Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Uusia lukuja ja onnellisia loppuja on kirja, jota voimme molemmat suositella kaikille, jotka rakastavat kirjoja ja lukemista, haaveilevat Skotlannin nummista tai kaipaavat yleisesti rohkeaa elämänmuutosta ja unelmien tavoittelua. Keskustellessamme viimeaikaisista kirjakokemuksistamme, huomasimme että ihan sattumoisin nautiskelimme samaan aikaan Jenny Colganin romaanista äänikirjana. Siitä saimmekin idean, että voisimme pitkästä aikaa kirjoittaa arvion yhdessä. Ja mikä kirja sopisikaan paremmin näin haastavan vuoden 2020 loppumetreille kuin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Huomenna käännämme uuden luvun, ja toivottavasti vuosi 2021 tuo onnellisempia (koronattomia) aikoja mukanaan.

Uusia lukuja ja onnellisia loppuja on tarina elämänmuutoksesta, rohkeudesta, rakkaudesta kirjoihin sekä lukemisen voimasta. Nina menettää työpaikkansa Birminghamin kirjastossa, jossa halutaan keskittyä yhä enemmän digivouhotukseen ja mediapöhinään. Kirjoja rakastava ja epäsosiaalinen lukutoukka Nina ei halua osallistua mokomaan, ja hän päätyykin harkinnan jälkeen ostamaan romanttisen vanhan pakettiauton Skotlannista. Hän aikoo tehdä autoon kirjakaupan, jota hän voi kuljettaa mukanaan: käy vain ilmi, että auton pitäminen kaupungissa on liki mahdotonta ja kallista, mutta Skotlannissa sen sijaan on halpaa ja tarvetta kiertävälle kirjakaupalle.

Päätös on selvä: Nina muuttaa Skotlantiin. Hän tutustuu yötavarajunassa työtä tekevään komeaan ja hurmaavaan Marekiin, johon ihastuu ystäviensä varoituksista huolimatta. Sen sijaan Nina vihaa uutta vuokraisäntäänsä Lennoxia – sattumoisin myös komeaa mutta epäkohteliasta ja eronnutta skottimaajussia. Arvatenkin romanttisia seikkailuja ja väärinkäsityksiä on luvassa. Kirja-auton pitäminen ottaa sen sijaan tuulta alleen, mutta uusien kirjojen hankkiminen Skotlantiin osoittautuu vaikeaksi: onneksi ihastunut Marek on valmis kuljettamaan niitä salaa junassa Ninalle – jälleen ystävien varoituksista huolimatta. Asiakkaita kirja-autossa kuitenkin riittää: lukeminen ei ole kuollut, kunhan ihmisiltä ei viedä sen mahdollisuutta pois. Onneksi Ninan ihastuttavasti sisustama Pieni onnenhetkien puoti tuo kirjapelastuksen Skotlannin hämyisille ja salaperäisille nummille.

HANNA

Uusia lukuja ja onnellisia loppuja -romaanin alkuasetelma (ja kannen kuva) on kirjan ystävälle niin ihanan kutkuttava ja koko miljöö aivan ihastuttava, että eihän tähän voinut olla tarttumatta. Aloin ihan itsekin haaveilla kirja-auton pitämisestä, mutta haaveessa Skotlannin nummien tarjoama mystinen ympäristö (ja ehkä vähän kliseinen mielikuvani siitä) ovat merkittävässä roolissa. Kirja-auton ajaminen Pohjanmaalla ei kuulosta aivan yhtä ihanalta.

Kirja noudattaa romanttisen romaanin peruskaavaa: päähenkilö ihastuu hurmaavaan komeaan mieheen ja inhoaa toista yrmeältä vaikuttavaa miestä, joka kuitenkin on tietenkin myös hyvin komea. Lukijalle on kuitenkin ihan selvää alusta alkaen, että päähenkilö päätyy yrmistelijän kanssa yhteen. Tässä mielessä Uusia lukuja  seurasi tismalleen samoja juonikuvoita kuin jo Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, jota voittanutta ei romanttisen kirjallisuuden saralla ole.

