Juha Hurme: Niemi (Hanna)

Juha Hurme: Niemi

Teos 2017

448 sivua

Pääsiäissunnuntaina on blogivuorossa Juha Hurmeen Niemi, joka on viime vuoden Finlandia-voittaja, ja jälleen kerran on helppo ymmärtää, miksi juuri tämä teos on päätynyt ykkössijalle. Yli 400-sivuinen teos on täyttä tykitystä, ja sikäli ei ole yllättävää, että moni saattaa kenties uupua tämän opuksen rinnalla. Kyseessä ei suinkaan ole helppo tai ihan kevyt teos.

Niemessä Hurme kuvaa Suomen – tai oikeammin Niemen, joka on vielä osa Ruotsin valtakuntaa – kulttuurisen ja poliittisen historian maailman synnystä aina 1800-luvun kansalliseen heräämiseen saakka. Romaanissa käydään paljon läpi nimenomaan Ruotsin historiaa sekä Pohjanlahden toisella puolella sijaitsevan Suomen linkittymistä siihen.

Tätä historiaa ei luonnollisestikaan voi kuvata kertaamatta myöskään Euroopan historiaa laajemmalti: niin tieteilijöitä kuin taiteilijoita kautta Euroopan. Kristinuskon vaikutus ja merkitys Euroopassa sekä myöhemmin ja hiljattain vanhojen jumalien vallitsemassa Suomessa näkyvät läpi historian. Uskonto suitsi tiedettä ja sen kehitystä surullisen pitkään.

Kaiken kaikkiaan koko historiaa ja kaikkia kuninkaita sekä heidän edesottamuksiaan ei ole mielekästä käydä tässä yhteydessä läpi. Miljardien vuosien mittainen tarina on yksinkertaisesti liian pitkä kerrattavaksi.

Parasta Niemen kerronnassa ja romaanissa on sen hersyvä kieli. Historiallisia, vuosituhansien takaisia tapahtumia kuvataan modernein, nykyihmiselle tutuin sanankääntein ja slangisanoin. Hauskoista kielikuvista ja ilottelevasta kerronnasta on kuitenkin seurausta, että ajoittain on olennaista, että lukija tietää historialliset tosiasiat. Eräässä kohtaa puhutaan mm. Lallin ja piispa Henrikin ”kansainvälisistä hiihtokilpailuista Kyöliönjärven jäällä”, mikä voi johtaa harhaan lukijaa, joka ei tunne historiaa. Onkin siis syytä muistaa, että kyseessä ei ole historiallinen teos vaan kaunokirjallinen romaani, joten lukiessa on syytä ottaa järki käteen.

Romaanissa tapahtuu tosiaan yksinkertaisesti niin paljon, että kaikesta ei edes ehdi tai jaksa pitää lukua – eikä tavallinen lukija varmaan jokaisen käänteen ja vaiheen todellisia asianlaitoja tunnekaan. Hurmetta voi todella ihailla hänen sivistyksestään sekä kyvystään pukea se omintakeiseen muotoon.

Vauhti on hurja ja tuo mielen Olipa kerran ihminen -piirrossarjan, jossa samanaikaisesti ja vauhdikkaasti kerrotaan, mitä eri alueilla tapahtui milloinkin, muistutetaan miten se linkittyy menneisiin ihmisiin ja tapahtumiin sekä luodataan miten se liittyy tulevaan – kenties vuosisatojenkin päähän. Huh. Tietyn pisteen ylitettyään on vain heittäydyttävä Niemen virran mukaan, sillä kaikkea ei voi muistaa

Aikamoinen virta se onkin – sellainen, jonka kyytiin kannattaa hypätä myöhemmin uudelleenkin. Suosittelen tätä romaania kelle tahansa, joka nauttii nokkelasta ja nerokkaasta kielenkäytöstä ja on kiinnostunut historiasta.

Lukuhaasteessa sijoitan Niemen kohtaan 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana. Lisäksi se sopisi kohtiin 4. Kirjan nimessä on jokin paikka; 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan; 23. Kirjassa on mukana meri; 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta ja 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle.