotaan lakia; 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja ja 25. Kirjassa ollaan saarella

T. Coraghessan Boyle: When the Killing's Done. Bloomsbury 2011. 369 sivua.