Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto tuli lukupiirin kautta jälleen vastaani. Olen lukenut romaanin kertaalleen joskus parikymppisenä eli varmaan lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Silloin se jäi mieleen hauskana kirjana, joka oli ehdottomasti Hornbyn parhain. Edelleen pidän sitä varmastikin Hornbyn parhaimpana, mutta muuten en enää ollut yhtä ihastunut kuin ensimmäisellä lukukerralla.
Rob Fleming on 35-vuotias levykaupan pitäjä Lontoossa. Nykykontekstissa levykaupan pitäjän ymmärtää automaattisesti olevan roolissa, jossa sinnitellään. Sitä Rob oli kuitenkin jo 90-luvulle sijoittuvassa romaanissakin. Hänen tyttöystävänsä Laura on juuri lähtenyt ja Rob totuttelee taas elämään yksin. Onhan hänellä sentään levykauppansa ja ystävänsä siellä.
Uskollinen äänentoisto oli itselleni kirja, joka upposi kovasti juuri silloin parikymppisenä, mutta nyt en enää päässyt samalla tavalla sen maailmaan ja aikakin oli jo vähän ajanut levykauppojen ja äänitallenteiden ohitse. Nykyään kaikki musiikki tulee kuunneltua radiosta, Youtubesta tai Spotifysta. Vanhat cd-levyt lojuvat laatikossa, c-kasetit on jo hävitetty vuosikausia sitten, ja tuntuu, että on ikuisuus siitä, kun oli vielä normaalia lähteä Anttilaan ostamaan vasta ilmestynyt albumi. Siinä mielessä Uskollinen äänentoisto oli myös nostalginen matka aikaan, jolloin nauhoitettiin kasetteja ja käytiin levykaupoissa.
Ensimmäisellä lukukerralla häikäistyin varmasti siitä, miten kevyesti romaanissa pudotellaan artistien ja biisien nimiä ja musiikkiviittauksia. Rob vaikutti kiinnostavalta, koska hän eli musiikista. Edelleen pidin samasta asiasta ja pystyn näkemään, että teos on noussut kulttimaineeseen pitkälti musiikin vuoksi. Kuuntelin montakin biisiä taas pelkästään sen takia, että ne kirjan sivuilla mainittiin ja ilahduin joka kerta, kun joku oma lemppariartistini mainittiin. Lisäksi oli hauskaa seurata Robin viiden kohdan listauksia, parhaista biiseistä, elokuvista, milloin mistäkin.
Mutta se, mistä en tällä lukukerralla pitänyt oli päähenkilö Rob itse. Hän alkoi suoraan sanottuna ärsyttää jo romaanin alkumetreillä. Rob käyttäytyy kuin päätön kana tyttöystävänsä Lauran kanssa, ja sitten nyyhkyttää, kun nainen on mennyt eikä vastaa puheluihin. Rob suhtautuu naisiin raivostuttavalla ja säälittävällä tavalla ja hänen yhtenä haaveenaan on päästä sänkyyn jonkun kanssa, jolla on levytyssopimus. No, eipä se sitten olekaan niin hohdokasta kuin voisi ajatella. Rob tarkastelee parisuhteensa ongelmia pohtimalla myös menneisyydensä suhteita, mutta siitä selviää oikeastaan vain se, ettei Rob ole aiemminkaan oikein osannut olla naisten kanssa. Toisaalta on virkistävää, että teos liikkuu edes vähän menneisyydessä eikä jumita ainoastaan Robin nykyhetkessä.
Helmet-lukuhaasteessa Uskollinen äänentoisto sopii kohtiin 5. kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan, 6. kirja kertoo rakkaudesta, 7. kirjassa on kaveriporukka, 20. kirjassa on ammatti jota ei enää ole tai joka on harvinainen, 37. kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa sekä tietenkin 39. kirjassa kuunnellaan musiikkia, joka on tälle romaanille aivan täydellinen haastekohta.
Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto. Wsoy 2000. Suomentanut: Irmeli Ruuska. 288 sivua. Alkuteos: High Fidelity. 1996.
Kommentit
Lähetä kommentti