Paljon melua kirjoista

Kun Elizabeth Dayn Täydellinen elämä * kolahti postiluukusta, en ollut kuullutkaan kirjailijasta tai kyseisestä kirjasta. Täydellinen elämä onkin ensimmäinen Daylta suomennettu teos, mutta toivottavasti ei viimeinen. Romaani nappasi kesällä täysin mukaansa ja luin sen parissa päivässä. Marisa on tavannut aivan ihanan miehen Jaken netissä. He eivät ehdi tuntea kauan toisiaan kun Marisa jo muuttaa Jaken luokse ja he alkavat yrittää lapsen hankkimista. Kaikki tuntuu enemmän kuin täydelliseltä, aina siihen asti kun Jake kertoo rahahuolista töissä. Hän ottaa taloon vuokralaisen juuri Marisalta kyselemättä. Uusi vuokralainen Kate vaikuttaa omituiselta eikä jätä Marisaa ja Jakea rauhaan vaan seurailee Marisaa ja kyselee koko ajan Marisan raskaudesta. Marisasta myös tuntuu, että Kate on vähän turhan kiinnostunut Jakesta ja häntä alkaa pelottaa, että Kate vie Jaken Marisalta. Täydellinen elämä kuvaa kolmikon sopeutumista toisiinsa sekä sitä millaista on hankkia lapsi ja tulla vanhemmiksi. Romaa...

Elna Suorajärvi aloittaa elokuussa 1947 Niemen koulun opettajana. Jatkosodan jälkeinen jälleenrakennus on alkanut, mutta uutta koulurakennusta ei Neuvostoliiton rajalle keskelle metsää ole saatu vielä tehtyä eikä koululle vie tietäkään vaan opettajatar kuljetetaan uuteen työhönsä veneellä järven poikki. Koulurakennus on pahainen homeinen parakki, jossa on luokkahuone ja opettajan asuinhuone. Kuusikymppisellä Elnalla on työkokemusta, mutta silti tuntuu hankalalta aloittaa, kun luokkahuoneesta ei löydy edes lyijykyniä saati mitään muuta opetusvälinettä. Niin vain hän kuitenkin saa kaiken kokoon ja opettaa koko lukuvuoden tuossa pienessä koulussa huolimatta kehossa riehuvasta MS-taudista ja kipeistä muistoista, jotka valtaavat mielen talven pimeyden tullessa. Tommi Kinnusen uutuusromaani Pimeät kuut meni todella ihon alle. Nopea- ja helppolukuinen romaani on sanoiltaan kevyt, mutta sisällöltään kaikkea muuta. Se käsittelee vanhenevan naisen tarinaa, sitä mitä kaikkea sota on tehnyt ihmis...

Kirjoitin maaliskuussa Rupi Kaurin esikoisteoksesta maitoa ja hunajaa , johon en aivan varauksetta ihastunut. Se jätti kaipaamaan hieman enemmän pureskeltavaa. Onneksi Kaurin toinen teos aurinko ja hänen kukkansa on viimeistellympi versio edeltäjästään. Samoissa aihepiireissä liikkuvat runot ovat mielestäni monipuolisempia ja sain niistä enemmän irti. Kaipaamiani kielikuvia on tässä kokoelmassa huomattavasti enemmän ja runoissa riittää hieman pohdittavaakin. Myös tämän runokokoelman runot ovat helposti lähestyttäviä ja niitä tukevat Kaurin kauniit viivapiirrokset. Kokoelma on jaettu viiteen osaan: lakastuminen, kaatuminen, juurtuminen, kasvaminen ja kukkiminen. Nämä osat tuntuvat sopivat hyvin kokonaisuuteen ja yhdessä luovat teokselle suurempaa kasvamisen teemaa. Kasvuun kuuluu osana myös oma kokemus juurista ja juurtumisesta. Kaur kuvaakin onnistuneesti runoissaan myös perhettä, sukua ja sukupolvia sekä maahanmuuttoa. Rakkaus on myös tärkeänä teemana. Runojen kertojan matkassa päästä...

Jojo Moyesin vahvuuksiin kuuluu historiallisten tapahtumien yhdistäminen kuvaukseen rakkaudesta sekä ystävyydestä. Morsianten laiva * on tästä taas loistava esimerkki. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaita Moeysin romaaneja tähän asti. Morsianten laiva kuuluu Moyesin varhaisempaan tuotantoon, se on jo vuodelta 2005, mutta suomennos ilmestyi alkuvuodesta. Morsianten laiva sijoittuu 1940-luvulle. Sota on juuri päättynyt ja Australiasta on lähdössä Englantiin suuri joukko sotamorsiamia, jotka eivät ole nähneet aviomiehiään hetkeen. Heidän matkansa järjestetään vanhalla lentotukialuksella HMS Victorialla. Moyes on lainannut ajatuksensa romaaniin aidosta esimerkistä: vuonna 1946 Australiasta todella lähti kohti Englantia HMS Victorious -lentotukialus, joka kuljetti noin 655 australialaista sotamorsianta brittiläisten aviomiestensä luo. Matka kesti lähes kuusi viikkoa ja yksi matkustajista oli Moyesin oma isoäiti. Tämä kaikki kuulostaa niin mielikuvitukselliselta, että en todellakaan ihmette...

Thomas Taylorin Aaverannasta kertova lasten- ja nuortenfantasiasarja on täydentynyt nyt kolmannella osalla Kammovarjo . Ihastuin kovin sarjan aiempiin osiin Malamanteriin ja Gargantikseen , joista kirjoittelin viime vuonna. Nyt pääsin vihdoin tarttumaan viime vuoden lopulla ilmestyneeseen Kammovarjoon , joka myös lunasti ennakko-odotuksensa täysin. Aaverannan tarinoiden parissa pääsee ehdottomasti pakoon tätä maailman hullunkurista tilaa. Sarjan kolmannessa osassa päähenkilö Herbertin elämään tupsahtaa yllättäen nainen, joka esittäytyy hänen tädikseen. Caliastra on myös maailmankuulu taikuri ja on luvannut yhdessä ryhmänsä kanssa esittää tänä vuonna Kammoyön näytelmän, joka kertoo Aaverannan Kammovarjon legendan. Yleensä näytelmän ovat esittäneet tohtori Thalassi ja rouva Fossiili, mutta tänä vuonna avataan pitkästä aikaa laiturinlopun vanha teatteri. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puutu, kun Herbie ja Orvokki alkavat etsiä Kirja-apteekin kadonnutta Jenniä ja tutustuvat kummalli...

Rupi Kaur on tullut tunnetuksi somesta – hänen runonsa ja kuvituksensa keräsivät niin paljon yleisöä, että hän julkaisi ne lopulta kirjana. Esikoisrunokokoelma maitoa ja hunajaa  ilmestyi ensin omakustanteena. Kirja on suomennettu vuonna 2017. Lisäksi Kaurilta on suomennettu hänen toinen teoksensa aurinko ja hänen kukkansa , johon aion tarttua seuraavaksi sekä pian pitäisi ilmestyä suomennos kolmannesta runokokoelmasta home body. Kaurin runot ovat ennen kaikkea helposti lähestyttäviä ja hänen kuvituksensa virtaviivaisia, mutta eleettömällä tavalla kauniita. Siinä lienee suurin salaisuus hänen suosioonsa. Maitoa ja hunajaa -kokoelman runot on jaettu neljän eri teeman alle: satuttaminen, rakastaminen, hajoaminen ja paraneminen. Ja nämä luvut kertovatkin runojen aihepiireistä. Kaur kirjoittaa suhteista, siitä miten ja mikä sattuu, millaista on rakastaa, miltä tuntuu kun hajoaa ja miten lopulta paranemisprosessi saa alkunsa. Hän ei käytä juurikaan mitään vaikeita kielikuvia vaan kirjo...

Emmy Abrahamsonin Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista * saapui minulle postiluukusta eräänä tammikuisena päivänä ja ilahdutti kovasti – ensimmäinen ennakkokappaleeni ikinä! Kirja itsessään oli ihan nopealukuinen ja viihdyttäväkin, vaikka tuskin palaan sen maisemiin enää toista kertaa. Sitä mainostetaan ihan jo kannessa asti sillä, että se perustuu kirjailijan omaan uskomattomaan rakkaustarinaan, mutta mielestäni tässä kirjassa tositapahtumiin perustuminen ei anna romaanille lisää. Olisin toivonut ennemmin, että kirjailija olisi kirjoittanut kaiken kuten se oikeasti tapahtui. Romaani kertoo ruotsalaisesta kolmekymppisestä Juliasta, joka on muuttanut Wieniin ja opettaa englantia kielikoulussa. Hänellä ei oikein ole elämässään kissansa Optimuksen lisäksi mitään ihmeellistä, ystävät eivät oikeastaan välitä hänestä eikä hän heistä, opettajantyö puuduttaa ja kirjailijaksi ei voi ryhtyä, jos ei keksi omaperäistä romaani-ideaa (Julian mieleen pulpahtelevat vain muiden kirjoittamien rom...

