Nathanie Richin lähitulevaisuuteen sijoittuva romaani Odds Against Tomorrow on dystopiakuvaus, joka alkaa ihan lupaavasti, mutta sen jälkeen lähtee vähän turhan omituisille raiteille minun makuuni. Romaani on perusviihdyttävää katastrofikirjallisuutta, mutta ei mikään maata mullistava teos.
Lyhykäisyydessään Odds Against Tomorrow on kuvaus maailmasta, jossa katastrofitkin on kaupallistettu. Päähenkilö Mithcell on koko ikänsä stressannut ja pelännyt milloin mitäkin katastrofeja, ja selviytymiskeinoksi ahdistustaan vastaan hän on opetellut laskemaan eri tuhojen todennäköisyyksiä. Ainutlaatuinen kombo ahdistusta ja matemaattista neroutta on juuri se, mitä pieni mutta kasvava yritys FutureWorld kaipaa. Yritys hankkii rahansa laskemalla muille yrityksille niihin vaikuttavien katastrofien – kuten äärisääilmiöiden – todennäköisyyksiä ja vakuuttaa sitten yritykset näitä ilmiöitä vastaan. Eli jos yritys on vakuuttanut itsensä esimerkiksi kiinteistössään tapahtuvaa onnettomuutta vastaan, yritys voi sanoa tukeutuneensa FutureWorldiin ja sillä perusteella hoitaneensa oman osansa katastrofin ennaltaehkäisyssä. Näin ollen yritys ei joudu maksamaan valtavia korvauksia katastrofista kärsineille.
FutureWorldin on vaikea saada asiakkaita uskomaan katastrofien mahdollisuuteen, mutta tässä tehtävässä Mitchell on ilmiömäinen. Hän huokuu kauhua, joka saa asiakkaat paniikkiin ja ostamaan palveluita. Lopulta eräs ennusteista toteutuu: neljännen asteen hurrikaani kulkee New Yorkin läpi ja saa koko kaupungin tulvimaan. Ne, jotka eivät ole lähteneet karkuun kaupungista ajoissa, jäävät veden saartoihin.
Mitchell ja hänen kollegansa melovat pitkin New Yorkia, päätyvät avustusleirille sekä kokevat oman pienen seikkailunsa. Yllätykseksi kaikki pelko kaikkoaa Mitchellistä siinä vaiheessa, kun pahin on tapahtunut. Hän löytää uuden rauhan elämässään.
Mitchell pelkoja käsitellään romaanissa myös vastakohdan kautta: hänen vanha yliopistotuttunsa Elsa kärsii sydänsairaudesta, jonka vuoksi hän saattaa kuolla minä hetkenä hyvänsä. Mithcell alkaa kirjeenvaihtoon Elsan kanssa eikä voi ymmärtää, miten Elsa voi elää niin huoletta sairaudestaan huolimatta. Tämä vastakkainasettelu on ihan kiinnostava osa romaania, mutta koska Elsa ja Mitchell eivät olleet hyviä ystäviä – he juuri ja juuri tunsivat toisensa – heidän kirjeenvaihtonsa ja ystävyytensä on epäuskottava.
Odds Against Tomorrowin paras anti on mielestäni kirjan alussa. Todennäköisyydet ja erilaisten katastrofien kaupallistaminen on uusi ote katastrofikirjallisuuteen, joten tätä puolta romaanista olisi voinut mielestäni hyödyntää huomattavasti enemmän.
Romaanin loppupuolella koko maailma vaipuu kaaokseen, minkä seurauksena juoneltakin häviää pohja. Toisaalta romaanin hahmojen elämältäkin häviää sen seurauksena pohja, joten ehkä tämä on kirjallinen taktiikka, josta en vain itse nauti. Kaaos kuvataan mielestäni nimittäin todella epäuskottavasti. Vain pari päivää ja ihmiset vajoavat taistelevien eläinten tasolle. Alkeellisissa oloissa ihminen varmasti taantuu täyttämään perustarpeitaan maanisella epätoivolla, mutta en vain jaksa uskoa, että niin kävisi kahdessa päivässä. Tästä syystä romaanin loppuosa lähinnä ärsytti. Myös romaanin loppu turhautti epäuskottavuudessaan.
Kerronta on omaan makuuni hieman pitkäveteistä ja epätasaista, ja osa käänteistä on aivan turhia. Loppupuolella kerronta puolestaan saa hieman vauhtia, mutta tapahtumien järjettömyys vie siitäkin ilon. Kaikesta tästä huolimatta Odds Against Tomorrow ei suinkaan ole huono vaan ainoastaan keskinkertainen. Valitettavasti se ei omalla listallani nouse aivan niin korkealle kuin mihin se voisi – ja selkeästi yrittää – nousta. Toisaalta Odds Against Tomorrowista saisi varmasti leivottua näyttävän ja kelvollisen, vaikkakin geneerisen, katastrofielokuvan.
Ai niin. Lisähuomiona myös, että kirjassa on yksi pienenpieni kohta, jonka vuoksi se ei ole vanhentunut kovin hyvin huolimatta siitä, että se on kirjoitettu vasta vuonna 2013. Mitchell nimittäin pohtii, ettei maailma ole kohdannut yhtä pahaa pandemiaa kuin espanjantauti pitkään aikaan (ja romaani sijoittuu siis lähitulevaisuuteen). Korona ei toki ole espanjantautiin verrattavissa, mutta Mithcell olisi varmasti ottanut koronan pandemiapohdinnoissaan huomioon.
Lukuhaasteessa sijoitan Odds Against Tomorrowin kohtaan 20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen. Lisäksi se sopisi kohtiin 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa; 15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi; 16. Kirjassa eletään ilman sähköä (lopulta); 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu; 34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa ja 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa.
Nathaniel Rich: Odds Against Tomorrow. Picador 2013. 306 sivua.
Kommentit
Lähetä kommentti