Josie Silver: Ole minun

Josie Silverin romaanin Ole minun luin loppuun jo talvilomallani helmikuussa, mutta koska postaamiset ovat taas jäljessä niin tässä vasta ajatuksiani kirjasta. Ole minun on romanttinen kertomus Lauriesta ja Jackista, jotka rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä eräänä joulukuisena päivänä. Romaani ei tuo paljoakaan lisää omaan lajityyppiinsä, mutta se on kuitenkin miellyttävää luettavaa, kun kaipaa jotain kevyempää.

Romaanin juoni on kuin missä tahansa romanttisessa komediassa: vuoden 2008 joulukuussa Laurie istuu bussissa ja näkee pysäkillä ihanan miehen, josta ei saa silmiään irti. Hän rakastuu päätäpahkaa mieheen. Uudenvuodenlupauksena Laurie päättää löytää pojan bussipysäkiltä. Vuotta myöhemmin Laurien kämppäkaveri ja paras ystävä Sarah esittelee tuon "bussipojan" Laurielle uutena poikaystävänään. Jack ja Laurie ovat kuin eivät tuntisikaan, mutta arvata toki saattaa, etteivät asiat suju ihan niin simppelisti.

Juoni on toki lajityypille sopivasti ennalta-arvattava, mutta sisältää kyllä käänteitä laidasta laitaan ja tunteita myös. Joukkoon mahtuu myös hieman synkempiä sävyjä eikä romaani olekaan lopulta ihan pelkkää höttöä. Välillä minusta kyllä tuntui, että juonenkäänteitä oli vähän liikaakin siihen nähden, että tässä lajissa vähempikin olisi mennyt. Toisaalta luulen, että se johtui ehkä myös siitä, että ajallisesti romaani kertoi todella pitkästä jaksosta, kymmenestä vuodesta alkaen tosiaan vuoden 2008 joulukuusta ja päättyen vuoteen 2017. Koska romaani ei kuitenkaan ole kuin vähän reilut 400 sivua pitkä niin ajallisesti myös harpotaan paljon ja väliin puoli vuotta saattaa mennä yhtä sivua kääntämällä. Välissä olevia ajanjaksoja ei myöskään aina seikkaperäisesti kuvata, mutta silti ajallinen eteneminen vaikuttaa paljon romaanin kerronnassa.

Romaanin kertoja vaihtelee myös Laurien ja myöhemmin Jackin välillä, mikä tuo romaaniin kivaa vaihtelua, mutta tekee siitä myös jonkin verran sekavamman yhdistettynä ajallisiin harppauksiin. Toisaalta Jackin näkökulma tuo romaaniin enemmän romantiikkaa kun pääsemme tutkimaan myös hänen ajatuksiaan. Romaani on kuitenkin mielestäni ennen kaikkea Laurien tarina, vaikka seuraakin molempia päähenkilöitään tiiviisti. Se kertoo Laurien ja Jackin tarinan lisäksi Laurien aikuistumisesta - siitä miten hän matkaa Sarahin kanssa opiskeluajan vuokrakämpästä kaikenmoisten töiden kautta eteenpäin, räpiköi urallaan ja yksityiselämässään läpi parikymppisvuosiensa. Siinä mielessä tämä romaani näin kolmekymppisen näkökulmasta tuntui miellyttävältä luettavalta, olinhan itsekin juuri tuon ikäinen noihin aikoihin ja vaikka en ole ikinä rakastunut kehenkään bussipysäkillä seisovaan, niin siitä huolimatta monet Silverin kuvaamista ihmissuhde- ja urakuvioista tuntuvat samastuttavilta ja hieman nostalgisilta.

Ole minun on kaikkinensa siis sellainen sopiva hyvän mielen luettava, joka ei ehkä tarjoa kovasti lisää omaan lajityyppiinsä, mutta joka ei kuitenkaan ole myöskään heikoimmasta päästä. Luin tätä lomalukemisena ihan mielelläni ja joissakin kohdin se jopa yllätti ihan positiivisella tavalla. Lisäksi se monella osin sattui luettavakseni juuri minulle sopivaan aikaan, vaikka toisaalta tämä sopisi kyllä erityisen hyvin luettavaksi myös joulukuussa joulun alla, onhan romaanin alkukielinen nimi One Day in December.

Helmetin lukuhaasteessa kirja sopii kohtiin: 4. kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä, 37. ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa, 38. kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu, 41. kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan ja 45. esikoiskirja.

Josie Silver: Ole minun
Otava 2018. 429 sivua.
Suomentanut: Satu Leveelahti
Alkuteos: One Day in December. 2017.