Jos joku osaa kirjoittaa kutsuvasti siitä, miten elämänsä suunnan voi muuttaa milloin vain – erityisesti muuttamalla pienelle paikkakunnalle, varsinkin Skotlantiin – se on Jenny Colgan. Rakkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja on itsenäinen jatko-osa Colganin kirjalle Uusialukuja ja onnellisia loppuja sekä siten osa Kirjakauppa Skotlannissa -sarjaa.
Raikkaiden tuulien päähenkilö on yksinhuoltaja Zoe, joka joutuu pakenemaan Lontoon kovia hintoja ja nousevia vuokria, eikä pojan isä juuri auta etsiskellessään itseään ja uusia naisia milloin mistäkin maailmankolkasta. Niinpä, kun Zoelle tarjoutuu mahdollisuus lähteä Skotlantiin hoitamaan erään kartanon kauhukakaroita sekä samalla pitämään pystyssä Ninan (johon tutustuttiin edellisessä osassa) kirja-autoa Ninan ollessa vanhempainvapaalla.
Lähtiessään matkaan Zoe on vähintäänkin skeptinen. Kartano on kuin suoraan Kotiopettajattaren romaanista, ja siellä asuvan yksinhuoltajamiehen vaimo on hänkin sopivasti kadonnut. Näin ollen Raikkailla tuulilla on kevyt intertekstuaalinen suhde Brontën klassikkoon.
Lapset ovat kauheita, mutta eikös neuvokas Zoe taltuta heidät nopeasti – ainoastaan perheen tyttö osoittautuu ongelmaksi pidempään. Myös välinpitämättömältä vaikuttava perheenisä alkaa paljastaa uusia puolia itsestään. Tarkemman juonikuvauksen voi lukea Elinan arviosta.
Raikkaita tuulia ei oikeastaan herättänyt minussa suurempia tunteita oikein mihinkään suuntaan. Se ei ole yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, sillä romaani tuntuu etenevän vähän epätasaisesti enkä oikein kiinnostunut kenenkään kohtalosta. Romaanin loppu oli sikäli hieman antikliimaksi.
Eniten olin kuitenkin pettynyt siihen, miten pienessä roolissa kirjat ovat tässä osassa. Ilmankos nimessä on mukana ”lukemattomia kirjoja”, koska lukemattomiksi ne tuntuvat tässä osassa jäävän. Zoe pitää kyllä yllä Ninan kirja-autoa ja tekee sinne jopa joitain kaupallisesti kannattavia uudistuksia, mikä luo ihan kiinnostavan jännitteen Zoen ja Ninan välille. Mutta… kirja-auto ei ole kovin isossa roolissa, vaan suurempi rooli on synkällä Pyökkitilan kartanolla ja perheen lapsilla, jotka Zoe saa ihastumaan itseensä vähän liian helposti siihen nähden, että seitsemän muuta lastenhoitajaa oli juossut kauhusta pois yksi toisensa jälkeen.
Zoen kiltin mutta puhumattoman pojan kehityksestä puolestaan pidin, vaikka se on hieman kliseinen. Kuka aavisti, että maalaisilma tekee niin hyvää aivan jokaiselle? Tämä tosin on Colganin kirjojen ihanuus ainakin näin kaupunkilaislukijalle: kun töissä on kiire, ruuat hakee Alepasta, autojen ääni suhisee kaikkialla ja ihmiset eivät tervehdi toisiaan, niin kuka ei haaveilisi luonnon rauhasta, maanläheisemmästä elämästä ja yhteisöstä jonka kanssa ystävystyä.
Toinen Colganin kirjojen ihanuus on se haave, jonka se luo mieleen elämän kelkan kääntämisestä. Se, että Colgan kirjoittaa kaikissa kirjoissaan tästä aiheesta ja että ne ovat vielä niin suosittuja, kertoo paljon nykyajasta ja siitä, miten moni haluaa välillä paeta elämäänsä ja kuvitella jotain ihan muuta – jos sitten vain kirjojen sivuilla.
Lukuhaasteessa sijoitan Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja kohtaan 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua. Lisäksi se sopisi kohtiin 10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä; 22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä; 31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää, 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan ja 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Jenny Colgan: Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja. Gummerus 2021. 464 sivua / 13h 12 min (äänikirja). Lukija: Anniina Piiparinen. Suom. Paula Takio. Alkuteos: The Bookshop on the Shore (2019).
Kommentit
Lähetä kommentti