Kevin Kwanin Ökyrikkaiden ongelmia on kolmas osa sarjassa. Kirjoitin viime vuonna sarjan ensimmäisestä osasta Ökyrikkaat aasialaiset , mutta toisesta osasta ei löydy blogitekstiä. Sarjan ensimmäinen osa oli mielestäni viihdyttävä ja hauska, vaikka juonenkäänteet olivat jo tuttuja elokuvasta. Toinen osa ei mielestäni tuonut kovasti lisää ensimmäiseen ja sama päti tähän kolmanteenkin osaan. Nickin isoäiti on kuolinvuoteellaan ja koko suku on kerääntynyt hänen hulppeaan taloonsa Singaporeen juonittelemaan, kuka perii mitäkin. Nickillä on lapsuudenkotiinsa Tyersall Parkiin kuitenkin porttikielto, koska hänen välinsä isoäidin kanssa ovat olleet monta vuotta jäissä hänen mennessään naimisiin Rachelin kanssa, mitä isoäiti ei hyväksynyt. Toisaalla Nickin serkku Astrid on joutunut ongelmiin exänsä Michaelin kanssa, joka yrittää sabotoida tämän uusvanhaa suhdetta entiseen heilaan Charlieen ja kieltäytyy allekirjoittamasta avioeropapereita. Astrid joutuu pelkäämään myös poikansa huoltajuuden puo...

Hanna ehdotti minulle luettavaksi Erin Morgensternin romaania The Starless Sea , josta oli itse pitänyt, ja antoi lainaksi oman (kauniin) kappaleensa kirjasta. Olin alkuun innoissani – kirja on jo painoksena aivan valtavan kaunis ja kummallinen kirjoihin ja lukemiseen liittyvä tarina kiehtoi. En kuitenkaan valitettavasti voi sanoa, että itse lukukokemus olisi yltänyt ennakko-odotusteni tasolle. Olisin halunnut todella paljon pitää kirjasta enemmän. Kirjan päähenkilö on Zachary Ezra Rawlins (jonka koko nimeä jostakin syystä korostetaan jatkuvasti), joka löytää yliopiston kirjaston hyllystä omituisen kirjan nimeltään Sweet Sorrows . Ei muuta, mutta kirjan sivuilta hän löytää itsensä ja oman tarinansa lapsena, kun hän löysi oudon oven seinästä, mutta ovi katosi kokonaan ennen kuin hän ehti avata sitä. Kirja kuitenkin varastetaan Zacharylta pian ja hän lähtee etsimään sitä New Yorkiin kirjallisiin naamiaisjuhliin keskelle outoja ihmisiä vihjeinään mehiläinen, avain ja miekka. Hän tapaa juh...

Addie ja hänen sisarensa Deb ovat juuri aloittaneet pitkän automatkan kohti ystävänsä Cherryn häitä, mutta matka ei ehdi edes alkaa, kun Addie eksä ajaa Mersulla heidän autonsa perään. Addie ei ole nähnyt entistä poikaystäväänsä Dylania ja tämän parasta ystävää Marcusia puoleentoista vuoteen, kertaakaan eron jälkeen. Miehet ovat matkalla samoihin häihin eikä Addie voi kipeästä erosta huolimatta jättää heitä pulaan vaan tarjoaa heille kyytiä. Näin alkaa pitkä matka kohti Skotlantia, missä pelissä ovat niin Addien kuin Dylaninkin tunteet sekä se, ehtiikö porukka lainkaan ajoissa perille. Beth O'Leary lunasti asemansa lempikirjailijoideni joukossa jo esikoisteoksellaan Kimppakämppä . Pidin myös kovasti (jos en enemmänkin) viime vuonna lukemastani toisesta romaanista Vaihtokauppa . Tämä uutuus ei poikkea mielestäni linjasta lainkaan vaan tässäkin on samaa O'Learyn hersyvää huumoria, hauskaa mutta syvällistä viihdettä näppärään pakettiin kiedottuna. Romaani liikkuu sekä kahden kerto...

