Siirry pääsisältöön

Emily Brontë: Humiseva harju


Kävimme Hannan kanssa katsomassa Humiseva harju -näytelmän Helsingin kaupunginteatterissa helmikuun alussa ja tuo näytelmä teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Tiesin heti näytelmän jälkeen, että haluan lukea uudelleen Emily Brontën Humisevan harjun, jonka edellisestä lukukerrasta oli vierähtänyt jo helposti kymmenisen vuotta. Romaani tuntui parikymppisestä todella vaikuttavalta. Yksityiskohdat olin jo unohtanut, mutta tunnelmaa en. Ja toisellakin lukukerralla tämä romaani oli yhä edelleen huikea.

Hiihtolomareissulle lähtiessä helmikuun puolivälissä pohdin ottaisinko Humisevan harjun mukaan, mutta päädyin valitsemaan muuta luettavaa. Kaikeksi yllätyksekseni löysin kuitenkin loman alkajaisiksi heti mökin hyllystä Humisevan harjun, joten päätin sittenkin alkaa lukea sitä jo lomareissulla ja sainkin sen lähes kokonaan luettua. Kotiin jäi muutama kymmenen sivua, jotka luin omasta painoksestani.

Herra Heathcliffin talo on nimeltään Humiseva harju. "Humiseva" on erittäin kuvaava adjektiivi seudulle, koska se ilmaisee sitä ilmamassojen myllerrystä, jolle paikka on alttiina myrskysäällä. Siellä käy aina raikas, virkistävä tuuli. Harjun yli puhaltavan pohjatuulen voimakkuudesta saa käsityksen katsellessaan talon päädyssä kasvavien muutamien vaivaismäntyjen tavatonta vinoutta ja kituliaita orjantappurapensaita, joiden kaikki oksat ovat taipuneet samaan suuntaan aivan kuin auringolta apua anoen. Onneksi rakennusmestari on menetellyt harkitsevasti tehdessään talosta vankan: Kapeat ikkunat ovat syvällä seinien sisässä ja nurkkia suojelevat suuret ulkonevat kivet. 

Romaani kertoo Catherinesta ja Heathcliffistä ja heidän tuhoavasta rakkaudestaan. Romaanin aloittaa kuitenkin hieman ontuva kehyskertomus, jossa ollaan vuodessa 1801, kun eräs herra Lockwood vierailee tapaamassa vuokraisäntäänsä herra Heathcliffiä tämän omistamassa Humisevassa harjussa. Lockwood joutuu myrskyn vuoksi jäämään taloon yöksi ja näkee kammottavan painajaisen Catherinesta. Itse rakastuin aikoinaan Kate Bushin Wuthering Heightsiin, jonka Bush kirjoitti ennen kuin oli edes lukenut romaania, nähtyään jonkin filmatisoinnin. Bushin kappale sijoittuu juuri tähän kohtaan, jossa Lockwood näkee unessaan Cathyn pyrkimässä sisään Humisevaan harjuun. Lockwoodin palattua Rastaantien moisioon taloudenhoitaja Nelly Dean alkaa kertoa hänelle tarinaa Heathcliffistä ja Catherinesta.

Catherine Earnshawn perhe elää Yorkshiressa Englannissa nummien keskellä. Perheen isä tuo orpopoika Heathcliffin hoidettavakseen. Cathy ja Heathcliff tulevat heti hyvin toimeen keskenään, mutta Cathyn veli Hindley halveksii ottopoikaa. Heathcliff ja Cathy rakastuvat toisiinsa, mutta Cathy siitä huolimatta lähtee naapurikartanon Rastaantien moision Edgar Lintonin vaimoksi. Luokkaerot ovat liian suuret, jotta Cathy voisi mielestään jäädä Heathcliffin vaimoksi. Heathcliff on Cathyn valinnan vuoksi kostonhimoinen ja lähtee vuosiksi pois, mutta tapaa Cathyn vielä kerran ennen tämän kuolemaa ja onnistuu lopulta saamaan Humisevan harjun omakseen.

