Helena Waris: Linnunsitoja (Konetrilogia #1)
Otava 2017
170 sivua
Linnunsitoja on ensimmäinen osa Helena Wariksen Konetrilogiasta. Olen vuosien mittaan nauttinut
Helena Wariksen teoksista äärettömän paljon, vaikka Vuori
onkin ainoa teos, jonka olen arvioinut blogiimme. Linnunsitoja on dystooppinen nuortenromaani maailmasta/Suomesta,
jossa ympäristö on tuhoutunut ja ihmiset elävät Koneiden armoilla – paitsi ne,
haluavat erää erakkoina ja luopioina yhteiskunnan ulkopuolella.
Päähenkilö
Zemi on tällainen henkilö. Hän on työskennellyt eräässä Koneen kuilussa
rikkaiden fetissiorjana (mielestäni hieman kulunut asetelma), ja romaani alkaa
sillä, että hän on karkaamassa veljensä kanssa kapinallisten leiriin
saaristoon. Veli kuitenkin jättäytyy matkasta viime hetkellä mutta lähettää
mukaan ystävänsä Thomin, jota Zemi pitää alkuun melkoisena tylsimyksenä.
Heidät
lennätetään majakkasaarelle helikopterilla muiden tarvikkeiden mukana.
Kapinalliset asuvat majakassa ja viestivät mantereella asuville kätyreilleen
kyyhkyjen avulla. Koneen voimistuva signaali uhkaa kuitenkin sekoittaa lintujen
kompassin. Kapinallisia johtaa omapäinen mutta hersyvä Saz, jonka luottamus
Zemin on voitettava puolelleen. Asiaa ei auta, että kapinallistenkin välillä
näkyy jännitteitä ja joku yrittää sabotoida Zemin läsnäolon. Onneksi paikalla
on kuitenkin Thom, joka ei lopulta olekaan aivan niin kuivakka kuin Zemi alkuun
ajatteli.
Romaanin nimi
viittaa luonnollisesti kapinallisten viestilintuihin, joista moni asia saarella
ja sen asukkaiden hyvinvoinnissa riippuu. Ne ovat ainoa tapa kommunikoida
Koneen huomaamatta. Sitominen puolestaan viittaa Zemin menneisyyteen rikkaiden
orjana: Zemin taidosta sitoa on lopulta hyötyä.
Linnut ja
saari muistuttavat myös ihmisten luontosuhteesta, joka on rapistunut täysin
ilmastonmuutoksen ja Koneen vallan myötä. Toisaalta asetelman voi rinnastaa
myös nykypäivään, kun ihmisten istuvat kirjaimellisesti päivästä toiseen
koneiden äärellä ja kasvot hohtavat milloin minkäkin näytön loisteessa. <monessa
määrin koneet ovat jo nyt lyöneet luonnon sijan ihmisen elämässä, vaikka
ihminen ei voi elää ilman luontoa (eikä myöskään voittaa luontoa).
Dystopiana
romaani ei ole vielä mitenkään hätkähdyttävä, mutta pidin majakka-asetelmasta.
Siitä tuli jopa tässäkin yhteydessä hyvin voimakkaasti mieleen muumit, joilla
ei todellakaan ole mitään tekemistä tämän teoksen kanssa: se kertoo vain siitä,
että Tove Jansson on brändännyt itsensä hyvin aikana, jolloin brändäystä ei
ollut vielä keksitty. :D
Koska romaani
on todella ohut, se jää osaltaan myös juonellisesti ohueksi, jos sitä vertaa
paksujen kansien tarinoihin. Kokoon nähden Waris onnistuu kuitenkin
vangitsemaan kansien väliin koukuttavan tarinan ja suhteellisen moniulotteisen
maailman. Hahmot jäivät sen sijaan vielä hieman etäisiksi ja ohuiksi, ja osa
juonenkäänteistä tapahtuu turhan nopeasti. Myöskään Zemin ja Thomin välillä
orastava rakkaustarina ei aivan vakuuta, sillä lyhyessä kirjassa ei päästä
luotaamaan hahmoja riittävät moniulotteisesti. Toisaalta koska kyseessä on
nuortenkirja, ymmärrän että lyhyt pituus voi olla hyvä houkutustekijä
nykyaikana. Lankesinhan siihen itsekin. ;)
Vielä kuitenkaan
ole Wariksen Pohjankontu-trilogian voittanutta! Sen luontokuvaus, mystinen
pohjola ja henkiin heräävä mytologia vievät mennessään.
Lukuhaasteessa
sijoitan Linnunsitojan kohtaan 39. Ihmisen
ja eläimen suhteesta kertova kirja. Lisäksi
se sopisi kohtiin 13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja; 18. Eurooppalaisen
kirjailijan kirjoittama kirja; 22. Ilmastonmuutosta
käsittelevä kirja ja 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua.
Kommentit
Lähetä kommentti