Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää (Hanna)

 Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

WSOY 2018

431 sivua (WSOY:n sivuillaan ilmoittama sivumäärä)

Suom. Sari Karhulahti

Lukija: Krista Putkonen-Örn (Storytelin äänikirja)

Alkuteos: Eleanor Oliphant Is Completely Fine. 2017

Aloittaessani Honeymanin esikoisteosta luulin tarttuvani toisenlaiseen teokseen: nimittäin chicklit-romaaniin. Eräällä tapaa Eleanorille kuuluu ihan hyvää linkittyykin siihen genreen, mutta toisaalta romaanin käsittelemät teemat ovat sen verran synkkiä, että kirja iskee syvemmälle. Siten romaani tuo oman vivahteensa chicklitin genreen – jo romaania siihen edes haluaa luokitella. Uutta tämän romaanin kohdalla on myös, että kuuntelin sen poikkeuksellisesti äänikirjana.

Eleanor on melko lailla autistiselta vaikuttava kolmenkympin korvilla oleva nainen, joka työskentelee graafisen suunnittelun toimistossa laskuttajana. Hän jaksaa pöyristyä kaikesta ja kaikista useita kertoja päivässä: monikaan ei ole yhtä sivistynyt kuin hän – hänen omasta mielestään.

Hän viettää mieluiten vapaa-aikansa yksin: viikonloput hän istuu kotonaan, syö aina samaa ruokaa sekä juo vodkaa. Keskiviikkoisin hän puhuu äitinsä kanssa, joka on alentuva ja ilkeä. Äidin, josta Eleanorilla on selkeästi pahoja traumoja, vihjataan olevan jossain laitoksessa. Lisäksi Eleanorin luona käy sosiaalityöntekijä kerran puolessa vuodessa.

Eleanor saa suunnitelman ihastuessaan erään bändin laulajaan ja varmistuessaan, että heidät on tarkoitettu yhteen. Eleanorin selkeä harhaisuus suunnitelmissaan herättää sekä myötätuntoa että -häpeää.

Elämä muuttuu, kun Eleanor pelastaa yrityksensä IT-osastolla työskentelevän Raymondin kanssa vanhan miehen, jonka kanssa he ystävystyvät. Samalla Eleanor huomaamattaan ystävystyy Raymondin kanssa ja jopa kiintyy tähän ystävälliseen ja kilttiin mieheen, jota Eleanor kuitenkin jatkuvasti mielessään sättii huonoista elämäntavoista, rumista vaatteista sekä punakasta ja pöhöttyneestä olemuksesta.

Eleanorin menneisyydessä on selkeästi tapahtunut jotain, mikä paljastuu vähitellen. Hän on kokenut kovia ja kärsinyt paljon, mikä selittää hänen erikoisuutensa. Lopulta romaani saa jopa yllättävän synkkiä sävyjä, mutta Raymondin myötä Eleanorille elämä alkaa muuttua. Hän ei ole enää niin yksin.

Yksinäisyys on romaanin kantava teema, jota käsitellään ajoittain humoristisestikin. Eleanor on yksinäinen mutta myös tuomitseva ja antisosiaalinen, mikä ei saa lukijaa automaattisesti hänen puolelleen. Samastuminen ja myötätunto syntyvät vähitellen.

Romaanin kieli myötäilee loistavasti Eleanorin mielenmaisemaa. Hän kuvailee kaikille arkisia ilmiöitä erikoisin ja jopa kliinisin ja antropologisin sanankääntein: Eleanor tarkkailee nykymaailmaa kuin toisesta maailmasta ilmestynyt tutkija ikään. Lisäksi äänikirjassa lukijan ääni ja äänenpainot sopivat näihin sanoihin ja pöyristyksiin täydellisesti: palvelussa oli mahdollisuus jatkaa kirjan lukemista e-kirjana aina tarvittaessa, mutta se tuntui väärältä, sillä lukijan ääni vei mukanaan.

Kaikki ei ole mustavalkoista, mikä romaanissa ilahduttaa. Esimerkiksi Eleanor itse ei ole niin täydellinen kuin mitä hän itse kuvittelee. Tottumattomana sosiaaliseen kanssakäymiseen hän esimeriksi sortuu itse töykeyksiin, vaikka syyttää itse muita töykeydestä. Hän haukkuu muiden ruokavalioita luullen itse syövänsä terveellisesti, vaikka hänen kuvailut omista ruokailuistaan eivät varsinaisesti kuulosta ravintoterapeuttien suosituksilta – lieneekö tämä kirjailijan erhe vai tarkoituksellinen ristiriita.

Kaiken kaikkiaan Eleanorille kuuluu ihan hyvää hauska ja yllättävä romaani. Se sekä huvittaa että koskettaa: ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Teos ei todella ollut sellainen kuin odotin. Se oli riittävän kevyt äänikirjana kuunneltavaksi – mahtava formaatti siivouksen ja kävelyiden oheen – mutta temaattisesti riittävän painokas, ettei siihen koe vain tuhlanneensa aikaansa.

Koska kirjassa loppujen lopuksi käy kuitenkin hyvin, sijoitan romaanin lukuhaasteessa kohtaan 33. Selviytymistarina. Lisäksi se sopisi kohtiin 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa; 11. Kirjassa käy hyvin; 40. Kirjassa on lemmikkieläin ja 42. Kirjan nimessä on adjektiivi.