John Lanchester: The Wall

John Lanchesterin The Wall on suorastaan pelottavat dystooppinen mutta kuitenkin jossain määrin realistinen kuvaus maailman lähitulevaisuudesta. Romaani sijoittuu Britanniaan, jossa saarivaltion ympärille on rakennettu muuri. Muurin tarkoitus on pitää loitolla kaikki muut (the Others), jotka eivät ole syntyperäisiä brittejä ja jotka yrittävät paeta ulkomaailman karuja oloja turvalliseen ja stabiiliin maahan.

Muuria värvätään vartioimaan paikallisia nuoria sukupuoleen katsomatta: jokaisen nuoren velvollisuus on palvella kaksi vuotta muurilla – vähän kuin Suomessa nuorilla miehillä on asevelvollisuus. Erotuksena tässä on, että nuoret joutuvat koulutusjakson jälkeen puolustamaan maataan oikeilta ”vihollisilta”, jotka yön ja huonon sään varjolla pyrkivät varkain livahtamaan muurin yli – aseistettuina tietenkin. Ainoat, jotka saavat velvollisuudesta armahduksen, ovat ne, jotka kertovat haluavansa lisääntyä: muuri tarvitsee lisää vartijoita, eikä epäreilu yhteiskunta varsinaisesti ole lisännyt halukkuutta siittää tuohon maailmaan lisää jälkeläisiä.

Yksi näistä nuorista on romaanin kertoja on Joseph Kavanagh, joka kuvaa muurilla olemisen epäoikeudenmukaisuutta, tylsyyttä ja kurjuutta. Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina: talvisin on kylmä, kesäisin siedettävää ja joskus jopa kuuma. Vartijatovereihin ehtii kuitenkin tutustua lomilla, ja yhteisöllisyys on kokemuksen harvoja hyviä puolia.

Kunnes asiat menevät sekaisin. Ulkomaailmasta sisään pyrkivät ”toiset” käyvät yhä uhkarohkeammiksi. Polttavan kuumat olot ja karu äärisää tekevät tilanteesta ulkomaailmassa niin mahdottoman, ettei kellään ole mitään hävittävää. Jos yksikin ”toisista” kuitenkaan pääsee livahtamaan sisään, kostautuu se vartijoille karulla ”silmä silmästä” -mentaliteetilla: he nimittäin joutuvat itse merelle etsimään paikkaansa ulkomaailmasta, jossa vain kovimmat pärjäävät. Sen enempää paljastamatta voin sanoa, ettei tämäkään maailma jää Josephilta kokematta.

Miten tilanteeseen on sitten päädytty ja mistä voimme päätellä, että kyseessä on lähitulevaisuus? Lukijalle on itsestään selvää, että romaanissa mainittu ”Muutos” (joka on pistänyt meidän tuntemamme maailman mullin mallin) on ilmastonmuutos. Nuoret tuntevat antipatiaa vanhempiaan ja isovanhempiaan kohtaan, sillä nämä ovat niitä ihmisiä, jotka olisivat aikanaan voineet halutessaan tehdä asialle jotain mutta katsoivat omaa etuaan, minkä seurauksena nykynuoret joutuvat vartioimaan muuria ja elämään epäreilussa ja -tasa-arvoisessa maailmassa. Vanhemmat ja isovanhemmat eivät puolestaan ymmärrä lastensa ongelmia, sillä he itse ovat eläneet aivan toisenlaisen nuoruuden.

On selvää, että nykyiset aikuiset ja nuoret aikuiset ovat näitä isovanhempia elleivät jopa vanhempia. Täten romaani korostaa rivien välistä sitä, että meidän ikäpolvemme on se, jonka tulisi todella panostaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, jotta välttäisimme romaanin kaltaisen maailman. The Wall on toki dystopia ja vie joitain seikkoja kenties pidemmälle ”pelottelun” vuoksi, mutta itse asiassa romaani ei ole niin välttämättä niin kaukana totuudesta kuin mitä haluaisimme ajatella.

