Luin Thierin Mr. Eternityn jo helmikuussa, mutta en ole saanut aikaiseksi blogata siitä sen jälkeen. En ole tosin blogannut juuri muustakaan, mutta tauko kielii myös siitä, ettei romaani saanut lukuhermoani juurikaan kutkuttamaan. Osasyy voi tosin olla, että ostin romaanin ekirjana ja jouduin sitä varten lataamaan tabletilleni Digital Editions -lukusolvelluksen, joka oli ainoa sopiva kirjan tiedostomuodolle. Eikä Adobe Digitals juurikaan lisännyt lukuhalujani.
Mr. Eternity
sijoittuu viiteen aikatasoon, joissa yhteinen tekijä on vanha merimies Daniel Defoe (kirjoitusasusta on eri variaatioita eri aikakausilla): hän on
elänyt 1500-luvulta saakka satojen vuosien ajan ja nähnyt ilmastonmuutoksen
runteleman tulevaisuuden. Daniel seikkailee Yhdysvalloissa etsimässä kadottamaansa rakastaan 1500-,
1700-, 2200- ja 2500-luvuilla, minkä lisäksi romaanissa on mukana nykyaika eli
vuosi 2016. Yhtäkään ajanjaksoista ei kuitenkaan kerrota Danielin näkökulmasta
vaan kertojana on aika joku muu, joka kohtaa tämän ikiaikaisen miehen.
1500-luvulla
espanjalaiset ovat tuhonneet Amerikan mantereen alkuperäiskulttuurit, joiden
mukana magia on kadonnut: Daniel auttaa nuoren vangitun naisen takaisin
kotikyläänsä, joka on sekin muuttunut. 1700-luvulla plantaasien omistajat
repivät omaisuuksia orjien työllä: Daniel toimii plantaasin omistajan neuvojana
ja päätyy lopulta petkuttamaan tätä. 2016 nuoret miehet tapaavat Danielin ja
haluavat kuvata tästä dokumenttielokuvan: ilmastoahdistus ja maailman
päämäärättömyys vaivaavat ihmisiä – erityisesti nuorta kertojaa. 2200-luvulla
epätasa-arvo on kasvanut maailmassa, ja Daniel seilaa laivalla. 2500-luvulla
Yhdysvallat on hajonnut ja Daniel on pikkuvaltion kehitysinnossaan maanisen kuninkaan
neuvonantaja, johon kuninkaan sorrettu tytär ihastuu.
Ihmiset Danielin
ympäriltä katoavat – erästä ystävää lukuun ottamatta – ja maailma muuttuu,
mutta Daniel vain kulkee eteenpäin. Vuosisatojen ikä on tuonut elämään
näkemystä, jota muilla ei ole, mutta kaikesta viisaudestaan huolimatta Daniel
välittää vain rakastetustaan Anna Gloriasta samalla, kun kaikki ympärillä
vaihtuu. Etsintäreissu on sikäli erikoinen, että Daniel on tavannut Anna Glorian
vain kerran: hän etsii siis lähinnä kohtaloa tai ihannetta. Kuvio on varmasti
täynnä symboliikkaa, joka valitettavasti meni itseltäni ohi, sillä voin myöntää, etten ymmärtänyt
tekstin intertekstuaalisia viitteitä, jos niitä oli muu kuin viite kirjailija
Daniel Defoehon ja hänen Robinsin Crusoeensa, jota en ole lukenut.
Danielin
ikiaikaisuutta korostaa se, että kertoja on aina joku toinen kuin Daniel. Hänet
kuvataan aina muiden silmin: hän on ikään kuin maailman muisti ja jäänne,
joka kantaa mennyttä mukanaan. Menneisyyden tapahtumat ja fiktiiviset
tarinat kietoutuvat Danielin mielessä kuitenkin toisiinsa: vuodet ja vuosisadat
muistuttavat toisiaan eikä Daniel aina erota niistä toisistaan.
Romaanissa on kehämäisyyttä, sillä historia toistaa itseään eikä ihminen muutu mihinkään: romaanin toisiinsa
limittyvät vuosisadat muistuttavat lopulta toisiaan. Siinä, missä ihminen on tuhoaa magian kultaisesta Eldoradosta, ihminen tuhoaa myös planeetamme.
Kehän keskellä nykyaika 2016 näyttäytyy
hyvin poikkeavana aikana muiden joukossa: se on ihmiskunnan kulminaatiopiste.
Ajatus on surullinen, mutta toisaalta romaani korostaa, kuinka lyhyt hetki
meidän tuntemamme aika maailmassa lopulta onkaan. Tässä kontekstissa
ilmastonmuutos on katastrofaalinen mutta myös osa ajan juoksua: ainoa, jota se
ei juuri hetkauta, on juurikin Daniel.
Romaanin aie ja
sen teema ovat siis varsin hyviä, mikä alun alkaen herätti kiinnostukseni,
mutta toteutus oli lopulta turhauttava. Kerronnan punaisesta langasta on vaikea
saada otetta, kun varsinaista juonta ei ole, ja Daniel jää lopulta lukijallekin
yhtä kaukaiseksi kuin niille henkilöille, joita hän kohtaa kulkiessaan aikojen
halki. Ajoittain kerronta on suorastaan tylsää.
Myönnettäköön,
että pliisuun lukukokemukseen vaikutti myös se, ettei lukuformaatti ollut
ideaali. Digital Editions -lukualusta toimi mobiililaitteessa jopa huonommin
kuin tavallinen PDF, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Sovellus tökki ja
tekstin määrää oli vaikea säätää sivulla. Sivut eivät tahtoneet vaihtua ja
tekstin määrä sivulla oli valtavampi kun tavallisella kirjan sivulla, mikä
yhdessä pitkäveteisen kerronnan kanssa loi tunnun, ettei kirja lopu koskaan.
Epäonnekseni olen joutunut lukemaan tämän jälkeen toisenkin kirjan samassa formaatissa:
kirja oli parempi, mutta lukukokemus ei juurikaan miellyttävämpi.
Lukuhaasteessa sijoitan Mr. Eternityn kohtaan 3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti.
Vaikka aihe kiinnosti minua, luin muutaman Goodreadsista lukemani arvostelu herättivät epäilyksen pitkäveteisyydestä. Myös intertekstuaalinen viite Daniel Defoehen epäilytti.
Lisäksi kirja sopisi kohtiin 7. Kirjassa rikotaan lakia; 25. Kirjassa ollaan
saarella; 28 Tulevaisuudesta kertova kirja; 30. Kirjassa pelastetaan ihminen ja
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa.
Aaron Thier: Mr. Eternity. Bloomsbury 2016. 272 sivua.
Kommentit
Lähetä kommentti