Rutger Bregman: Hyvän historia

Rutger Bregmanin Hyvän historia on tietopläjäys, joka saa uskomaan ihmiskuntaan ja ihmisen hyvyyteen huonoinakin aikoina. En voi kuvitella voimakkaampaa viestiä nykypäivänä (tai varmaan milloinkaan historiassa, sillä ainahan maailmankirjat tuntuvat olleen sekaisin).

Aloitin kirjan kuuntelun keväällä, joten sen loppuun saattamisessa vierähti tovi. Niinpä tiedossa ei ole tarkkaa kuvausta Bregmanin kirjoituksista vaan enemmän fiiliksiäni aiheesta – ja vaikea tätä tietopakettia olisi tiivistääkään. Kuuntelin kuitenkin juuri puheen, jonka Bregman piti Nordic Business Forumissa: puhe pyöri paljolti samojen asioiden ja esimerkkien ympärillä kuin Hyvän historiakin, joten se oli hyvää muistutusta myös tämän arvion pohjalle.

Bregman pyrkii kääntämään vallitsevan ihmiskäsityksen päälaelleen. Viimeistään kouluikäisestä alkaen opimme uskomaan, että ihminen on pohjimmiltaan itsekäs, pahantahtoinen tai vähintään välinpitämätön toisia kohtaan sekä suorastaan alkukantainen, vaikkakin tämä kaikki peittyy sivistyksen ohueen verhoon. Bregman puhuu tätä kaikkea vastaan ja tukee uutta ihmiskäsitystään biologisilla, yhteiskuntatieteellisillä ja psykologisilla tutkimuksilla.

Bregman kuvaa, että ihminen on oikeasti hyväntahtoinen ja kiltti kanssaihmisiään kohtaan, mikä korostuu – toisin kuin uskotaan – nimenomaan katastrofien keskellä. Hän vertaa ihmistä koiraan siten, että nykyihmisen suhde muihin kädellisiin (jotka muodostavat melko aggressiivisia yhdyskuntia) on sama kuin koiran suhde suteen. Olemme ystävällisiä, leikkisiä ja jopa vähän "tyhmiä" verrattuna sukulaislajeihimme, mikä näkyy muun muassa pyöreähköissä kallonmuodoissamme. Ihmisen evolutiivinen kehitys ei olisi siten sittenkään pyörinyt vahvimman vallan ympärillä, vaan päinvastoin ystävällisimmät ovat olleet fiksuimpia ja selviytyjiä sekä siten saaneet geeninsä eteenpäin.

Pidän siitä, miten Hyvän historiassa kuvataan myös moneen otteeseen tunnettuja tutkimuksia ja tapauksia, joiden on väitetty todistavan ihmisen itsekkyydestä ja hirviömäisyydestä. Kerta toisensa jälkeen Bregman tuo esiin uudempia tutkimuksia, jotka kumoavat nämä vanhat uskomukset. Joko tutkimusten asetelma on ollut vääristynyt tai jonkin kauhutarinan mediaan päässyt versio jättää tärkeitä seikkoja huomiotta, koska pelko myy.

Bregman ei kuitenkaan kannusta sinisilmäisesti uskomaan jokaisen hyvyyteen. Onhan maailmassa tapahtunut sellaisia hirvittävyyksiä, ettei uskolle hyvyyteen tunnu jäävän sijaa. Tässäkin tapauksessa esiin nousee kuitenkin se, että hirvittävyyksien tekijät uskovat yleensä hekin toimivansa yleisen hyvän puolesta. Tässä piileekin ihmisen hyvyyden pimeä puoli: me voimme hyvin helposti uskotella itsellemme olevamme hyviksien puolella ja tehdä kauheita asioita sen nimissä.

Vaikka Hyvän historiassa on nimensä mukaisesti paljon hyvää, äänikirjaksi en voi sitä suositella. Tietoa on niin paljon jaoteltuna eri lukuihin, jotka käsittelevät eri aiheita, että kuunnellessa on vaikea pysyä perässä, miten kirja oikein rakentuu ja miksi tästä asiasta puhutaankaan juuri nyt. Lisäksi kuvat ja viitteet jäävät luonnollisesti näkemättä.

Hyvän historian vahvuus ei siis ole sen jäsentyneessä rakenteessa vaan sen vahvassa viestissä. Itse ainakin kaipaan näinä aikoina uskoa hyvään, ja sitä tämä kirja tarjoaa ja ihan tutkitussa muodossa. Olenko täysin vakuuttunut ihmisen kaikkinaisesta hyvyydestä? En. Uskonko ihmiskuntaan ja ystävällisyyteen huomattavasti enemmän? Kyllä.

Lukuhaasteessa sijoitan Hyvän historian kohtaan 29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa. Lisäksi se sopisi kohtiin 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija; 14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta; 16. Kirjan luvuilla on nimet ja 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan.

Rutger Bregman: Hyvän historia: Ihmiskunta uudessa valossa. Atena 2020. 441 sivua / 15h 26 min (äänikirja). Lukija: Mikko Toiviainen. Suom. Mari Janatuinen. Alkuteos: De meeste mensen deugen (2019).