Paljon melua kirjoista

  Philip Pullman on tuttu lukemattomille fantasian lukijoille, ja hänen Universumien tomu -trilogiansa kuuluu eittämättä fantasian klassikoihin. Tästä syystä Pullmanin uuden trilogian aloittava, samaan maailmaan sijoittuva Lyran kirjat -trilogia on pakkoluettavaa jokaiselle aiemman sarjan faneille. Trilogian aloittaa Vedenpaisumus , joka on viihdyttävää ja mukiinmenevää seikkailua, vaikkakin jää melkoisesti alkuperäisen trilogian varjoon. Vedenpaisumuksen aloittama trilogia sijoittuu aikaan ennen Universumien tomua, jonka päähenkilö Lyra on Vedenpaisumuksessa vasta vauva. Lyra on kuitenkin tarinan keskiössä, mutta tarinan päähenkilö on murrosikäinen Malcolm. Poika on töissä majatalossa joen varrella Oxfordin lähellä, mutta joutuu tahtomattaan seikkailun ytimeen, kun joen vastarannalla sijaitsevaan luostariin – jonka nunnien kaveri Malcom on – ilmestyy vauva nimeltä Lyra. Lyra vie Malcomin ja hänen daimoninsa (eräänlainen henkieläinkaveri) Astan sydämet saman tien. Kaikki

  Siis tämän kirjan kansihan on yksinkertaisesti niin kaunis, että siinä on se ensimmäinen syy, miksi kiinnostuin Alice Hartin kadonneista kukista . Ja kun luin takakansitekstistä, mistä kirjassa on kyse – kukista ja kukkien symbolismista/kielestä Australian upeissa maisemissa – oli viehtymys sinetöity. Oletteko ikinä huomanneet, että kirjan miljööllä ja teemalla voi olla suuri vaikutus lukukokemukseen huolimatta siitä, miten kirja on kirjoitettu? Sain nimittäin huomata, että kirjan ennakkolumous kantoi läpi lukukokemuksen: vaikka tarina ei lopulta ihan lunastanut kaikkia odotuksiaan, ennakko-odotukseni vaikuttivat siihen koko sadunomaiseen tunnelmaan, jota kirjaa lukiessani koin. Ja siksi myös arvostelen sitä suopeammin. Alice kasvaa epävakaissa oloissa rakastavan äidin sekä ailahtelevan ja väkivaltaisen isän hoteissa. Äidin puutarha on pakopaikka, ja kun Alice ensi kertaa löytää kirjaston, myös kirjojen maailma avaa pakotien pahalta maailmalta. Kirjoja ja kukkia – mitä muut

  Tässä on taas kirja, jolle mulla oli suuret odotukset, joita kirja ei ihan täysin lunastanut - vaikka pidinkin siitä silti ihan kohtalaisesti. Jos antaisin tähtiä, olisi vaikea päättää, onko tämä kolmen tähden keskinkertainen kirja vai neljän tähden laadukas lukukokemus. Kirjan taiteellisuus yllätti mutta positiivisesti, mutta sen kuvaus rakkaudesta on omalta osaltani ainakin etäännyttävä. Kutsu minua nimelläsi on kertomus 17-vuotiaasta italialaisesta Eliosta, jonka professori-isä kutsuu joka kesä nuoren tutkijan kesävieraaksi perheen kesäresidenssiin Italian maaseudulle. 1980-luvun puolivälissä vieraaksi tulee 24-vuotias Oliver Yhdysvalloista. Alusta alkaen Oliver kiehtoo Eliota, joka jo paria vuotta aiemmin on huomannut tuntevansa vetoa sekä naisiin että miehiin. Elio muodostaa miltei pakkomielteisen ihastuksen Oliveriin, ja ihastus kehkeytyy lopulta muutaman viikon mittaiseksi rakkaudeksi Italian kesässä. Kutsu minua nimelläsi ei ole perinteinen rakkauskertomus enkä ta