  Sally Rooneyn Kaunis maailma, missä olet oli ensimmäinen tänä vuonna lukemani kirja. Kauniisti alkoi siis lukuvuosi 2022 – viiden tähden lukuromaanilla! Ihastuin Sally Rooneyn kirjoitustyyliin lukiessani viime vuonna hänen teoksensa Normaaleja ihmisiä . Halusinkin tarttua Rooneyn uutuuteen Kaunis maailma, missä ole t* heti sen ilmestyessä viime vuoden lopulla. Kaunis maailma, missä olet kertoo Eileenistä ja Alicesta. Eileen asuu Dublinissa ja tekee töitä kirjallisuuslehdessä. Hän yrittää toipua kipeästä erosta ja päätyy jonkinlaiseen on-off-suhteeseen lapsuudenystävänsä ja -naapurinsa Simonin kanssa. Alice on mainetta niittänyt kirjailija, joka on kuitenkin hieman hukassa oman elämänsä kanssa. Hän tapaa tinder-deittinsä Felixin ensimmäistä kertaa eräässä baarissa ja päätyy pyytämään tämän mukaan seurakseen työmatkalle Roomaan. Päähenkilöt ovat tässä vanhempia kuin Normaaleissa ihmisissä , aikuisikänsä alkutaipaleella, mutta silti he kipuilevat samanlaisten ongelmia parissa – et...

Marie Kondon KonMari lienee jo kaikille tuttu konsepti: kodin tavarat järjestetään säilyttäen vain ne, mitkä tuottavat iloa ja muut laitetaan pois. Valtavan suosion saavuttanut kirja ilmestyi suomeksi yli kuusi vuotta sitten ja tuolloin se oli kaikkien huulilla. Luin itsekin kirjan jo sen ilmestyessä (tai suht pian ilmestymisen jälkeen). En kirjoittanut kirjasta blogiin, mutta bloggasin kyllä jatko-osasta Iloa säkenöivä järjestys , jossa sivuan paljon myös ensimmäistä osaa. Nyt vuosia myöhemmin näin kirjan Eeva Kolun blogissa (jota olen seuraillut jonkin verran taas sen jälkeen kun luin viime vuonna Kolun kirjan Korkeintaan vähän väsynyt ) ja päätin tarttua KonMariin uudelleen. Toinen lukukerta tälle kirjalle oli ehdottomasti avartava. Maailma on muuttunut reilussa kuudessa vuodessa paljon (enkä puhu ainoastaan koronasta vaan myös esimerkiksi siitä, miten ilmastonmuutoksesta ja kuluttamisesta puhutaan). Kenties ajankohta oli siis tälle teokselle nyt sopivampi tai ehkä viime aikoina l...

  En pitänyt Yuval Noah Hararin Sapiensia aivan yhtä tajunnanräjäyttävänä kuin Hanna, joka bloggasi kirjasta juuri viime vuoden marraskuussa ( lue hänen postauksensa täältä ), mutta olen samaa mieltä, että tämä kirja jokaisen pitäisi ehdottomasti lukea! Harari käsittelee ihmistä ja elämää niin monesta eri näkökulmasta ja niin tuoreella ja helposti luettavalla otteella, ettei voi kuin ihailla! Sapiens. Ihmisen lyhyt historia kertoo siitä, millainen laji on homo sapiens. Kirja käy todellakin läpi koko ihmisen historian, aina ensimmäisistä ihmislajeista lajin kehityksen kautta lopulta siihen, millaiseksi maailma on muuttumassa. Harari kuvaa niin kognitiivista, maataloudellista, teollista kuin tieteellistäkin vallankumousta. Hän kertoo siitä, miksi uskomme jumaliin ja valtioihin, miten talous pyörii ja minkä takia olemme osa kulutusyhteiskuntaa. Kuten Hanna postauksessaan sanoo, on teoksen sisältö aivan valtava, joten sen kuvaaminen yhdessä blogipostauksessa olisi mahdotonta.  H...

