Ennen kuin päästään suuntaamaan katseet vuoden 2021 lukemisiin, niin muutama viime vuoden kirjoista odottaa vielä blogivuoroaan. Ensimmäisenä Toffee, joka makoisasta nimestään huolimatta on pikemminkin koskettava ja vaikuttava kertomus rankkoine aiheineen käärittynä herkkään runomuotoon.
Luin reilu vuosi sitten Crossanin ensimmäisen suomennetun säeromaanin Yksi, joka kertoo siamilaisista kaksosista Gracesta ja Tippistä. Pidin tuosta romaanista paljon ja vuoden 2020 lukuhaasteen kohtaan 27. runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani halusin ehdottomasti lukea jotain lisää Crossanilta. Häneltä on suomennettu myös teos Kuunnousu, mutta se ei aihepiiriltään ollut niin kiinnostava kuin tämä Toffee, jonka päädyin siis tilaamaan itselleni ja lukemaan englanniksi, koska sitä ei ole (vielä) suomennettu. Toivon kovasti, että Crossanilta suomennetaan lisää tuotantoa.
Toffee kertoo tytöstä nimeltään Allison, joka karkaa kotoa rankkaa perhe-elämää. Hän lähtee isänsä tyttöystävän perässä kaupunkiin lähelle merta, mutta ei löydäkään Kelly-Annia mistään. Hän päätyy erään hylätyn oloisen talon takapihalle majailemaan, mutta selviää ettei talo olekaan tyhjä. Talossa asuu Marla, joka on dementoitunut vanha rouva eikä muista juuri mistään mitään. Hän luulee Allisonia lapsuutensa ystäväksi Toffeeksi ja ottaa tämän asumaan luokseen. Tästä kummallisesta asetelmasta romaani lähtee eteenpäin.
Säeromaani on aivan ihana muoto lukea romaania, koska se on kuin runoutta ja hyödyntää runon tehokeinoja, mutta on kuitenkin romaani ja eheä kokonainen kertomus. Toffee koostuu niin ikään säkeistä ja runojen tai lukujen nimet vaihtuvat muutaman sivun välein. Aiheita ja sisältöjä toistetaan, myös sanojen toistoa käytetään runsaasti tehokeinona. Sanavalinnat Crossanilla ovat voimakkaita ja välillä niitä olikin ehkä hankalaa ymmärtää englanniksi, vaikka noin yleensä tämäntyylistä säeromaania on hyvin helppoa lukea ja seurata. Yksittäisten sanojen ymmärtämättömyys ei onneksi haitannut kokonaisuudessa teoksen lukemista tai ymmärtämistä.
Crossan käyttää myös kuvarunojen tehokeinoa pariin otteeseen – esimerkiksi jouluinen runo on puettu hauskasti joulukuusen muotoon. Kieli on tässä romaanissa hurjan kaunista. Osa runoista on aivan mielettömän ihania itsessään ja sellaisenaan, ilman ympäröivää kontekstiakin. Esimerkiksi runo (tai luku) "The Sea" puhuu meren vallasta ja voimasta ja toimisi hyvin yksinäänkin tai osana jotain toista kokoelmaa.
Toffeessa on vain vähän sanoja, mutta niillä vähillä sanoilla punotaan aivan valtavan suuri ja koskettava kertomus täynnä vahvoja ja painavia teemoja. Marlalla on dementia, hän haluaisi muistaa, muttei kykene siihen. Allison taas haluaisi unohtaa. Hän on karannut uhkailevaa isää, joka on käynyt häneen käsiksi. Allisonin on vaikeaa luottaa kehenkään, mutta hänen on helppoa tekeytyä olevansa Toffee, koska Toffee on joku muu kuin hän. Allison tapaa kaupungissa myös ikäisensä tytön Lucyn. Lucylla on kaikkea: hän asuu hienossa talossa ja hänellä on suuri huone, rahaa ja hän saa vanhemmiltaan kaiken mitä pyytää. Kuitenkaan Lucy ei ole lainkaan itsevarma, häneltä lopulta puuttuu monta tärkeämpää asiaa kuin raha.
Romaani puhuu yksinäisyydestä ja selviytymisestä. Sekä Marla että Allison joutuvat yksinäisyyden kierteeseen ja molemmat ovat myös selviytyjiä – kumpikin omalla tavallaan. Romaani puhuu kuitenkin myös ystävyydestä ja siitä, miten se voi löytyä hyvin yllättävästä paikasta, kunhan vain pitää silmänsä ja mielensä avoimina. Allison joutuu pohtimaan myös sitä, mikä on perhe, tarvitseeko hän perhettä ja kuka hän oikeastaan itse on. Helposti luettavaan, kauniiseen runomuotoon on jälleen kätketty kokonainen maailma rankkoja aiheita ja valtavia teemoja. Taattua Crossanin laatua siis. Lämmin suositus Toffeelle! (PS. olen myös toffee-karkkien ystävä, kuvassa ihanalta työkaverilta joululahjaksi saamiani kermatoffeita, nam! <3)
Sarah Crossan: Toffee. Bloomsbury 2019. 399 sivua.
Kommentit
Lähetä kommentti