Maja Lunde: Mehiläisten historia

Maja Lunden mainetta niittänyt Mehiläisten historia on vuosisatoja halkova romaani ihmisten ja mehiläisten suhteesta ja siitä, millaisia seurauksia mehiläiskadolta voi ihmiskunnalle olla. Pidin romaanista paljon sen haikeudesta huolimatta, mutta olisin silti halunnut pitää siitä vieläkin enemmän.

1800-luvulla englantilainen mehiläisten tutkija William toipuu oletettavasti masennuksesta ja saa intonsa tutkia näitä vielä suhteellisen tuntemattomia pörriäisiä uudelleen. Hän alkaa suunnitella mehiläisille kotia/pesää, jotta hunajan tuotanto saataisiin tehokkaaksi ja toimivaksi mutta olosuhteet mehiläisille myös mukaviksi. Hän yrittää houkutella poikaansakin innostumaan opinnoista ja haluaa todistaa tälle oman osaamisensa.

Nykyaikana George pitää mehiläistilaa Yhdysvalloissa. Tahra on suvun perintö, ja hän haluaa poikansa jatkavan tointa. Poika ei kuitenkaan ole kovin kiinnostunut mehiläisistä vaan nauttii enemmänkin yliopisto-opinnoistaan ja kirjoittamisesta. Georgella on tukalat paikat, kun mehiläiskato hävittää tarhaajien yhdyskuntia salaperäisesti eikä kukaan tiedä, miksi. George itse haluaa rakentaa mehiläispesät itse ja muutenkin pitää hyvää huolta mehiläisten hyvinvoinnista, mutta hän on hyvissään aikeissaan harvinaisuus, sillä monet tarhaajat korostavat tehokkuutta ja käyttävät teollisia pesiä. Tarhamehiläisiä kuljetetaan hedelmätarhoille ympärimaailmaa, ja hedelmätarhaajat käyttävät puolestaan torjunta-aineita, jotka saattavat olla mehiläisille haitallisia. Luonnonmukaisuus on kadonnut pölytyksestä kokonaan.

Tao työskentelee kaukaisessa tulevaisuudessa Kiinassa pölyttäjänä. Mehiläiset ovat kauan sitten kadonneet ja ihmiskunnat ruuantuotanto on romahtanut. Yhdysvallat on luhistunut, ja Kiina elää ihmispölyttäjillä. Kaupungit ovat romahtaneet taloudellisen ahdingon alla. Taolla ja hänen miehellään on nuori poika, jolle Tao haluaisi hyvän tulevaisuuden ja koulutuspaikan, mutta koulutus ei ole enää kannatettavaa: sitä ei tarvita maassa, jossa kaivataan yhä enemmän pölyttäjiä. Taon elämä kuitenkin mullistuu, kun hänen lapsensa saa sairaskohtauksen eksyttyään läheiseen metsään, ja poika kiikutetaan Taon luota pois ja metsä aidataan. Tao lähtee selvittämään, mitä hänen lapselleen on tapahtunut.

Kuten jo mainitsinkin, pidin Mehiläisten historiasta paljon mutta olisin halunnut pitää siitä vielä enemmänkin. Sen tematiikka kiehtoo minua erityisesti. Mehiläiset ovat kiinnostavia otuksia, eikä Lunden kuvamaa mehiläiskato ole mitään fiktiota vaan totista totta. Kukaan ei tiedä kunnolla, miksi pörriäiset ovat katoamassa, mutta Lunde rakentaa romaaninsa eräiden teorioiden päälle: kun mehiläistarhauksesta on kadonnut luonnonmukaisuus ja puutarhoissa käytetään torjunta-aineita, leviää mehiläisten keskuudessa sairauksia. Hakkuut ja tarhaus myös tekevät luonnosta yhdenmukaisempaa, mutta mehiläiset ja luonto kaikkineen kukoistaisivat moninaisuudesta. On syynsä sille, miksi meillä on niin paljon erilaisia kasveja ja eliöitä: jokaisella niistä on paikkansa, ja yhden muuttaminen vaikuttaa ketjureaktiolla kaikkiin muihinkin – myös ihmisiin.

Näin käy Mehiläisten historiassa, kun mehiläiskato vaikuttaa lopulta ihmiskunnan talouteen, työllisyyteen, koulutusmahdollisuuksiin ja ruokavaroihin. On sikäli mielenkiinoista, että romaanissa juuri korkeakoulutus ja mehiläisten akateeminen tutkimus johtavat tehotuotantoon, joka lopulta johtaa ympäristökatastrofiin ja sitä kautta koulutuksen puutteeseen. Ruokatuotannon varmistamiseksi ihmisten on hoidettava pölyttäjien työt. Vain maataloudella ja ruuantuotannolla on merkitystä: hienot teoriat ja koulutus ovat yksi hailee rappeutuvassa yhteiskunnassa.

Ei ole sattumaa, että pölytystyö tapahtuu romaanissa Kiinassa. Tao itse toteaa, että on osuvaa, että Kiina suurimpana saastuttajana joutuu lopulta hoitamaan myös ilmaston- ja ympäristönmuutoksen seuraukset. Toisaalta romaanissa käy myös ilmi, että Kiina on selvinnyt tilanteesta paremmin kuin monet muut: monissa muissa valtioissa ahdinko on vielä suurempi.

Mehiläisten historia korostaa siis, miten tärkeä rooli näillä pikkuotuksilla on meidän maailmassamme. Tästä on puhuttu nykyään paljon mediassa ja toivoa sopii, että viesti menee monille perille: ei tapeta mehiläisiä turhaan vain, koska ne pelottavat tai ne sekoitetaan ampiaisiin. Luodaan niille miellyttäviä ja luonnonmukaisia ympäristöjä, joissa ne voivat mukavasti pöristellä menemään.

Mehiläisten touhuja voi muuten seurata muun muassa Ylen pörriäislivessä. Itse olen katsellut näiden karvapallojen menoa kiinnostuneesti ja ilahtunut havaitessa esimerkiksi, kuinka ne yksissä toimin viilentävät pesää kesähelteellä. On suorastaan kohtalon ivaa, että laji, joka on tunnettu yhteistyöstään ja joka työskentelee yhdessä pesän parhaaksi on niin tärkeä ihmisille, jotka eivät puolestaan tunnu saavan tehtyä yhteistyötä pienemmissäkään asioissa saatikka jäähdytettyä omaa pesäänsä.

Lukuhaasteessa sijoitan Mehiläisten historian kohtaan 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana. Lisäksi se sopisi kohtiin 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä; 13. Kirjassa eksytään; 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja; 28. Tulevaisuudesta kertova kirja; 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa ja 44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa.

Maja Lunde: Mehiläisten historia. Tammi 2016. 431 sivua. Suom. Katriina Huttunen. Alkuteos: Bienes historie. 2015.