Harry Potter ja viisasten kivi on sarjan aloitusosa, jonka ensimmäisestä lukukerrasta on minulla takana jo yli 20 vuotta. Tuntuu muuten aika hurjalta. Kuten edellisellä kerralla sarjaa lukiessani mainitsin, ensimmäisten osien tapahtumat ovat aika hyvin muistissani, koska noita ensimmäistä kolmea neljää kirjaa ehdin lukea aikanaan niin moneen kertaan, sen sijaan sarjan viimeisimpiä osia en ole lukenut enää kymmeniä kertoja.
Ensimmäinen muistoni Harry Potterista oli itse asiassa koulussa. Luokassamme oli kirjastosta kirjavinkkaaja käymässä ja hän luki Viisasten kivestä kohdan, jossa Harry, Ron ja Hermione taistelevat peikkoa vastaan. Lisäksi eräs luokkatovereistani oli jo lukenut kirjan ja kehui sitä paljon, joten lainasin kirjan kirjastosta lukeakseni sen. Ja totta tosiaan, muistan yhä edelleen sen hetken, kun sain kirjan luettua ja suljin sen ajatellen, että tämä on uusi lempikirjani. Sain oman kappaleeni Viisasten kivestä muistaakseni joululahjaksi. Tuolloin oli myös kaiketi juuri ilmestynyt jo sarjan toinen osa Salaisuuksien kammio. Olin itse siis ensimmäistä kirjaa ensimmäistä kertaa lukiessani juurikin 11-vuotias ja sen vuoksi monesti olen miettinyt, että kirjojen ajatusmaailma tuntui olevan aina juuri eikä melkein sopiva.
Viisasten kiveä tällä kerralla aloittaessani tuntui, että muistin alun tapahtumat vähän turhankin hyvin, mutta eihän siitä toisaalta ole kahtakaan vuotta, kun kirjan viimeksi luin, joten eipä ihmekään. Asia oikeastaan kyllä ärsytti vain siihen asti, kun Harry kumppaneineen pääsi kouluun asti ja sen jälkeen juoni vei taas mennessään. Yllätyn joka kerta siitä, miten nopeasti kirja sitten etenee loppuun asti ja viimeisimpiin osiin verrattuna on ensimmäisessä yllättävän vähän mitään selittelyä tapahtumien kululle. Toisaalta uuteen fantasiamaailmaan sujahtaminen vaatii hieman totuttelua, joten liialliset juonikuviot olisivatkin ehkä olleet tässä osassa turhan uuvuttavia. Lisäksi nyt kun sain juuri luettua sarjan viidennen osan eli yli tuhatsivuisen järkäleen Feeniksin killan, tuntuu siihen nähden toki tämän ensimmäisen osan reilut 300 sivua kieltämättä vähäiseltä määrältä.
Ensimmäinen osa ei ole vielä kovinkaan synkkäsävyinen vaan jotenkin ilahduttava kosketus taikamaailmaan. Harrylle kaikki on vielä uutta, kun hän yksitoista täytettyään saa kirjeen (tai kun hänelle viimein toimitetaan kirje) Tylypahkasta, noitien ja velhojen koulusta. Siihen saakka hän on vain asunut setänsä ja tätinsä, niin aivan tavallisten jästien totta tosiaan, luona portaiden alla olevassa komerossa. Lastensuojelullisesta näkökulmasta tuntuu hullulta, että ketään voidaan pitää jatkuvasti komerossa. Tietysti Harrylle on tapahtunut kaikkea kummaa jo aiemmin; lyhyeksi kynityt hiukset ovat kasvaneet yön aikana takaisin, hän on pompannut yhdellä loikalla koulun katolle ja eläintarhassa boakäärmeen terraarion lasi on hävinnyt.
Lopulta kuitenkin juuri Tylypahkassa alkaa tapahtua kummia. Kolmannen kerroksen käytävä on kiellettyä aluetta kuten myös koulun mailla oleva Kielletty metsä. Professori Kalkaros tuntuu inhoavan Harrya ja kummia tapahtumia alkaa putkahdella: joku on antanut Hagridille lohikäärmeenmunan, peikko pääsee sisälle kouluun ja Harry saa nimettömänä lahjana näkymättömyysviitan. Rowling avaa sarjan esikoisromaanissa pienen portin taikamaailmaansa, joka sisältää paljon hänen omaansa ja paljon toki muualta lainattua - eipä hän tietenkään ole ensimmäinen, joka kätkee tarinaansa lohikäärmeet, velhot tai edes viisasten kiven.
Lukiessani kirjaa rinnastin tällä kerralla Harryn maailman vahvasti nyt ympäröivään maailmaan koronakriiseineen päivineen ja jotenkin ehkä sen takia tai siitä huolimatta tuntui erityisen hyvältä aloittaa tätä romaanisarjaa uudelleen nyt. Romaani (ja toki koko sarja) puhuu paljon pelon kohtaamisesta, omien vahvuuksien löytämisestä ja rohkeudesta - kaikki niitä asioita, joita nyt erityisesti tarvitaan. Nämä koko sarjan teemat tulevat jo ensimmäisessä osassa hyvin esille ja etenkin Dumbledoren viisaus korostaa monissa kohdin sitä, että rohkeus uuden ja uhkaavan edessä palkitaan lopulta.
Helmetin lukuhaasteessa sijoitan Viisasten kiven kohtaan 15. fiktiivinen kertomus, jossa on mukana todellinen henkilö, sillä Rowling on ujuttanut tarinaansa mukaan myös Nicholas Flamelin, joka Wikipedia-artikkelin mukaan on elänyt 1300-1400 -luvun taitteessa Rankassa. Tämän lisäksi romaani sopii haasteessa kohtiin: 4. kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä, 9. kirjassa kohdataan pelkoja, 21. pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta, 33. kirjassa tapahtuu muodonmuutos, 34. kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana, 39. kirjassa lennetään, 44. kirjassa on kirjeenvaihtoa ja 45. esikoiskirja.
J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
Tammi 2000, 335 sivua
suom. Jaana Kapari
Alkuteos: Harry Potter and the Philosopher's Stone. 1997.
Kommentit
Lähetä kommentti