Ninan hahmo ärsytti minua. Hän odottaa ihmisiltä asioita ihan puskista ja suuttuu, kun he eivät sitten toteuta hänen muutamaa sekuntia aiemmin saamaansa päähänpistoaan. Hän esimerkiksi suuttuu, kun muut kritisoivat hänen tapaansa "salakuljettaa" kirjoja Birminghamista. Hänhän itse toimii väärin! Kummastelin myös sitä, eikö hän todella voinut keksiä mitään laillista, järkevää keinoa kuljettaa kirjoja Skotlantiin – esimerkiksi hakea ne itse tai hankkia kuljetuspalvelua, kuten normaalit ihmiset, jotka haluavat aloittaa bisneksen.

Hahmot eivät muutenkaan käyttäydy ihan järkevästi. Esimerkiksi mielestäni oli tosi kummallista, että Ninan paras ystävä on miltei valmis purkamaan ystävyyden sen vuoksi, että Ninalla on paljon kirjoja heidän yhteisessä kämpässään. Ja kämppä muka sortuu näiden kirjojen alle! 

Nina on kuvattu myös ristiriitaisesti: hän on hiljainen ja nenä kirjassa viihtyvä nuori nainen, joka avautuu Skotlannissa, mutta toisaalta häntä kuvattaessa mainitaan myös sivulauseessa, että Birminghamissakin hän kävi ulkona. Hänen mielialansa vaihtelevat myös todella äkisti: ensin hän rakastaa Marekia, sitten hän suuttuu tämän petturuudesta ja sitten hän saman tien antaa tämän moukkamaisuuden anteeksi. Ninasta ei siis ottanut ihan selvää – paitsi että hän pitää kirjoista jopa enemmän kuin minä.

Kirjat ja Skotlanti ovat eräällä tapaa myös romaanin päähenkilöitä – ja niitä päähenkilöitä puolestaan rakastin! Skotlanti on kuvattu mystisen hurmaavasti: voisin muuttaa sinne vaikka heti pitämään omaa kirjapuotiani. Tosin epäilen, että kirjaan on taidettu ripotella hieman maalaismystiikkaa kaupunkilaislukijoille eikä Skotlanti ehkä ole aivan sellainen idylli kuin Uusia lukuja antaa ymmärtää: mahtaako siellä ihan oikeasti kaikki ruoka olla niin maittavaa, ihmiset ystävällisiä ja kaikki maajussit nuoria ja komeita. 

Äänikirjana Uusia lukuja toimii todella hyvin! Aloin kuunnella sitä migreenissä, kun en jaksanut jatkaa Ferranten romaanin Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät kuuntelemista: kaikki hahmovat ovat siinä siis inhottavia toisiaan ja maailmalle – ja maailma heille. Halusin jotain kevyempää: Uusia lukuja tarjosi tarinan kirjallisuudesta – kaipaan sellaisia juuri nyt paljon – ja romantiikasta, joten se vaikutti juuri sopivalta. Sitä se olikin, mutta olisin kuullut kirja-autosta ja Skotlantista mieluusti vielä enemmän ja romantiikasta vähemmän.

Koska kuuntelimme Elinan kanssa kirjan samanaikaisesti ja jaamme täällä blogissa ajatuksiamme, minä sijoitan Uusia lukuja ja onnellisia loppuja lukuhaasteessa kohtaan 19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa.

ELINA

Olen samaa mieltä Hannan kanssa, että romaanin lähtökohta ja miljöö ovat kerrassaan ihastuttavat ja niin vain minäkin aloin haaveilla kirja-autosta Skotlannin ylämailla. Skotlanti yleensäkin kiehtoo; sen karu ilmasto ja laajoina levittyvät nummet kuulostavat niin maagiselta ympäristöltä. Todellisuus voi toki olla jotain aivan muuta, mutta minullakin on kovin romanttinen kuva Skotlannista.