Luin Karo Hämäläisen ja Alexander Stubbin kirjoittaman  Alex -elämäkerran lukupiiriin enkä aluksi ollut aikeissa kirjoittaa siitä blogitekstiä, koska kirja oli pitkälti oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Pidin kirjasta kuitenkin lopulta suht paljon, joten päätin sittenkin kirjoittaa siitä muutaman sanan bloginkin puolelle. En olisi nimittäin uskonut, että poliitikon elämäkerta herättää itsessäni mitään mielenkiintoa. Alex kertoo nimihenkilöstään Alexander Stubbista, joka kasvoi lätkäperheessä, oppi tiimipelaajaksi ja päätyi EU-kuvioiden kautta Suomen kärkipoliitikoksi, kunnes päätti keskittyä perheeseensä ja jättää poliitikon työt. Kaiken tämän lisäksi kirja kertoo siitä, kuka Alex todella on – millä tavalla hän suhtautuu töihinsä (intohimoisesti, täysillä), mitä ja miten hän on opiskellut, millä tavalla urheilu on kuulunut hänen elämäänsä ja myös ketkä ovat olleet hänen rinnallaan kiperissä tilanteissa.  En tiennyt Alexista ennen kirjan lukemista juuri muuta mitä mediasta on...

Daisy Jones on valovoimainen nuori laulaja, joka etsii tähtihetkeään, on luonnonkaunis ja lahjakas eikä osaa pysyä erossa huumeista. Hän päätyy laulamaan The Six -nimisen bändin kanssa jakaen valokeilan yhdessä bändin keulakuvan Billyn kanssa. 1970-luvulla tärkeää on rock, seksi ja huumeet, mutta entä kun rakkaus astuu kuvaan? Entä jos bändikaveri vetää puoleensa, vaikkei saisi? Taylor Jenkins Reidin Daisy Jones & The Six * kertoo 70-luvun Amerikasta ja rocktähteydestä. Se kertoo siitä niin laulaja Daisy Jonesin kuin The Six -bändin kautta. Kirja on naamioitu haastattelun muotoon, jossa vuosia myöhemmin bändin jäseniä ja muita heidän läheisiään (kuten tuottajia ja muita musiikkibisneksen pyörittäjiä sekä bändiläisten perheenjäseniä) haastatellaan bändin noususta (ja toki myös väistämättömästä tuhosta). Haastattelumuoto tekee romaanista niin autenttisen oloisen, että lukiessaan voisi helposti kuvitella googlaavansa bändin, jota ei oikeasti ole olemassa. Välillä piti lukiessa ihan to...

Jenny Colganin Jouluvaloja ja takkatulen rätinää oli oikein mainio joulukirja ja näin loppiaisena sopiva päätös joulun vietolle. Romaani on kolmas osa Colganin "leipomosarjaa", jonka ensimmäisestä osasta Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua kirjoitin heinäkuussa. Sarjan toisen osan Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita luin myös kesällä, mutta siitä ei ole blogissa postausta. Sarjan päähenkilö Polly Waterford on muuttanut vuorovesisaari Mount Polbearnelle ja perustanut sinne pienen leipomon. Hän asuu vanhassa majakassa poikaystävänsä Hucklen ja lemmikkieläimensä Niilo-lunnin kanssa. Tässä osassa Polly ei oikein osaa suhtautua Hucklen toiveisiin pikaisista häistä ja perheenlisäyksestä vaan yrittää vain uppoutua töihinsä. Pollyn isä, joka ei ole ollut millään tavalla hänen elämässään osallisena, ottaa häneen yllättäen yhteyttä. Lisäksi Pollyn parhaalla ystävällä Kerensalla on ongelma poikineen: Kerensa odottaa nimittäin vauvaa, muttei tiedä onko vauva seurausta syrjähypys...

Joistakin kirjoista aavistaa ennen lukemista, että niistä pitää paljon. Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä oli minulle sellainen kirja. En edes tiedä, mistä tuo ennakkoaavistus kumpusi, vaikka toki olin jokusen arvion kirjasta lukenut ennen kuin ostin sen. Tämä todella on tulevaisuuden klassikko, kuten The Guardianin sitaatti kannessa ilmoittaa. Normaaleja ihmisiä kertoo Mariannesta ja Connellista, jotka tuntevat toisensa lukiosta. Connell on suosittu jalkapalloilija, Mariannella taas ei ole ystäviä. Connell asuu yksinhuoltajaäitinsä kanssa, joka käy siivoamassa Mariannen perheen hulppeaa taloa. Marianne ja Connell ryhtyvät salaiseen suhteeseen, josta ei koulussa kerrota. Myöhemmin yliopistossa tilanne on kuin päinvastainen, Connell ei tahdo löytää yliopistossa omaa paikkaansa, Marianne sen sijaan on saanut ystäviä ja on aina bileiden keskiössä. He kuitenkin vetävät jatkuvasti toisiaan puoleensa ja vaikka kuvioissa pyörii muitakin, jatkuu heidän suhteensa aina uudelleen. Romaanissa ei ...