Kun merenpinta nousee, osa maista hukkuu veden alle, ja erilaisia keinoja tarvitaan, jotta se aiheuttaisi mahdollisimman vähän tuhoa. Lanchesterin romaanissa muuri on tosin rakennettu pitämään pakolaiset (”toiset”) loitolla. Länsimaat ovat itse mukana vaikuttamassa suuresti ilmastonmuutokseen, joka iskee pahimmin kuitenkin muualle: Lähi-itään ja Afrikkaan. Jos asialle ei kuitenkaan osata tehdä mitään ajoissa, ei ole kovinkaan vaikea uskoa, että sitten kun nämä suurimmat kärsijät yrittävät etsiä turvaa, pidetään heidät poissa, jotta me voimme nauttia yhä edes niistä ylellisyyden rippeistä, joita meillä on. (Sanomattakin on selvää, että romaanissa esimerkiksi lentokoneella matkustaminen ei ole kuin kaikkein rikkaimpien ja vaikutusvaltaisimpien hupia.)

Tätä epätasa-arvoa korostetaan romaanissa viittaamalla pakolaisiin nimellä ”toiset”, millä tavoin heidät epäinhimillistetään. Tällainen tyyli on tietenkin ollut tyypillinen tapa pitää vihollinen henkisesti ja psykologisesti loitolla kautta aikojen sodankäynnissä: vihollinen ei ole ihminen. Lisäksi on helppo päätellä, että rakennettu muuri (ja siis myös romaanin nimi) on viittaus myös Trumpin yrityksiin rakennuttaa muuri Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle, mikä on sekin tapa sulkeutua omaan ”erityisyyteensä” ja onneensa sekä unohtaa muu maailma tarpeineen.

Tapa, jolla nuoret romaanissa syyllistävät aikuisia, muistuttaa omalta osaltaan jo nykyaikaa. Mielestäni on aavistuksen liioiteltua syyttää omia vanhempiaan siitä, mihin maailma on mennyt. Itse voi elää mahdollisimman ympäristöystävällisesti, mutta erityisesti päättäjiltä vaaditaan ratkaisuja tai kannustimia tehdä ilmastoystävällisiä valintoja. Niin kauan kuin maailman suurimpien maiden päättäjät kieltävät ilmastonmuutoksen, kuluttajat kaipaavat jatkuvasti uusia tuotteita, talouden asiantuntijat peräänkuuluttavat jatkuvaa taloudellisesta kasvua ja ihmiset keskittyvät taistelemaan keskenään, on liioiteltua syyttää yksittäistä kansalaista ilmastonmuutoksesta. Mutta jos riittävän moni tekee ekologisia kulutuspäätöksiä, on sillä vaikutusta myös yritysten toimintaan.

Tästä kaikesta voi siis päätellä, että The Wall todellakin herättää ajatuksia. Se kuvaa ilmastonmuutoksen monia todennäköisiä seurauksia riittävän dystooppisesti mutta kuitenkin realistisesti, jotta tarina herättää lukijassa kauhukuvia. Itse en esimerkiksi voinut lukea kirjaa iltaisin, jotta en menettäisi yöuniani.

Kerronta on myös yksinkertaisuudessaan taidokasta: se esittää ilmastonmuutoksen riittävän mustavalkoisesti nuoren silmin mutta kuitenkin rivien välistä ilmiön monimutkaisuus käy myös ilmi. Lisäksi Josephin tylsyys muurilla onnistutaan kuvaamaan hienosti – kuin juoksuhaudasta. Lopulta kerronta kulkee tasapainoisen ympyrän.

Hahmonkehitys on kuitenkin valitettavasti nuorten kirjallisuuden tasolla, vaikka The Wall ei tähän genreen suoraan lukeudukaan. Toisaalta tähän runsaaseen 200 sivuun on saatu mahtumaan uskottava ja harmoninen mysteerin, jännärin, rakkaustarinan ja sotakertomuksen kombo aikamme polttavimmasta aiheesta, joten annettakoon anteeksi, että hahmojen psykologia ei ole ollut kirjailijan ykkösprioriteetti Siitä huolimatta mukaan tuodaan petoksia ja niiden vaikutus oman ymmärryksen kehittymiseen. Joseph oppii kantapään kautta, kuinka hänet on opetettu tai aivopesty ajattelemaan maailmasta yhtä, mutta todellisuus muurin ulkopuolella on toinen.

Lukuhaasteessa sijoitan The Wallin kohtaan 28. Tulevaisuudesta kertova kirja. Lisäksi se sopisi kohtiin 13. Kirjassa eksytään, 25. Kirjassa ollaan saarella ja 30. Kirjassa pelastetaan ihminen.

John Lanchester: The Wall. Faber & Faber 2019. 276 sivua.