Paljon melua kirjoista kuusivuotias! - Miksi aloitimme bloggaamisen?

Tänään 10.2.2020 blogimme täyttää jo kuusi vuotta eli blogimme on nyt eskari-ikäinen. Kuten jo ensimmäisessä blogitekstissämme tulemme maininneeksi, löysimme yhteisen sävelen yleisen kirjallisuustieteen opinnoissa Helsingin yliopistossa, ja siksipä yhteinen blogi tuntui hyvältä ajatukselta opintojen jälkeen. Hauska sattuma myös, että heti ensimmäisessä tekstissämme mainitaan yhteisenä suosikkikirjanamme Humiseva harju, jonka näytelmäversiosta bloggasimme juuri viime perjantaina.

Kuusivuotissynttäreiden kunniaksi haluamme palata näihin kuuden vuoden takaisiin aatoksiin ja vähän kertoa siitä, miksi alun perin aloitimmekaan kirjabloggaamisen. Blogi-idea syttyi itse asiassa joulukuisena iltana vuonna 2013, kun istuimme Bakersissa pohtimassa valmistumisen jälkeistä elämäämme. Kumpikaan meistä ei ollut kirja-alalla töissä, mutta vakaa usko alan tulevaisuuteen kyti meissä sisällä ja halusimme blogimme kautta osaltamme pitää alaa elävänä.

Halusimme myös pitää yllä kirjallisuusosaamistamme opintojen jälkeen, ja tässäkin koemme onnistuneemme. Bloggaamisessa on mahtavaa se, että luettu kirja ei vain lennä luettujen pinoon saman tien, vaan lukukokemuksen aikana esiin nousseita ajatuksia tulee pureskeltua perusteellisemmin ja lukukokemuksista kirjoitettua sekä keskusteltua niin toistemme kuin blogimme lukijoiden kanssa.

Viime vuoden aikana olemme elävöittäneet blogiamme uudistamalla esimerkiksi ilmeemme sekä panostamalla valokuviin ja Instagramiin, jossa on oma kirjabloggariyhteisönsä (#kirjagram / #bookstagram). Se tuo oman lisänsä kirjakokemuksien jakamiseen, ja panostamme tähän tulevaisuudessa yhä enemmän. Nämä muutokset niin blogin ulkoasussa kuin bloggaamisessa yleensä ovat myös motivoineet taas kirjoittamaan erilaisia tekstejä ja innostumaan blogista enemmän.

Lähtökohtana blogille oli kuitenkin jo kuusi vuotta sitten, että pidämme sitä yllä rennosti emmekä ota siitä paineita. Tästä olemme onnistuneet pitämään kiinni, ja tehtävänjako on onnistunut välillämme mainiosti. Pakko sanoa, että ei olisi voinut paremmin toimia, ja blogikärpäsen puraisu on pitänyt pintansa ja vain levinnyt yhä laajemmalle. Emme ole hetkeen lopettamassa.

HANNA

Bloggaamisessa on todella ihanaa se, että tulee luettua laajalti ja bloggaaminen myös innostaa lukemaan enemmän kuin ehkä muuten lukisi. Kirjoittamalla luetusta kirjoja saa myös käsiteltyä mielessäänkin paremmin, kun lukemaansa ei heti unohda. Usein vasta kirjoittaessa saa hahmon omille ajatuksilleen ja keksii uusia kulmia siihen, mistä piti ja mistä ei, sekä löytää kirjasta uusia tasoja. Siksi bloggaaminen on aivan mahtava tapa lukea kirjoja. Blogatessa innostus suorastaan vain kasvaa ja keksii niin paljon ideoita, ettei niitä työarjen keskellä ehdi kaikkia edes toteuttaa. Lisäksi on suorastaan korvaamatonta, että on hyvä ystävä, jonka kanssa voi jakaa tämän. <3

ELINA

Kirjablogin perustaminen opiskeluvuosien jälkeen tuntui hyvältä ajatukselta ylläpitää omaa osaamistaan, kun työelämässä ei koko ajan pääse työskentelemään kirjallisuuden parissa. Ennen kaikkea bloggaaminen on kuitenkin ollut harrastus ja tapa käsitellä lukemaansa. On myös hienoa, että luetut kirjat ja niistä välittyneet omat tunnelmat ovat blogissa tallessa. Olen monta kertaa palannut vuosien varrella lukemiini kirjoihin blogitekstien avulla (Hanna on samaa mieltä!). Kirjoittaminen on aina ollut itselleni tärkeä tapa käsitellä asioita elämässä yleensäkin ja etenkin viime vuosina olen entistä enemmän kiinnostunut myös valokuvaamisesta. Blogissa yhdistyvätkin nuo harrastukset mainiolla tavalla. Kuten Hanna mainitsi, ystävän kanssa bloggaaminen on vielä antoisampaa, ja yksinäni olisin tuskin saanut pidettyä blogia kuutta vuotta.