Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt on niin täynnä asiaa, etten edes tiedä, mistä aloittaisin. Teos antoi minulle todella paljon ja toi näkyväksi monia niistä asioista, joita olen itsekin haudutellut jo jokusen vuoden. Oli kuin Kolu olisi katsonut syvälle mieleni sopukoihin ja vetänyt ajatukseni sieltä paperille.
35-vuotias Kolu on kokenut elämänsä aikana peräti kolme burnoutia: suositun blogin pitäminen ja odotusten suorittaminen ovat vieneet veronsa. Seurauksena Kolu on kuitenkin saanut mahdollisuuden todella luodata uupumukseen johtaneita syitä sekä ammatillisesti että vapaa-ajalla. Näitä ajatuksiaan hän jakaa lukijoiden kanssa kertoen oman tarinansa sekä vinkkejä, miten on oppinut pärjäämään tässä hullussa maailmassa.
Seurauksena Korkeintaan vähän väsynyt käsittelee tuhottoman kasan aiheita, koska uupumukseen johtavia asioitahan nykymaailmassa riittää. Koin parhaaksi yksinkertaisesti listata osan niistä asioista, joita kirja nostaa esiin.
- ajan kiireinen eetos
- elämän – ei vain uran vaan nimenomaan koko elämän – suorittaminen
- sosiaalinen media
- informaatioähky
- naisten uupumus ja odotukset
- toksinen positiivisuus
- onnellisuuden liiallinen tavoittelu
- itsensä ja elämän hyväksyntä, armollisuus
- pienistä asioista iloitseminen
- omannäköisen elämän eläminen – piittaamatta siitä, mitä muut ajattelevat
- tunteiden tukahduttaminen vs. niiden läpikäyminen, jolloin niistä päästää todella irti
- kehollisuus ja rentoutuminen, itsensä kuunteleminen
- elämän koko kirjo
Kuten näkyy, asiaa on paljon, ja olen listaltakin varmasti unohtanut tärkeitä havaintoja. Monet ilmiöistä limittyvät toisiinsa ja ruokkivat toinen toistaan ajaen ihmisiä kohti uupumusta, ja osa puolestaan on keinoja näiden haasteiden selättämiseen. Aiheita on paljon, koska se todella on ajan eetos: informaatiota, odotuksia ja tavoitteita tykitetään sellaisella tahdilla, että sen alle hukkuu ja tukahtuu, vaikka loppupeleissä aika harva siitä informaatiosta on olennaista.
Aiheiden paljous on myös Kolun sudenkuoppa, sillä sen seurauksena teoksesta tulee hajanainen. Yhdestä aiheesta puhutaan yhdessä kohtaa, sitten siirrytään toiseen, ja joskus myöhemmin palataan taas ensimmäiseen asiaan. Aiheiden paljouden vuoksi koen itse, että teos olisi hyötynyt suuresti siitä, että se olisi jaoteltu selkeisiin osioihin, joissa puhuttaisiin tietystä teemasta sen sijaan, että samaa asiaa hoetaan eri kohdissa. Tämän vuoksi kirja toistaa itseään loppua kohden, eli tiivistämisen varaa olisi hieman ollut.
Kolun kirjoitustyyli on omintakeinen, puhetyylinen ja tajunnanvirtamainen, minkä seurauksena aiheiden poukkoilevuus ei haittaa aivan niin paljon. Kolu puhuu selkeän omaelämäkerrallisesti, mikä erottaa Korkeintaan vähän väsyneen muista self help -kirjoista, joita olen lukenut. Siinä mielessä kirjasta tulee mieleen kuin keskustelu kaverin kanssa, ja Kolu onnistuu tavoittamaan lohdullisen äänen. Huumoriakin on ripoteltu mukaan – välillä se ärsyttää, välillä se osuu maaliin. Monta kertaa huomasin hihitteleväni menemään itsekseni luurit päässä (kuuntelin tämän nimittäin äänikirjana) ymmärtävää naurua, sillä tiesin niin hyvin, mistä Kolu puhui.
Kolun rönsyilevästä ja runollisestakin kirjoitustyylistä voi olla montaa mieltä: kaikille se ei varmastikaan toimi, ja olisin itsekin ajoittain kaivannut enemmän asiapitoisuutta. Lisäksi Kolu kuvaa vain tietyn ihmisryhmän kokemusta: pääkaupunkiseudulla asuva nuorehko kaupunkilaisnainen, joka työskentelee media-alalla ja elää trendikästä elämää. Sanomattakin on siis selvää, että Kolun elämäntyyli voi olla kaukana joidenkin lukijoiden elämästä. Itsekään en elä aivan yhtä ”trendikästä” elämää enkä siksi samaistunut aivan kaikkeen.
Välillä Kolun vauhtikin tuntuu myös olleen niin kova, etten ihmettele, että hän on uupunut niin monta kertaa. Siinä tuli itse ihan miettineeksi, voinko todella väittää itse kärsiväni maailman nykymenosta, kun vauhtinikaan ei ole noin kova – voinko todella sanoa olevani väsynyt. Tässä kohdin pitääkin muistuttaa itselleen, mitä Kolu sanoisi: uupumus ei ole kilpailu eikä suoritus vaan tärkeintä on kuunnella tarpeitaan.
Pääasiassa Kolu onnistuu iskemään jonnekin sisimpääni, ja uskon, etten todellakaan ole ainoa. Maailman meno ja erityisesti sosiaalisen median merkitys, tykkäysten kyttääminen ja älypuhelimen jatkuva räplääminen ovat jo pitkään herättäneet mielessäni kriittisiä ääniä ja ahdistusta. Toisaalta en voisi ilman sitä pitää kirjablogia ja jakaa kirjoituksia muiden kanssa, joten kaikella on puolensa. Kirja sai minut kuitenkin lopulta todella toteamaan sen, ettei minun ole pakko meuhkata somessa tai tehdä itsestäni brändiä, jos en sitä halua.
Kaiken kaikkiaan Korkeintaan vähän väsynyt on lohduttava kirja lukea ja sopisi luettavaksi aivan kaikille tänä päivänä – sukupuoleen, ikään tai muihin ominaisuuksiin katsomatta. Se toi tunteen siitä, etten olekaan aivan yksin tunteideni ja ajatusteni kanssa. Ei olekaan pakko vain alistua maailman nykymenoon, kaiken digitalisoitumiseen, itsensä menettämiseen arjen pyörityksessä, megakorporaatioiden nousuun eikä kasvaviin suorituspaineisiin niin töissä kuin vapaa-ajalla vaan niistä voi sanoutua irti. Tai vähintään ottaa rennommin.
Kolun kirja avasi silmäni monelle asialle, joita olen jo haudutellut, ja jätti jälkensä. Sillä on puutteensa, mutta se oli oikea kirja minulle juuri oikealla hetkellä. Sen hyvä puoli on myös se, että se ei vaadi minulta mitään – ei kymmentä askelta kohtia onnea, ei viittä vinkkiä parempaan elämään. Korkeintaan vähän väsynyt ei odota muuta kuin sen, että sen viestin sisäistää ja ottaa omakseen.
Lukuhaasteessa sijoitan Korkeintaan vähän väsyneen kohtaan 47. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta (sen parina on Saku Tuomisen Kaikki on ihan hyvin riippumatta siitä miten kaikki on). Lisäksi se sopisi kohtiin 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan; 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa; 15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi; 28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä ja 9. Kirjan henkilön elämä muuttuu.
Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt. Gummerus 2020. 254 sivua / 10h 42 min (äänikirja). Lukija: Karoliina Niskanen.
Kommentit
Lähetä kommentti