The Ice tarttui lukulistalleni lähinnä sen seurauksena, että pidin Laline Paullin toista kirjaa – The Bees, josta kirjoitin aiemmin tänä vuonna – niin kiinnostavana ideana. Valitettavasti The Ice ei yltänyt samalle tasolle ideana eikä toteutuksena. Se on ihan ok viihdyttävä teos ilmastonmuutoksen taloudellisista ja varsinkin poliittisista seurauksista napajäätiköillä.
The Ice alkaa, kun turistilaivan ajaessa kielletylle reitille Huippuvuorten tietämillä (etsiessään jääkarhua turistien viihdykkeeksi) jäätikkö halkeaa ja sen uumenista paljastuu ruumis. Ruumis on pari vuotta sitten jäätikköonnettomuudessa kadonneen Tom Hardingin. Asiasta hälytetään heti Seania, joka oli Tomin liikekumppani ja vanha ystävä.
Lukijalle alkaa paljastua, että Sean on piinkova liikemies, joka on alkanut vähitellen menettää kiinnostustaan bisneksiinsä ja kiinnostua sitä enemmän ruuasta ja muusta viihdykkeestä (muun muassa rakastajattarestaan, jonka vuoksi hän jätti vaimonsa). Seanin bisnes sijaitsee Huippuvuorilla, missä hän omien sanojensa mukaan tuo yhteen eri alojen vaikutusvaltaisia päättäjiä keskustelemaan ilmastotoimista. Lukijalle on kuitenkin alusta alkaen selvää, että alueella tapahtuu muutakin – ja ehkä jopa enemmän kuin mistä Sean itse tietää.
Romaani hyppii ajassa nykyhetken kuolintutkimuksen sekä parin vuoden takaisten muistojen välillä. Seania ja Tomia yhdisti kouluajoista alkaen syvä kiinnostusta arktiseen alueeseen. Siitä huolimatta, että heidän tiensä ajautuivat erilleen – Sean on rahanahne liikemies siinä, missä Tom on intohimoinen ja kuuluisa ympäristöaktivisti – kun Seanille tulee mahdollisuus ostaa vanha kiinteistö Huippuvuorten mailta jäätiköiden keskeltä, hän tarttuu tilaisuuteen mutta tietää tarvitsevansa kunnianhimoiseen ilmastohankkeeseensa Tomia.
Miehet lyövät hynttyyt yhteen, mutta Seanille alkaa käydä ilmi, että alueella on paljon geopoliittista ja taloudellista merkitystä, ja tästä syystä hän joutuu vaikeaan asemaan. Hän tarttuu kuitenkin rahakkaampaan mahdollisuuteen, mikä vie häntä yhä kauemmas ilmastohankkeesta. Asiaa ei auta, että Sean itse unohtaa Tomin kuoltua oman bisneksensä ja jättää sen häikäilemättömän mentorinsa hoiviin.
Romaanissa seurataan kuolinsyytutkimusta, jossa kuulustellaan myös Seania, sillä tämä viimeisenä näki Tomin elossa heidän ollessaan tutkimassa erästä jääluolaa. Luola romahti lämpenevän sään seurauksena heidän altaan ja päälleen. Sean selvisi ihmeen kaupalla, mutta Tomin kohtalo oli huonompi.
Sean muistuttaa ahneudessaan ja hedonistisuudessaan Poltteenpäähenkilöä Beardia. Kuolinsyytutkimuksesta tulee ikään kuin Seanin kiirastuli, jossa hän puhdistuu tunnontuskistaan ja näkee elämänsä uudessa valossa. Tämä on äärimmäisen kliseinen lopetus, enkä voi sanoa pitäneeni siitä paljoakaan.
Romaanin kerronta polkee välillä paikallaan, eikä juoni pidä otteessaan. Jos nauttii jännäreistä ja oikeuteen sijoittuvista romaaneista, tämä voi olla mieleen, mutta omaan makuuni tämä oli keskinkertainen.
Pisteitä romaani saa vaihtoehtoisesta lähihistoriasta: napapiirin geopoliittinen asema ei ole samanlainen kuin kirjassa, jääpeite ei ole kokonaan vielä sulanut eikä Iso-Britannialla ole kuningasta. Nämä ja muut vastaavat suuremmat ja pienemmät yksityiskohdat paljastavat, ettei kyseessä ole täysin meidän nykymaailmaamme pohjautuva romaani. Mutta se voisi olla, ja tämä lienee romaanin viesti: vielä ei ole liian myöhäistä pelastaa arktisia jäätiköitä ja me voimme olla antautumatta äärimmäisten kapitalististen voimien armoille, jotka haluavat valjastaa Jäämeren haltuunsa. Valitettavasti tämä sanoma hukkuu romaanin oikeusmysteerin ja Tomin kohtalon alle. Ehkä tarkoitus onkin rinnastaa Tomin ja jäätiköiden kohtalot, mutta jos näin on, tämä rinnastus jää hieman heppoiseksi.
Lukuhaasteessa sijoitan The Icen kohtaan 34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa. Lisäksi se sopisi kohtiin 7. Kirjassa on kaveriporukka; 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa; 36. Kirjassa liikutaan ajassa ja 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä kirjassa.
Laline Paull: The Ice. Fourth Estate 2017. 374 sivua.
Kommentit
Lähetä kommentti