Sophie Kinsellan Himoshoppaajan joulu* on hurmaavan Beckyn paluu, ehkä hauskempana kuin koskaan! Luin vuodenvaihteessa uudelleen kaikki Himoshoppaaja -kirjat ja ne olivat hauskoja, mutta osalle aika oli tehnyt tehtäviään. Sarjan uusin osa ilmestyi pari vuotta sitten, jolloin hankin sen tuoreeltaan Lontoosta (viimeinen ulkomaanreissu muuten ennen koronaa, vähänpä silloin tiesi mitä on luvassa). Kirjoitinkin jo tuolloin Christmas Shopaholicista.   Odotin suomennosta kirjasta jo viime jouluksi, mutta onneksi siitä päästiin nauttimaan nyt. Tämä on nimittäin oikein mainio suomennettunakin! Mikäs olisi parempaa kuin Beckyn toilailut yhdistettynä jouluun?  Himoshoppaajan joulussa Becky Brandon (omaa sukuaan Bloomwood, kuten kirjassa jaksetaan yhä uudelleen toistella) joutuu selviytymään joulun järjestämisestä aivan yksinään, kun hänen vanhempansa räjäyttävät pienoisen pommin kertoessaan muuttavansa Lontoon Shoreditchiin. Trendikäs Shoreditch ei Beckyn mielestä sovi lainkaan hän...

Olen postannut tänä syksynä blogiin aika harvakseltaan, ja vielä olisi kirjoitettavaa yhdestä sun toisesta loppuvuonna luetusta kirjasta, vaikka pakko myöntää, etten ehtinyt loka-marraskuussa montaa kirjaa lukea. Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksen otin mukaan, kun matkustin lokakuun puolessa välissä yöjunalla Lappiin. Ajattelin, että ensimmäiseen yöjunamatkaani sopii varsin mainiosti tämä klassinen Idän pikajunaan sijoittuva dekkari – ja niinhän se olikin täydellinen seuralainen junamatkalla! Luin Idän pikajunan arvoituksen edellisen kerran syksyllä 2019 ja kirjoitin kirjasta silloin blogiin pidemmin, sillä olin vastikään nähnyt siitä myös teatteriversion Suomenlinnan kesäteatterissa. Idän pikajunan arvoitus on myös yksi niistä Christien romaaneista, jonka olen lukenut monia kertoja sekä nähnyt siitä useita eri filmatisointeja, joten muistin tällä kerralla sitä lukiessani varsin hyvin kirjan juonen. Se ei silti haitannut, koska tunnelma on tässäkin kirjassa kaikki kaikes...

Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt (eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä) on lohduttava lukukokemus, jonka luin oikeaan aikaan. Tai kenties tälle teokselle tämä aika vain on oikea, sillä kuten Kolu asian ilmaisee: "- - jopa tällaisesta paatuneesta optimistista tuntuu toisinaan siltä, että elämme aivan poikkeuksellisen hulluja aikoja. Ihan kuin koko maailma olisi yhtäkkiä vain ottanut housut jalasta, huutanut trololoo ja päättänyt ryhtyä sekoilemaan oikein olan takaa."  Hanna kirjoitti kirjasta alkuvuodesta , ja hän on listannut varsin tarkkanäköisesti mistä kaikesta teos puhuu (sillä se puhuu kovin monesta aihepiiristä, vaikkei sivumäärältään kovin pitkä olekaan). Eeva Kolu on tunnettu blogistaan ja muutenkin somekuvioistaan. Olen aikanaan lukenut jonkin verran Kolun blogia, ja pitänyt häntä varsin hyvänä kirjoittajana. Sama ajatus vahvistui hänen kirjansa parissa. Korkeintaan vähän väsynyt on helposti luettava, sillä se on kovin omakohtainen: samaa...