Luin Humisevaa harjua toistamiseen romaanina rakkaudesta, vaikka ymmärrän kyllä argumentit myös sitä vastaan. Näen kuitenkin, että Cathy ja Heathcliff rakastavat toisiaan niin paljon, että he kokevat olevansa yhtä. Mustasukkaisuus ja kostonhalu kuitenkin repivät heidät ja heidän perheensä myös rikki. Rakkaus ei paikkaa huonoja yhteiskunnan pakottamia valintoja ja rakkaus myös ajaa heidät lopulta kirotuiksi. Cathy kokee, ettei hän voi ryhtyä Heathcliffin vaimoksi, koska he päätyisivät vain kerjäläisiksi. Naimalla Lintonin hän ajattelee voivansa pelastaa myös Heathcliffin.

Kaikki romaanin henkilöhahmot ovat enemmän tai vähemmän kauheita itselleen ja toisilleen. Kosto ja viha tulevat romaanin sivuilla jatkuvasti esille henkilöhahmoissa. Romaanin yhtenä hahmona on nähtävä myös karu luonto ja sen kuvaus. Myrkyinen ja tuulinen nummi, jonka heikot kasvit anovat apua kuten romaanin henkilöhahmot ikään. Kesyttömät hahmot rinnastuvat luontoon niiden ympärillä. Romaani tarjoaa paitsi tunteiden ja luonnon myllerryksiä niin tietynlaista jännitystä ja sen ilmapiiri on vaikuttava - pimeinä iltoina luettuna sen tunnelma tiivistyy äärimmilleen ja onhan mukana joitakin yliluonnollisiakin elementtejä kuten haamuja ja näkyjä.

Nelly Dean oli näytelmässä mielestäni isossa roolissa enkä ollut muistavinani koko hahmoa romaanista. Selvisi kyllä, että oli Nellyllä romaanissakin varsin iso rooli, mutta ehkä se oli ehtinyt jo itseltäni unohtua ja jäädä Cathyn ja Heathcliffin ja muiden aika voimakkaiden ja isojen hahmojen varjoon. Toisaalta Nellyn rooli romaanissa ei ole niinkään aktiivinen vaan hän osallistuu isona osana lähinnä kertojana kertoessaan suurimman osan tarinasta Lockwoodille. Olin myös toisaalta unohtanut tämän kehyskertomuksenkin suurimmilta osin sekä romaanin loppupuolen tapahtumat. Olin asettanut mielissäni Cathyn ja Heathcliffin rakkauden niin suurelle merkitykselle, että unohdin romaanissa kerrottavan myös paljon esimerkiksi heidän lapsistaan ja tuon toisen sukupolven kokemuksista - joissa myös näkyivät edellisen sukupolven tunteet rakkaudesta kostonhimoon. Nyt toisen lukukerran jälkeen näin romaanin siis enemmän kokonaisena kuin aiemmin. Tämä romaani kestäisi kyllä vielä useammankin lukukerran ja varmasti sen tulkitsee taas seuraavalla kerralla hieman eri tavoin. En onnekseni joutunut pettymään. Joskus nuorempana luetut romaanit eivät ole enää yhtä vahvoja myöhemmin, mutta Humiseva harju oli kyllä edelleen hyvin vaikuttava.

Helmetin lukuhaasteessa romaani sopii kohtiin 1. kirja on vanhempi kuin sinä, 9. kirjassa kohdataan pelkoja, 12. kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera, 13. kirjassa eksytään, 31. kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, 34. kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana ja 45. esikoiskirja.

Itselläni on romaanista kolmas painos, jonka mukaisesti alla romaanin tiedot. Kuvassa mökiltä löytynyt hieman uudempi painos (vaikkei sekään toki kovin uusi).

Emily Brontë: Humiseva harju. Wsoy 1952. 385 sivua. Suom. Helka Varho.
Alkuteos: Wuthering Heights. 1847.

Kommentit