New Yorkissa asuva Rachel on lähdössä poikaystävänsä Nicholasin kanssa viettämään kesää tämän perheen luokse Singaporeen. Rachel on innoissaan päästessään Nickin mukana tämän parhaan ystävän häihin sekä tapaamaan ensimmäistä kertaa Nickin perhettä ja sukulaisia. Rachelille tulee kuitenkin täytenä yllätyksenä, että Nickin perhe ei ole ainoastaan rikas – vaan ökyrikas. Nickin isoäiti asuu vartijoiden keskellä valtavassa palatsissa, ja perhe huolestuu toden teolla kun Nick tuo kotiin tytön, joka ei ole varakkaasta eikä edes tunnetusta perheestä – kuka hän oikein on? Alkaa varsinainen juonittelujen sarja, jossa on mukana tietenkin kaikki se yltäkylläisyys ja rahan tuhlaus mihin vain ökyrikkaat pystyvät.
Harvemmin näen ensin elokuvan ja luen sitten kirjan, mutta Ökyrikkaiden aasialaisten osalta asia oli juuri näin. Katsoin Netflixistä ensin elokuvan ja päätin sen jälkeen, että kirjakin pitää lukea. Vaikka yleensä elokuva määrittää lukemista, niin tämän kirjan kohdalla se ei mielestäni ollut liian suuri rasite – pystyin nauttimaan romaanista, vaikka tiesinkin juonenkäänteet jo ennalta. Elokuvan näyttelijät tekivät mielestäni hyvää työtä, mutta heistä kukaan ei ollut niin karismaattinen, että olisi jäänyt erityisen vahvasti mieleen eikä siten haitannut romaania lukiessa hahmojen muodostumista. Kwanin teksti on viihdyttävää ja helppolukuista ja tarpeeksi kevyttä lomalukemista.
Ökyrikkaat aasialaiset on ennen kaikkea hauska romaani, joka nappaa mukaansa heti ensimmäiseltä sivultaan. Sen hahmot ovat mahtavia, osin hurjan karikatyyrisiä, mutta silti jotenkin vielä uskottavan rajoissa olevia. Rachel tuntuu välillä olevan ainoa täyspäinen henkilö koko henkilögalleriassa, kun Nickin rikkaat sukulaiset hölmöilevät minkä ehtivät. Rahalla mässäilläänkin vähän, mutta ei niin paljon, että se ärsyttäisi. Väliin kyllä luetellaan paljonkin merkkituotteita, asuntoja tai muita mitä on osteltu, mutta pääpiirteissään homma pysyy humoristisen puolella.
Raha ja valta tulevat romaanissa esille niin hyvässä kuin pahassakin. Nick esitetään hahmona, jota raha ei yhtään liikuta, vaikka hän tietenkin on tottunut siihen, että rahaa on. Helppoahan se on sanoa, jos ei ole kokenut millaista on ilman rahaa. Toisekseen ovat ne Nickin sukulaiset tai tuttavat, jotka odottavat perintöä tai yrittävät saalistaa vielä varakkaampaa puolisoa itselleen. Raha repii myös puolisoita erilleen – kuten Nickin serkkua Astridia tämän miehestä Michaelista. Ökyrikkaat voivatkin ostaa rahalla kaikkea mitä haluavat – paitsi ehkä rakkautta.
Nickin serkku Astrid on Rachelin ja Nickin lisäksi yksi keskeisiä henkilöhahmoja romaanissa. Kirjan ensimmäisellä aukeamalla on iso sukupuu Nickin sukulaisista ja sen nähdessään tulee romaanin alussa pieni uuvahdus, että kuinkahan paljon näitä henkilöhahmoja tässä olikaan (vaikkei elokuvan osalta ainakaan tätä ongelmaa ollut). Lukiessa henkilöhahmojen kaarti ei kuitenkaan tunnu mitenkään liian isolta tai mahdottomalta. Toki välillä putosi ehkä kärryiltä, miten kukakin on Nickille sukua, mutta muutoin henkilöitä on romaanissa ihan hallittava määrä.
Vaikka pääosin romaani on kepeä ja hauska, löytyy siitä kuitenkin joitain syvempiäkin tasoja. Aasialaisen kulttuurin sekä rikkaiden luksuselämän kuvaus on mielenkiintoista. Lisäksi löytyy vastakkainasettelua singaporelaisten ja kiinalaisten välillä sekä (jopa hieman järjetöntä) länsimaalaisuuden ja amerikkalaisuuden ihannointia. En ollut jotenkin aiemmin ajatellut, miten paljon aasialaiset ihailevat länsimaalaisia. Vaikka Kwan asuu nykyään Yhdysvalloissa, on hän syntynyt Singaporessa ja osaa kuvata siksi sen kulttuuria mielestäni varsin hyvin, ilman että romaani tuntuisi liian amerikkalaiselta.
Singaporessa Nickin sukulaiset väheksyvät Rachelia, koska tämä on amerikkalainen. Toisaalta he väheksyisivät häntä todennäköisesti, vaikka hän olisi kiinalainenkin. Syvälle tähän on juurtunut myös käsitys rahasta, rikkaudesta ja kuluttamisesta, mikä tulee esille esimerkiksi siinä, että Nickin sukulaiset voivat ostaa useita asuntoja ja mitä vain designer-tuotteita, mutta eivät ikimaailmassa ostaisi LV:n laukkua, koska se olisi heidän mielestään jotain, mitä vain kiinalaiset tekisivät. Romaanin luettuani Hesarissa olikin vuoden alussa osuva artikkeli siitä, kuinka kiinalaiset ostavat jo kolmanneksen kaikista maailman luksustavaroista, ja jutussa esitellään esimerkiksi pekingiläinen rouva, jolla on 150 merkkilaukkua (Mari Manninen 3.1.2021: Ihan luksusta. Helsingin Sanomat). Kiinalaisten suhde länsimaalaisiin luksusbrändeihin tuntuukin olevan hyvin ihannoiva.
Kaikkiaan romaani oli siis oikein viihdyttävää luettavaa ja tilasinkin jo itselleni romaanin jatko-osan Ökyrikas tyttöystävä. Viime vuoden lukuhaasteessa Ökyrikkaat aasialaiset sujahtaa kohtaan 8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi.
Kevin Kwan: Ökyrikkaat aasialaiset. Otava 2019. 521 sivua. Suomentanut: Jaana Iso-Markku. Alkuteos: Crazy Rich Asians. 2013.
Kommentit
Lähetä kommentti