Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Hanna)

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Otava 2015

286 sivua / 9 tuntia (äänikirja)

Lukijat: Vuokko Hovatta, Toni Harajärvi

Kirjoittamiseni tulee taas auttamattomasti lukemiseni jäljessä, sillä tämänkin kirjan loppuun saattamisesta on vierähtänyt ainakin kuukauden päivän. Kuuntelin Kissani Jugoslavian äänikirjana, kun tarkoitus oli käydä kaverin kanssa katsomassa teatterissa. Teatteriin meno lykkääntyi, mutta kuuntelu jäi. Kuten aiemmin Eleanorille kuuluu ihan hyvää -romaanin, kuuntelin tämänkin Storytelin kautta. Kissani Jugoslaviasta ei kuitenkaan ollut tarjolla e-kirjaa, jota olisi voinut lukea silloin, kun kuuntelu ei sopinut pirtaan, joten tästä tuli hieman katkonainen prosessi.

Kissani Jugoslavia voitti aikanaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, enkä lainkaan ihmettele miksi. Statovcilla on ilmiömäinen kyky kirjoittaa kiinnostavasti ja omanlaistaan tekstiä. En tiedä, kuvaisinko teosta aivan maagiseksi realismiksi, mutta läheltä se liippaa. Kun vielä muistetaan, että Statovci oli vain 24-vuotias tämän tullessa ulos, ei voi kuin hämmästellä.

Romaanin päähenkilö Bekim on albaanipakolaisten Suomessa kasvanut lapsi ja nyt jo aikamies. Ulkomaalaistausta aiheuttaa Bekimissa kipuilua – lähtien ikävästä isäsuhteesta ahdasmielisiin suomalaisiin, jotka hyvääkin tarkoittaen identifioivat Bekimin aina ulkomaalaiseksi hänen suomalaisuudestaan huolimatta. Kun päälle lisätään vielä homoseksuaalisuus, on selvää, miksi Bekim on hieman katkeroitunut ja vihainen nuori mies.

Kaikkein eniten Bekim on kuitenkin herkkä ja kaipaa rakkautta, jota etsii netin syövereistä. Yksinäisyyttään helpottamaan Bekim hankkii käärmeen, ja pian sen jälkeen hän tapaa baarissa Kissan. Kissa on omahyväinen, itsekeskeinen ja pisteliäs hahmo, mutta Bekim kiintyy siihen syvästi. Tässä vaikeassa suhteessa molemmat voivat kuitenkin pahoin, ja siitä seuraa ero. Bekim lähtee matkalle vanhempien kotikylään, ja matkalla takaisin hän löytää lopulta rakkauden. Tuo rakkaus on sekin myllerryksiä täynnä mutta lopulta kuitenkin paljastuu ymmärtäväksi ja hyväksi.

Bekimin tarinan sivulla seurataan hänen vanhempiensa tarinaa 80-luvulta alkaen. Kaunis Emine rakastuu komeaan muukalaiseen Bajramiin, jonka tapaa kylänraitilla. Bajram paljastuu kuitenkin täysin muuksi kuin mitä komea kuori päälle päin näyttää.

Päällimmäisenä romaanissa nousee pintaan maahanmuuttoteema. Bekimin vanhemmilla on vaikeuksia sopeutua Suomeen, eivätkä he ymmärrä uuden kotimaan tavoille kasvavia lapsiaan. Lapset puolestaan kasvavat vihaamaan vanhempiensa ahdasmielisyyttä ja korservatiivisia tapoja. Tekee myös kipeää lukea Bekimin vaikeuksista, kun hän tuntee yksinäisyyttä maassa, jossa hän ei kansalaisuudestaan huolimatta koe olevansa osa joukkoa. Ei edes yliopistolla.

Helpotusta yksinäisyyteen tuo käärme, jolla on ristiriitainen rooli romaanissa. Yhtäältä se on Bekimin silmissä kaunis ja uljas, mutta loppupeleissä se on vaarallinen eläin. Käärmeen voikin sanoa edustavan Bekimiä itseään: hänen herkkyyttään mutta toisaalta hänen raastavaa vihaansa ja tuskaansa.

Rakkauden kaipuu ja sen vaatiman paljauden aiheuttama pelko ovat Kissani Jugoslaviassa käsin kosketeltavissa. Kissa puolestaan edustaa ihmissuhteiden omahyväistä puolta irvaillessaan Bekimille. Symboliikkaa on löydettävissä myös siitä, että Jugoslaviassa kissa on likainen eläin. Näin ollen Bekim ja hänen ”kielletty” homoutensa kenties heijastuu Kissan hahmossa.

Bekimin vanhempien historiassa näkyy myös tukahduttavalla tavalla naisten ja miesten epätasa-arvoinen asema Jugoslaviassa ja avioliitossa. Emine on kaunis nuori nainen, joka haaveilee elämästä muualla kuin kotikylässään, mutta avioliitto Bajramin kanssa ei tuo mukanaan kuin tuskaa. Eminen tehtävä vaimona on pitää huolta lapsistaan, kodistaan sekä miehestään ja tämän vieraista. Omille haaveille ei ole sijaa. Vaimo on miehelleen alisteinen niin henkisesti, fyysisesti kuin lain silmissä.

Kissani Jugoslavia on täynnä kahtalaisuuksia, ja romaani on täynnä erilaisia teemoja ja symboliikkaa. Siitä huolimatta eri teemat ja motiivit eivät kolhi toisiaan vaan solahtavat toistensa lomaan.

Äänikirjana tämä teos toimi kohtalaisesti, mutta jotkut kohdat olivat vaikeammin seurattavia kuunneltuina kuin tekstinä luettuina. Lukijoilla oli puolestaan miellyttävät äänet ja hyvä lukutahti, mikä on äänikirjojen kohdalla kenties se suurin kriteeri sille, että teos tulee kuunneltua loppuun.

Lukuhaasteessa sijoitan teoksen kohtaan 23. Kirjan nimessä on jokin maa, vaikkakin kyseinen valtio ei ole enää olemassa. Lisäksi teos sopii kohtiin 5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi; 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua; 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla; 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja; 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria; 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin ja 29. Kirjassa nähdään unia.