Aino Kallas: Katinka Rabe

Aino Kallaksen Katinka Rabe lienee aika yllättävä, tuntematon ja yhtäkkinen valinta blogitekstille kirjamessuhumun jälkeen. Luin Katinka Raben jo ennen kirjamessuja, ja suoraan sanottuna se tuli valittua lukuhaasteen vuoksi: tarkoituksena oli valita omasta hyllystä satunnaisesti jokin kirja. Ja minä kun satun rakastamaan listoja, otin haasteesta sananmukaisesti vaarin ja listasin kaikki hyllyni lukemattomat (pun intended) kirjat: erittelin myös kokoelmaniteissä olevat yksittäiset teokset. Numeroin listan ja netin randomizer-työkalulla arvoin satunnaisen luvun: arpa osui Katinka Rabeen.

Myönnän, etten ollut kuullut kirjasta aiemmin. Kuten mahdollisesti moni muukin, olen lukenut Kallakselta ainoastaan Sudenmorsiamen, jonka salaperäisyys ja myyttisyys lumoaa ja vetoaa. Katinka Rabe on tyyliltään hyvinkin erilainen, ja sitä sanotaan Kallaksen omaelämäkerralliseksi teokseksi.

Käytännössä pienoisromaanissa kuvataan Hoviksi kutsutussa kartanossa asustavan suvun tarina: tai tästä kertomuksesta tämä pienoisromaani alkaa. Kallas on taitavasti tiivistänyt sukutarinan lyhyeen sivumäärään, ennen kuin siirtyy päähenkilö Katinkan tarinaan. Toisaalta koin suvun tarinan hieman pitkästyttäväksi: tai oikeammin sanottuna, minulla ei ollut riittävästi iltaisi aikaa keskittyä teokseen, joten muutaman sivun pätkissä luettuna siitä oli vaikea saada kiinni. Nyt marraskuun lukuhaasteen tiimoilta tähän tulee toivottavasti muutos. :)

Katinka on siis Hovissa asustavan suvun nuori vesa, joka viettää kesänsä kartanon mailla leikkien serkkujensa kanssa. Romaania voisi kuvata eräänlaiseksi kasvutarinaksi, vaikka suurin osa romaanista keskittyy kesään, joka muuttaa Katinkan elämän ja tragediaan, joka pakottaa nuoren tytön aikuistumaan yhdessä yössä.

Ennen mainittua tragediaa Katinkan kesä koostuu kuitenkin samoista elementeistä kuin kenen tahansa 10-vuotiaan tytön Suomen luonnon helmassa. Leikkiä ja kuvitelmia, luonnon mystiikkaa ja mielikuvitusta. Kallas onnistuu saavuttamaan nämä elementit kauniisti ja osuvasti nuoren tytön näkökulmasta herkän kuvauksensa ja kauniiden sanankäänteidensä ansiosta. Toisaalta myös Kallaksen käyttämä kieli on jo ajan patinoimaa, mikä tuo nykylukijalle oman taikakerroksensa tekstiin.

Pienoisromaani lähti siis omasta mielestäni paremmin käyntiin, kun päästiin suvun tarinasta itse Katinkan tarinaan. Kallas muistuttaa ihanasti mieleen, millaista on olla nuori tyttö keskellä kesän ja mielikuvituksen vapautta. Katinkan kohtaama tragedia ja sitä seuraavan nopea aikuistuminen pistävät lopun näille ”haihatteluille” ja lapsuuden huolettomille päiville. Romaani loppuu tähän, mutta lukijalle käy selväksi, että tuo taianomainen kesä oli viimeinen laatuaan. On surullista, että aikuisuus niin usein tarkoittaa vakavoitumista ja leikin unohtamista. Itse kuitenkin pyrin pitämään oman mielikuvitukseni aktiivisena ja hassutella vähän joka päivä: miksi ei aikuinenkaan voisi nähdä luonnossa ja elämässä samaa taikaa kuin lapsi? Miksi ei meidän jokaisen kohdalla voisi pitää paikkansa seuraava Kallaksen niin kauniisti kutoma virke? ”Sinne hän pakeni, kun oli liian paljon ihanaa ja tulvivaa mielessä, sydän täynnä selittämätöntä autuutta kuin iltapilvi purppuraa.” (oma suosikkini Katinka Rabesta)

Kaikkiaan Katinka Rabe oli alun tahmeuden jälkeen siis positiivinen yllätys, mutta pidin silti Sudenmorsiamesta enemmän. Mikäli haluaa kuitenkin pikaisen paluun lapsuuden huolettomaan leikkiin ja on aikaa keskittyä lukemiseen useamman tunnin ajan, voi romaanin alustakin saada helpommin kiinni ja koko teos voi olla hujauksessa luettu. Siinä tapauksessa kannattaa tähän teokseen tarttua.

Lukuhaasteessasijoitan Katinka Raben kohtaan 24. Sokkona hyllystä valittu kirja. Lisäksi se sopisi kohtaan 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Aino Kallas: Katinka Rabe (kokoelmassa Valitut teokset). Otava 1955 (ensimmäinen painos 1920). 121 sivua.