Otin Bookbeatin lokakuussa taas tilaukseen, koska ensimmäisen tilauskuukauden sai vain eurolla. Aloin kuunnella kokeeksi työmatkoilla Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, koska se vaikutti sopivan kevyeltä kuunneltavalta, jossa ehkä pysyisi mukana kävellessäni. Työmatkani kävellen kestää noin parikymmentä minuuttia suuntaansa ja muutaman päivän kuunneltuani olin jo ihan koukussa tarinaan enkä olisi aamulla töihin (tai iltapäivällä kotiin) tullessani malttanut edes lopettaa kuuntelua. Eli toisin sanoen olin jo hylännyt äänikirjat itselleni täysin sopimattomana formaattina, mutta ehkä äänikirjat saattavat sittenkin sopia minullekin – sopivassa tilanteessa ja sopivan äänikirjan löytyessä.

Huomasin myös tätä kirjaa kuunnellessani, että äänikirjan lukijalla on aivan valtavan iso merkitys. Yritin tämän jälkeen aloittaa muutaman kirjan kuuntelua, mutta lukijoiden äänet kävivät hermoille. Tässä kirjassa lukijana on Anniina Piiparinen ja hänen ääntään oli mielestäni miellyttävää kuunnella. Ainoastaan lukuisat "voi luoja" -huudahdukset alkoivat jossain välissä romaania ärsyttää, mutta se ei ehkä ole lainkaan lukijan vika. (Hanna: Tämä on tosiaan totta! Voi olla, että Ninan hahmokin olisi ärsyttänyt minua vähän vähemmän luettuna, mutta kun hänen aivoituksena lausuttiin ääneen, se sai ne kuulostamaan vähän hassuilta.)

Olen myös Hannan kanssa samaa mieltä päähenkilöstä, jota kuvattiin osittain aika ristiriitaisesti. Samoin hänen ongelmansa tuntuivat ratkeavan kovin helpon oloisesti. Ja yleensäkin juoni ja romaanin asetelma oli ennalta-arvattava kuten monesti tämän genren romaaneissa. Toisaalta tässä romaanissa juuri henkilöhahmot olivat sen heikkous, monesti chick liteissäkin henkilöhahmot kyllä toimivat jokseenkin järkevästi, mutta romaanin yleisasetelma tai juonikuviot ovat epäuskottavia. Hymähtelin myös kävellessäni monesti sille, miten miehiä romaanissa kuvattiin. Itse kuitenkin ajattelen, että kirja-auto ja kirjallisuuden kuvaus toivat tähän romanttiseen kokonaisuuteen oman kivan lisänsä, jota Hannan sanoin olisi voinut olla enemmänkin.

Kaikkinensa romaani jäi äänikirjana kuunneltuna ainakin minun osaltani selkeästi plussan puolelle. Se oli sopivan kevyttä ja helposti seurattavaa kuunneltavaa, vaikka kuunteli vain lyhyitä pätkiä päivittäin, lukijan ääni oli miellyttävä ja tapahtumat sopivan kiinnostavia sekä aihepiiri vielä kirjoihin liittyvä. 

Minä taas sijoitan romaanin Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 31. kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla. Ei kenties kuvaavin kohta tähän romaaniin, mutta näin vuoden lopussa alkaa lukuhaastekin olla jo aika täynnä. Hyvä niin, sillä pian pääsemmekin kääntämään katseet jo vuoden 2021 haasteisiin.

***

Tämän kirjan ja postauksen myötä haluammekin toivottaa blogimme lukijoille oikein ihanaa ja onnellista vuotta 2021!

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Gummerus 2020. Suomentanut: Paula Takio. 243 sivua. Äänikirja 10h 20min. Äänikirjan lukija: Anniina Piiparinen. Alkuteos: The Little Shop of Happy Ever After, 2016.