Bill McKibben: Radio Free Vermont

Bill McKibbenin Radio Free Vermont on itse asiassa romaani, jota ei ole suomennettu, mutta törmäsin siihen Goodreadsissa, ja se kiinnosti minua, joten lainasin sen yliopiston kirjastosta. Se, ettei romaania ei ole suomennettu, ei itse asiassa ole mikään ihme, sillä Radio Free Vermont käsittelee melko painokkaasti Yhdysvaltain politiikkaa – joka tietenkin aiheena koskettaa lopulta meitä kaikkia tässä globaalissa maailmassa mutta joka ei lopulta ole lähellä suomalaisten arkea.

Romaanin päähenkilö on vanha radiotähti Vern, joka on mennyt maan alle ja aloittanut kapinallisen salaisen radiokanavan nuoren IT-kätyrinsä ja -neron Perryn kanssa. Radiokanavallaan he levittävät sanomaa siitä, että haluaisivat Vermontin osavaltion itsenäistyvän Yhdysvalloista, ja siitähän eivät osavaltion eivätkä koko liittovaltion poliitikot ja viranomaiset pidä. Vern on kuitenkin symppis tyyppi, joka perustelee asiansa hyvin, ja hän saa aatteensa taaksen lopulta myös muita liittolaisia sekä kannattajia. Pääsiassa he levittävät sanomaa radiokanavallaan ja tekevät muutamia väkivallattomia täsmäiskuja suuriin tapahtumiin, joissa he pääasiassa pistävät poliitikot naurunalaisiksi ja osoittavat siten Yhdysvaltain politiikan huvittavassa valossa (jota heidän ei juurikaan tarvitse lavastaa, sillä poliitikot osaavat sählätä ihan itsenäisestikin).

Radio Free Vermont onkin melko hyvä ja nopea katsaus Yhdysvaltain nykypolitiikkaan, ja kyllä siinä tällainen pieni suomalainen lukijakin huolestuu maailman menosta (ei sillä, etten olisi ollut huolestunut jo ennen McKibbenin kirjaa). Pääasiallisesti itsenäisyys ja poliittinen agenda asetetaan pieni vs. suuri -asetelmaan. Yhdysvaltojen politiikka esitetään isona koneistona (mitä se onkin), joka pyörii vain luodakseen rahaa niiden pussiin, joilla sitä on jo omasta takaa. Poliitikot väittävät ajavansa pienen ihmisen asiaa, mutta todellisuudessa tuet valuvat suurille megakorporaatioille ja valtaville meijereille, jotka saastuttavat ympäristöä ja vievät leivän pienyrittäjien suusta.

Vern sen sijaan ajaa pienen Vermontin asiaa: hän muistelee aikaa, jolloin pienikin yrittäjä on voinut pärjätä. Näistä sekä ympäristösyistä Vern kannustaa kuuntelijoita suosimaan päätöksissään paikallisia tuotteita ja pitämään sikäli Vermontin taloutta pinnalla. Tämä on hyvä ajatus ja hyvä lähtökohta itsenäistymiselle, mutta valitettavasti globaalissa maailmassa on pienen valtion vaikea pärjätä enää omillaan, kun suomalaisetkin tilaavat tuotteensa mieluummin Kiinasta kuin maksavat laadukkaasta paikallisesta tuotteesta. McKibben asettaa näytille sen järjettömyyden, että tuotteet rahdataan kaukomailta, kun omastakin takaa löytyy – hyviä oluita esimerkiksi.

Oluet ja urheilu saavatkin romaanissa myös omansa osansa. Kaiken kaikkiaan – vakavasta aiheestaan huolimatta – Radio Free Vermont on varsin humoristinen teos ja siitä tulee suorastaan hyvä mieli. Se luo uskoa siihen, että ihmiset tekevät asioille jotain ja välittävät. Tarvitaan vain joku, joka osaa pistää ihmisten aatokset sanoiksi ja saada liikettä – kuten vaikkapa Greta Thunberg, joka on saanut nuoret liikkeelle. Kansalaisaktivismi onkin tärkeä osa epäkohtien korjaamista, ja jopa jo Yhdysvaltain viime presidentin vaaleista tuttu ehdokas Bernie Sanders on suositellut McKibbenin kirjaa.

Romaanin päähenkilö Vern on myös hyvin lähestyttävä ja samaistuttava hahmo, jonka kautta politiikka ja poliittisten päätösten merkitykset tuodaan hyvin selkeästi esille. Vern selittää kuuntelijoilleen asioita ja vastaa kysymyksiin, mikä selventää tilannetta ulkomaisellekin lukijalle. Hauskaa onkin, että romaanissa mainitaan myös Suomi. Kun yksi kuuntelija haastaa Vernin ja sanoo, että Yhdysvaltoihin on hyvä kuulua koska muuten Vermont musertuisi pienuuteensa, Vernillä on vastaus: ”Ed, thanks for the call. And it’s the right note to end on. Because I think you’re wrong – I think we’d be more like Finland with fall colors. I think we’ve got plenty of brains and resources to do just fine on our own.” Ja puhe jatkuu vielä tästä, mutta jos unohdetaan Vernin kommentti syysväreistä (joita meillä Suomessakin riittää), voimme olla ylpeitä pienestä maastamme: emme ole täydellisiä, mutta olemme sentään tehneet jotain oikein ainakin tähän saakka.

Ilmastonmuutos luo taustan koko tarinalle. Pohjoisessa sijaitsevassa Vermontissa ei näy tammikuussa lunta sitten lainkaan, mikä huolestuttaa sekä Verniä että monia. Pakko sanoa myös, että kun itse luin tätä romaania tammikuussa, en voinut kun tuijottaa masentuneena ulos omasta ikkunastani, jonka takana olisi pitänyt paukkua pakkanen ja maisemaa kuorruttaa lumikerros – tai edes helsinkiläinen loska. Eipä sillä, että nyt helmikuussa tilanne olisi juurikaan parantunut. Suuryritykset, maitotilat, öljy ja ulkomailta rahdattavat tavarat saavat siten taustakseen tämän ilmastonmuutoksen muuttaman maailman, ja on siten hyvin selvää, mistä ympäristön muutokset ovat saanet alkunsa.

Radio Free Vermont tuo esille, että emme voi sulkeutua oman valtiomme rajojen sisään ja olettaa, että kaikki on hyvin: suuren maailman tekemiset vaikuttavat jokaiseen meistä ja jokaisen meistä on hyvä tehdä osamme. McKibbenin teos on täten hyvin ajatuksia herättävä myös muille kuin yhdysvaltalaisille. Minut se sai ainakin miettimään omaa kuluttamistani ja globaalien suuryritysten tukemista entistä kriittisemmin: haluan tukea pienyrittäjiä (esim. Etsy), kotimaista tuotantoa sekä kivijalkakauppoja aina, kun mahdollista.

Lukuhaasteessa sijoitan Radio Free Vermont kohtaan 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja. Lisäsi se sopisi kohtiin 2. Iloinen kirja (aiheestaan huolimatta); 7. Kirjassa rikotaan lakia; 30. Kirjassa pelastetaan ihminen ja 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla (osittain).

Bill McKibben: Radio Free Vermont. Blue Rider Press 2017. 224 sivua.