Paljon melua kirjoista

Murakamin Rajasta etelään, auringosta länteen on elämän merkityksettömyyden kriisiin, elämässä ajelehtimiseen ja nuoruuden muisteluun keskittyvä eksistentiaalinen teos. Se kuvaa aikaa samaan aikaan sekä nopeasti että viipyilevästi – kuten elämäkin kulkee. Päähenkilö on Hajime, joka muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan sekä sitä, miten on päätynyt siihen, missä on nyt. Keskiössä on lapsuuden/nuoruudenystävä Izumi, joka tuntuu olevan ainoa, johon Hajime on tuntenut syvempää yhteyttä. Muutoin hän ajelehtii elämässään eteenpäin ja hyppelee lopulta myös onnenkantamoiselta toiselle, kun hänen vaikutusvaltainen appiukkonsa auttaa Hajimen jaloilleen. Miltei puolet romaanista kuluu siihen, kun Hajimi kuvaa elämäänsä avioliittoonsa saakka. Izumi on alussa pienessä osassa, kunnes ystävykset ajautuvat erilleen – mutta Izumi kulkee jatkuvasti Hajimen mukana hänen ajatuksissaan. Teini-iän ensimmäinen tyttöystävä ja parisuhde tämän kanssa saavat Hajimen katsomaan itseään ja itsekkyyttään ens...

En ole pitkään aikaan lukenut Haruki Murakamia, vaikka tuo japanilaiskirjailija on yksi suosikeistani. Olikin mukavaa lukea Murakamia pitkästä aikaa ja varsinkin tällaisessa vähän kevyemmässä muodossa – Miehiä ilman naisia on nimittäin suht lyhyt novellikokoelma, jonka novellit kuitenkin johdattelevat Murakamille tyypillisiin aiheisiin ja teemoihin. Pitkästä ja runsaasta tyylistä tunnettu Murakami toimii oikein hyvin siis myös novelleissa, joissa toki on hänelle tyypillistä tunnelmaa. Näissä romaaneissa pääosissa ovat nuoret miehet, jotka etsivät itseään (Tokiossa, väliin muuallakin). Toisinaan mukana on myös naishahmoja, välillä ei, mutta yhtä kaikki naiset ovat jättäneet oman leimansa miehiin. Kuten aina Murakamilla, on musiikki myös yhdessä pääosassa. Ensimmäiset kaksi novellia ovat nimiä myöden täyttä Beatlesia ( Drive my car & Yesterday ), mutta muissakin novelleissa musiikilla on oma sijansa. Drive my car -novellissa päähenkilö on miespuolinen näyttelijä, jonka vaimo on kuol...

Hämmentynyt. Monimutkainen. Kerroksellinen. Ensimmäiset sanat, jotka tulevat mieleeni Haruki Murakamin Maailmanlopusta ja ihmemaasta . Murakami on jälleen kerran onnistunut luomaan aivan omanlaisensa tarinan, joka tempaa mukaansa. Tässä romaanissa tarina liikkuu kahdessa paikassa vuorotellen lukujen välillä: Ihmemaassa ja Maailmanlopussa. Ihmemaassa seurataan nimettömänä pysyvää japanilaista miespäähenkilöä ja hänen mielensä kiemuroita, kun hän saa tehtävän omituiselta tiedemieheltä. Hänen peräänsä lähtevät myös vastapuolen korstot ja hänen pitää paeta maan alle seuranaan tiedemiehen viehättävä lapsenlapsi. Maailmanlopussa taas päähenkilö on joutunut muurien ympäröimään kummalliseen kaupunkiin muistamatta miten on sinne päätynyt. Hänen varjonsa irrotetaan ja viedään samantien pois ja hänen tehtävänään on istua kaupungin kirjastossa lukemassa unia yksisarvisten kalloista. Kuulostaako kummalliselta? Sitä se onkin. Murakami punoo tarinaansa vähitellen ja se, että luvuissa liikutaan...

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu Tammi 2009 (ensimmäinen suomennos 1993) 351 sivua Suom. Leena Tamminen Alkuteos: Hitsuji o meguru bõken . 1982 (Suomennos englanninkielisestä laitoksesta A Wild Sheep Chase vuodelta 1989) Olen jo pitkään halunnut lukea Murakamia, ja Suuri lammasseikkailu onkin siis ensimmäinen lukemani teos tältä arvostetulta kirjailijalta. Lainasin sen Elinalta varmaan jo pari vuotta sitten, mutta kesälomalla löytyi viimein sopivasti aikaa lukea se läpi. Elina: saat sen pian siis viimein takaisin. ;) Romaanissa nimetön päänhenkilö eroaa vaimostaan ja löytää uuden tyttöystävän, jonka korviin hän rakastuu intohimoisesti. Tytöllä on taitoja, joita kaikilla ei ole, ja hän ennustaa puhelun, jonka päähenkilö saa. Puhelu koskee lampaita. Päähenkilö on nimittäin julkaissut mainoslehtisessä kuvan Japanin maaseudulta. Kuvassa näkyy lauma laiduntavia lampaita, minkä vuoksi salaperäinen järjestö ottaa päähenkilöön yhteyden. He antavat päähenkilö...

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni Tammi 2003 suom. Ilkka Malinen 252 sivua Alkuteos: Supuutoniku no koibito . 1999. Viimeksi luin Haruki Murakamia tammikuussa ja silloinkin taisin hämmästellä kyseisen kirjailijan taidokkuutta kirjoittaa mukaansa tempaavaa tekstiä, jota ei voi päästää käsistään irti. Tässä sitä taas kerran oli. Jostain syystä tämä(kin) pokkari oli jäänyt roikkumaan pidemmäksi aikaa, mutta onneksi se kirjahaasteen myötä päätyi lukupinoni kärkeen. Tarina imaisi mukaansa välittömästi ja jäi vielä mietityttämään moneksi päiväksi lukemisen jälkeenkin. Tämän teoksen kertojana on Murakamille hyvin tyypilliseen tapaan nuori tokiolainen mies, tällä kertaa opettaja "K", joka kertoo ystävänsä Sumiren tarinaa. K on rakastunut entiseen opiskelukaveriinsa, mutta Sumirea eivät kiinnosta suinkaan suhteet tai mikään muukaan tavallinen elämä vaan ainoastaan kirjailijaksi tuleminen. Hän nukkuu päivät ja valvoo yöt kirjoittaen kaiken mahdollisen paperille...

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet Tammi, Keltainen kirjasto 2014 330 sivua Suom. Raisa Porrasmaa Alkuteos: Japaninkielinen  Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi . 2013. Heti alkuun on sanottava, että tässä oli pitkästä aikaa kirja, joka heti ensimmäisiltä sivuilta tempaisi mukaansa ja jonka luin hetkessä. Tämä olisi ehdottomasti kuulunut viime vuoden puolella vuoden parhaimpiin kirjoihin. Tästä vuodesta kun on paha mennä parin viikon perusteella vielä sanomaan... Murakamia olen lukenut ennenkin ja pitänyt kaikesta lukemastani, mutta olin silti jokseenkin yllättynyt siitä miten paljon pidin tästä kirjasta. Värittömän miehen vaellusvuodet kertoo Tsukuru Tazakista, joka asuu yksinään Tokiossa ja suunnittelee työkseen rautatieasemia. Hän tapaa Saran, joka Tsukurun menneisyyteen kurkistaessaan saa selville, että Tsukurulla on ollut lukioikäisenä hyvin tiiviit välit neljän ystävänsä kanssa. Tsukurun ystävillä on kaikilla ni...